Vaalien lähestyessä hallituksen ministerit vääristelevät jälleen talouslukuja vanhaan tuttuun tapaan ja julistavat talouden kääntyneen kasvuun. Todellisuudessa mitään kestävää käännettä ei ole tapahtunut. Julkisen velkarahan, puolustusmenojen ja yksittäisten miljardiluokan hankkeiden varaan rakennettua tilastopiikkiä esitellään nyt kansalle talouden elpymisenä. Se ei ole kasvua vaan poliittisesti paketoitua itsepetosta.

Jos teollisuuden uudet tilaukset ovat kasvaneet kesäkuussa 16,6 prosenttia, teollisuuden liikevaihto 13,5 prosenttia ja teollisuustuotanto 4,5 prosenttia, esitän vastakysymyksen:

Jos Suomen teollisuus todella kasvaa 13–17 prosentin vauhtia, missä näkyvät vastaava yksityisen sektorin investointiaalto, luotonannon kasvu ja uuden yksityisen rahan virta talouteen?

Kesäkuun norsu olohuoneessa on 1,9 miljardin euron risteilijä

Tulli kertoo, että Suomen tavaravienti kasvoi kesäkuussa 39,6 prosenttia. Tästä kasvusta Meyer Turun luovuttama risteilijä selitti noin 29,6 prosenttiyksikköä eli noin kolme neljäsosaa koko viennin kasvusta.

Suomen vienti- ja tilausluvut vahvistuvat aina kesäkuussa ennen varsinaista lomakautta. Suomessa heinäkuu on vahva lomakuukausi, ja suuri osa muusta Euroopasta hiljenee elokuussa. Tämä kausivaihtelu näkyy selvästi myös Tilastokeskuksen 2000-luvun pitkissä aikasarjoissa.

Julkinen vastaan yksityinen

Hallitus on tietoisesti rakentanut vaalikauden loppupuolelle vahvan investointipaketin.

Vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä julkiset investoinnit kasvoivat 30,8 prosenttia ja yksityiset investoinnit vastaavasti vain 0,4 prosenttia.

Jos talous olisi voimakkaassa yksityisvetoisessa noususuhdanteessa, miksi ero on näin valtava?

Yksi vastaus löytyy Suomen Pankin luvuista. Suomalaiset yritykset nostivat uusia pankkilainoja tammi–huhtikuussa 2026 yhteensä 6,2 miljardia euroa. Tämä oli 18 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Samaan aikaan myös asuntolainakannan vuosikasvu oli negatiivinen.

Julkinen velka aiheuttaa talousharhan

Kun valtio tai kunta lainaa rahaa markkinoilta ja tekee investointeja puolustukseen, infraan, ratoihin, teihin, koneisiin tai kalustoon, tilaus menee yksityiselle yritykselle.

Tämä yritys taas käyttää alihankkijoita, ja alihankkijat puolestaan tilaavat koneita, materiaaleja ja palveluita.

Tämä kaikki valuu yritysten tilauksiin, teollisuuden liikevaihtoon, tuotantoon ja investointeihin.

Luvut ovat toki sinänsä oikeita, mutta todellisuudessa syntyy talousharha. Yksityisen sektorin kasvulta näyttävä toiminta ei ole kestävää, jos sen alkuperäinen kysyntä syntyy valtion velkarahoituksesta.

Hallitus ja julkinen sektori ovat kasvattaneet investointejaan poikkeuksellisen voimakkaasti viime vuosina. Jo vuonna 2024 julkiset investoinnit kasvoivat 13,5 prosenttia samalla, kun yksityiset investoinnit supistuivat peräti 11,5 prosenttia. Vuonna 2026 valtiovarainministeriö arvioi julkisten investointien kasvavan vielä noin 25 prosenttia. Hallituksen erillisen investointiohjelman valtuudet ja määrärahat ovat puolestaan nousseet yhteensä 3,9 miljardiin euroon.

Kun julkinen investointikone käy näin kovilla kierroksilla samaan aikaan kun yksityiset investoinnit ja uuden yritysluoton virta ovat heikkoja, on syytä kysyä, mistä meille nyt kerrottu talouskasvu todellisuudessa syntyy.

Loppukaneetti

Velalla rakennettu julkinen kysyntä nostaa BKT-lukuja, teollisuuden tilauksia, teollisuuden liikevaihtoa ja yritysten liikevaihtoa. Se ei kuitenkaan todista, että Suomen yksityinen talous olisi tervehtymässä.

Risteilijän luovutus nostaa yhden kuukauden luvut komeiksi, mutta laiva on rakennettu vuosien aikana ja nyt se on jo lähtenyt Suomesta.

Jos haluamme tietää, onko Suomi oikeasti nousussa, meidän pitää katsoa sitä, mitä taloudessa tapahtuu ilman näitä poikkeuseriä ja ilman valtion jatkuvasti kasvavaa velkarahoitusta.

Myytti talouskasvusta on siis murrettu.