Suomessa hallituspuolueiden edustajat ja kannattajat tuulettavat, että Suomen talous olisi nousussa. Helsingin Sanomat ja talousmediat levittävät samaa harhaanjohtavaa tulkintaa.

Koska moni lukija ei tunne lukujen taustoja, BKT on yksinään huono mittari kuvaamaan kansantalouden todellista tilaa ja kestävää taloudellista kehitystä. Entinen presidentti Mauno Koivisto totesi asian osuvasti: kun sataa lunta ja aurauskalusto joudutaan lähettämään töihin, lumen sataminen ja siitä aiheutuva BKT-kasvu ovat varsin heikko osoitus yhteiskunnan vaurastumisesta.

Suomessa ei ole tapahtunut sellaista talouden käännettä, jollaisena 0,9 prosentin BKT-kasvua nyt esitellään. Yhden vuosineljänneksen kasvuluku ei vielä kerro siitä, että Suomen talouden rakenteelliset ongelmat olisivat korjaantuneet.

Mutta mistä luku sitten kertoo?

Se kertoo siitä, että nykyinen hallitus on yksi Suomen historian suurimmista velanottajista ja velkaelvyttäjistä. Hallituskauden aikana valtion nettolainanoton arvioidaan nousevan yli 60 miljardiin euroon. Jos näin valtavalla velanotolla saadaan muutamaksi vuosineljännekseksi aikaan vain 0,5–0,9 prosentin BKT-kasvulukuja muun muassa julkisten investointien avulla, tulosta ei voida pitää erityisen hyvänä.

Varsinkin perussuomalaisten pitäisi ymmärtää tämä. Puolue on mukana toteuttamassa EK ja kokoomuksen sosialistisiiven laatimaa talousohjelmaa, jossa julkisia menoja leikataan vähäosaisilta mutta samalla velkarahaa ohjataan suuriin, poliittisesti valittuihin hankkeisiin. Toiminta muistuttaa oman talon alle kaivettavaa kuoppaa, jonka äärellä kehutaan sitä, kuinka paljon työtä riittää.

Toinen tärkeä asia on vuodenaikojen vaikutus. Kun kevätaurinko alkaa paistaa, kadut revitään jälleen auki, tietöitä käynnistetään ja rakennuksia korjataan sekä maalataan, jos siihen on taloudelliset mahdollisuudet. Suomessa rakennetaan lisäksi monissa kaupungeissa velkarahalla poikkeuksellisen paljon raideliikennehankkeita. Ne lisäävät hetkellisesti taloudellista aktiviteettia ja näkyvät ennen kaikkea yksityisten toimialojen kasvuna, koska hankkeet toteuttavat pääosin yksityiset yritykset. Tämä ei kuitenkaan vahvista talouden todellista kantokykyä kuin lyhytaikaisesti. Raha siis liikkuu, mutta väärästä suunnasta vääriin taskuihin.

Kolmanneksi Lähi-idän sodan vuoksi energian hinta on pysynyt korkealla. Suomessa polttoaineiden kuluttajahinnat ovat Euroopan korkeimpien joukossa. Korkeat energia- ja raaka-ainekustannukset kasvattavat yritysten nimellistä liikevaihtoa ja talouden euromääräisiä lukuja, vaikka tuotannon määrä, yritysten kannattavuus tai kansalaisten ostovoima eivät paranisi.

Öljy on myös kemianteollisuuden keskeinen raaka-aine. Sen kallistuminen voi kasvattaa toimialan euromääräistä liikevaihtoa ilman, että toimialan todellinen tuotanto lisääntyy tai kannattavuus paranee. Vaikka BKT:n volyymiluvuissa pyritään poistamaan inflaation vaikutus, ensimmäiset arviot eivät vielä perustu täydellisiin tietoihin kaikilta toimialoilta. Siksi kuluvan vuoden todellinen talouskehitys ja eri toimialojen vaikutus BKT:hen tarkentuvat vasta kuukausien kuluessa ja joiltakin osin vielä seuraavanakin vuonna.

Neljänneksi Suomi investoi edelleen valtavia summia ammuksiin ja muihin sotatarvikkeisiin. Suomella on kohta varastot täynnä luoteja ja räjähteitä. Enää puuttuu vihollinen, johon ne kohdistetaan. Myös nämä hankinnat kasvattavat yksityisten yritysten liikevaihtoa ja näkyvät tilastoissa taloudellisena kasvuna, vaikka ne eivät vahvistaisi kansantalouden pitkän aikavälin tuotantokykyä, tuottavuutta tai kansalaisten ostovoimaa.

Raha liikkuu tässäkin väärästä lähtöpäästä vääriin taskuihin. Julkisia menoja ja velkarahoitteisia hankintoja kasvattamalla voidaan synnyttää hetkellistä taloudellista aktiviteettia, mutta ei kestävää talouskasvua, jos investoinnit eivät lisää tuottavuutta, vientituloja tai kansantalouden pysyvää kantokykyä. Velaksi hankitut ammukset käytetään tai jätetään varastoihin, mutta velka jää veronmaksajien maksettavaksi.

Mistä tässä siis todellisuudessa on kysymys?

Vaalit lähestyvät, ja jokainen kansanedustaja taistelee kynsin hampain paikastaan. Pudottuaan eduskunnasta moni tietää, ettei työmarkkinoilta välttämättä löydy vastaavaa tehtävää eikä vastaavaa palkkatasoa. Kolmas sektori ei varsinkaan perussuomalaistaustaisia poliitikkoja juuri työllistä johtajatason palkoilla. Suomessa nämä paikat kuuluvat kokoomuksen, SDP:n ja RKP:n verkostoille.

Mikään olennainen ei siis ole muuttunut. Suomen talouden rakenteelliset ongelmat jatkuvat, julkinen velka kasvaa ja kansantalouden kantokyky heikkenee. Suomi on edelleen kiihtyvällä vauhdilla matkalla kohti velkakriisiä ja lopulta vararikkoa.

0