Valtion kassa ammottaa tyhjyyttään, ja Suomi velkaantuu päivässä noin 49 miljoonalla. Poliittisilla puolueilla ei ole kykyä eikä osaamista ratkaista ongelmaa. Siksi ratkaisua on ryhdytty valmistelemaan yksityisten eläkevarojen anastuksella, siirtämällä osa niistä valtion taseeseen, jotta voidaan hillitä korkojen nousua ja lykätä troikan saapumista.

Silmänkääntötemppua kutsutaan Ruotsin malliksi, ja selvityshenkilöiksi on valittu julkisilla varoilla eläviä ”asiantuntijoita”.

Ruotsissa lakisääteinen eläkemaksu on yhteensä 18,5 prosenttia palkasta. Tästä 16 prosenttiyksikköä ohjataan tuloperusteiseen eläkejärjestelmään ja 2,5 prosenttiyksikköä niin sanottuun premium-eläkejärjestelmään.

Eläkkeen saaja voi valita sijoituskohteen itse. Jos valintaa ei tehdä, varat sijoitetaan automaattisesti valtion hallinnoimaan AP7 Såfa -rahastoon.

Monelle syntyy mielikuva, että kyse on vain pienestä 2,5 prosentin osuudesta. Todellisuudessa näin ei ole.

Kun eläkemaksuja kertyy 100 euroa, premium-järjestelmään ohjautuu noin 13,5 euroa. Toisin sanoen noin 13,5 prosenttia koko eläkemaksusta siirtyy premium-järjestelmään.

Suomalaisia houkutellaan eläkeuudistukseen sijoittamisen vapaudella

Suomalaisia kehutaan nyt kilvan sillä, kuinka hyvin kansa osaa jo sijoittaa. Ajatus siitä, että pieni osa eläkevaroista annetaan kansalaisten itsensä sijoitettavaksi muutaman ennalta valitun rahaston kesken, hivelee suomalaisten itsetuntoa.

Mediat, kuten Helsingin Sanomat ja Yle, tulevat korostamaan, kuinka moderni ja hieno järjestelmä on tulossa, kuinka suomalaiset osaavat sijoittaa vastuullisesti ja kuinka hyviä tuloksia Ruotsissa on saavutettu.

Vähemmälle huomiolle jää kuitenkin toinen puoli järjestelmästä. Ruotsin premium-eläkejärjestelmä varat ovat osa Ruotsin valtion varallisuutta, joiden varat raportoidaan osana julkisen talouden kokonaisuutta. Juuri tämä tekee mallista poliittisesti kiinnostavan Suomessa, koska valtiomme on matkalla kohti vararikkoa.

Rahoitusmarkkinat, velkojat ja luottoluokittajat eivät arvioi valtion taloutta pelkästään vuosibudjetin perusteella. Ne tarkastelevat ennen kaikkea julkisen talouden kokonaisasemaa eli varoja, velkoja ja niiden välistä suhdetta. Mitä vahvempi tase on suhteessa velkakuormaan, sitä vahvempi on yleensä myös käsitys valtion maksukyvystä. Tämän vuoksi eläkekeskustelussa ei ole kyse suinkaan kansalaisten mahdollisuudesta sijoittaa itse eläkevarojaan, vaan siitä, millaisia vaikutuksia uudella rakenteella voi olla valtiontalouden kokonaiskuvaan ja tulevaan korkokantaan.

Suomelle valmistellaan omaa premium-järjestelmää?

Suomessa siis selvitetään parhaillaan mahdollisuutta ottaa käyttöön Ruotsin mallia muistuttava eläkejärjestelmä.

Tässä vaiheessa keskustelu ohjataan tietoisesti siihen, kuinka hienoa olisi, jos suomalaiset saisivat itse sijoittaa osan eläkevaroistaan. Uudistus esitellään kansalaisille sijoittamisen vapautena ja vastuullisuutena.

Tämä on kuitenkin vain uudistuksen näkyvä osa.

Suomen kokonaiseläkemaksu on noin 25 prosenttia palkasta. Jos premium-osuus olisi esimerkiksi 4,5 prosenttiyksikköä, tarkoittaisi se käytännössä noin 18 prosenttia koko eläkemaksukertymästä.

Sadan euron eläkemaksusta noin 18 euroa ohjautuisi premium-järjestelmään.

Suomessa yksityisiä työeläkevaroja on noin 290 miljardia euroa.

Jos Suomeen rakennettaisiin järjestelmä, jossa noin 18 prosenttia nykyisestä eläkevarallisuudesta siirtyisi premium-järjestelmän piiriin, puhutaan jo noin 50–55 miljardin euron varallisuuden kasvusta valtion taseeseen.

Lisäksi järjestelmään ohjautuisi vuosittain uusia eläkemaksuja arviolta noin 4 miljardin euron edestä.

Juuri tämä selittää sen kiinnostuksen, miksi Suomen viranomaisilla ja poliittisilla puolueilla on valtavaa kiinnostusta Ruotsin mallia kohtaan. Kuinka paljon uskalletaan anastaa eläkevaroja on vaikea arvioida. Ahneus, rohkeus ja ahdinko määrittelevät sen minkälaisia lakimuutoksia ollaan tulevaisuudessa valmiita tekemään.

Eläkeuudistuksen toteutuessa valtion vararikko siirtyy arvioni mukaan noin 10–15 vuodella, ja kansa pääsee valitsemaan samat roistot valtion ja kuntien johtoon kuin aikaisemminkin.

Vuosi 2030 on ratkaiseva

Suomen julkinen talous on romahduksen partaalla ja matkalla kohti jyrkännettä.

Valtion budjetin alijäämäksi ennakoidaan tuleville vuosille noin 17–18 miljardia euroa. Valtion velan määrä ylittää 200 miljardia euroa jo parin vuoden sisällä.

Olen 6 vuotta sitten esittänyt oman arvioni, että Suomi ajautuu vararikkoon 2030-luvun taitteessa, mikäli poppakonsteja ei keksitä. Eläkejärjestelmän uudistus on vahvin ehdokas, jonka kaikki puolueet tulevat mukisematta hyväksymään, sillä se turvaa jokaisen kylä- ja valtiopoliitikon ansiotulot tuleviksi vuosiksi.

Siksi eläkeuudistuksen on oltava riittävän tehokas heti ensi metreillä. Kulisseissa valmisteluja tehdäänkin jo täyttä häkää työnantajajärjestöjen ja EK:n toimesta.

En ihmettelisi, että jo seuraava hallitus tulisi esittelemään oman premium-eläkejärjestelmänsä, ja tarvittavat lakimuutokset tarvittaessa jo hallituskauden puoliväliin mennessä, sopivasti ennen vuosikymmenen loppua.

Onnea Suomi ja onnea veronmaksaja. Oliko lottovoitto syntyä Suomeen?