Sillä miten media esittää ympäröivän maailmamme, on kiistatta vaikutusta yhteiskuntaan ja siinä tehtäviin päätöksiin. Mediakentällä on vuosien mittaan tapahtunut internetin mahdollistava muutos, joka muuttaa perinteisten, suurien ja vanhojen mediatalojen asemaa. Siksi niiden pelikirjaan näyttääkin kuuluvan koko ajan voimistuva arvostelu vaihtoehtomedioita ja podcastien tekijöitä kohtaan. Niitä toimituksissa vastustetaan ja jopa pelätään, koska ne tuovat ihmisille tiedoksi muuta kuin aatteellisesti värittyneiden toimitusten ajatuksia ja tarinointia.

Näiden vaihtoehtomedioiksi kutsuttujen tiedotuskanavien uutisoinnissa toki tulee aika ajoin ylilyöntejä. Sitähän tapahtuu myös vanhan median toimijoille. Nämä korjaavat niitä joskus pienen pienillä ilmoituksillaan jälkikäteen kuin salaa. Nykyään ei voi välttämättä aina uskoa, mitä vanhojenkaan medioiden toimitukset tuuttaavat ulos, valitettavasti. Harvinaista on suoranainen valehtelu, mutta koko ajan uutisoinnissa valitaan, mitä ei kerrota ideologisista syistä, mitä vastaavasti kerrotaan ja ennen kaikkea, miten ja millä sanoituksella kerrotaan. Yksittäiset sanat ovat tehokkaita välineitä. Toimituksen ideologian mukaan joku ”väittää”, toinen sen sijaan ”toteaa”. Hauskaa on myös sanojen ”asiantuntija” ja ”tutkija” käyttö. Niiden käytöllä haetaan statusta tarinaan mutta niiden yhteydessä jää oikeastaan aina kertomatta ko. henkilön poliittinen sidos.

Satu Hurmeen vuonna 2025 Haaga-Heliassa tekemän opinnäytetyön mukaan jopa 70% journalismin opiskelijoista oli sitä mieltä, että median tehtävä on edistää tietynlaisia arvoja. Tämä kertoo sen, kuinka kaukana ollaan muinaisesta, neutraaliin uutisvälitykseen pyrkivästä toiminnasta. Suomalaisten, isojen mediatalojen toimitukset ovat politisoituneet. Sitä on turhaa tänä päivänä muuksi väittää. Lisäksi ne ovat aatteensa vyöryttämisessä useimmiten kovin poliittisen vasemmiston asiaa ajavia. Poliittinen sanoma puskee usein läpi niin kotimaan kuin kansainvälisessäkin uutisoinnissa. Suomesta puuttuu USA:n kaltainen tasapaino, jossa mediatalot ovat avoimesti jommankumman poliittisen siiven kannalta asioita uutisoivia. Monihan Suomessa edelleen luulee, että vaikkapa YLE:n tai Helsingin Sanomien uutisointi olisi neutraalia.

Isojen mediatalojen vasemmistolaiset toimitukset näyttävät luottavan siihen, että vaikka ne lisäävät uutisoinnin ja ihmisten kokeman todellisuuden ristiriitaa, ne pitävät silti omasta mielestään uutiskentän hallintaa jollain lailla itsellään. Aivan, kuten nuo 70% alan opiskelijoista haluaa ajatella. Kyseessä on joko todellinen usko omaan viestinnän ja mielipiteen muokkauksen hallintaan tai sitten ymmärtämättömyys siitä, että mediakuluttaminen on ollut jo pitkään muutoksessa ja sosiaalisen median alustayhtiöiden merkitys on voimistunut jopa ratkaisevalla tavalla. Kehitys on siinä mielessä hyvä, että muutoin pelkästään yhden aatteen valtamedian maailmassa kansalaisten mielipiteen muodostukselta puuttuu osa todellisuutta kuvaavista kartoista.

Vanhojen mediatalojen rinnalle tarvitaan myös muiden toimijoiden vapaata, kriittistä ja usein tietoa laajentavaa uutisointia. Tarvitaan journalismia, joka haastaa poliittisesti vasempaan kallellaan olevat toimitukset, jotka pyrkivät volyymillä statuksellaan ohjailemaan ihmisten mielipiteitä haluamaansa suuntaan. Tätä ohjailemistahan ei ole mielestäni edes koitettu peitellä pitkään aikaan. Vanha media haluaa tietenkin väheksyä ja asettaa kyseenalaiseksi muun informaation ja tiedonvälityksen merkitystä. Mitä vähemmän erilaista tietoa on saatavilla, sen varmemmin saadaan ohjattua kansalaisten mielipiteitä valtamedian toimitusten haluamaan suuntaan. Mikäli tiedotusvalta on liian keskitettyä, tarkoittaa tämä medioiden sisällön yksipuolistumisen lisäksi sitä, että mediasta saattaa samalla tulla keskitetyn vallankäytön väline.

Suurien mediakonsernien uutisjulkaisujen asema on jo pitkään heikentynyt globaalisti. Ne ovat melko pitkälti itse siihen syyllisitä. Suomessa luottamus on ollut kansainvälisesti verrattuna edelleen kohtuullista, mutta suunta on ollut sama. Journalismin nähdään olevan yhä vahvemmin värittynyttä. Kun kehitys on vääjäämättä se, että julkisuus ja uutisointi muotoutuu yhä voimakkaammin moniääniseksi ja -muotoiseksi, tarvitaan tietenkin enemmän medialukutaitoa ja tervettä kriittisyyttä kaikkea julkaisutoimintaa kohtaan.