YLE:n gallup kertoo suunnan, mihin Suomi on matkalla. Kukaan itseensä uskova ei voi väittää, että hallituksen linjaukset ovat olleet onnistuneita.

Palautetaanpa mieleen mitä Kreikassa aikanaan tapahtui:

Kreikan talous ei romahtanut yhdessä yössä. Se romahti vuosikymmenten aikana, kun oikeisto- ja vasemmistohallitukset yhdessä rakensivat järjestelmän, jossa velalla ostettiin ääniä ja todellisuus piilotettiin kansalta.

Kun noutaja lopulta tuli, puikkoihin nousi vasemmistolainen Syriza ja Alexis Tsipras. Kansalle luvattiin, että kriisi ei ole todellinen ja että velkojat pakotetaan polvilleen.

Kansa uskoi.

Kansanäänestyksessä velkojien tukipaketit torjuttiin. Kaksi viikkoa myöhemmin parlamentti hyväksyi ne äänin 229–64. Kreikka myytiin velkojille.

Sitten alkoi itku ja hammasten kiristys.

Tänä päivänä Kreikan valtionvelka on edelleen yli 360 miljardia euroa. Valtion omaisuus on myyty. Satamat, infrastruktuuri, lentokentät, kiinteistöt, valtion yritykset. Turismi sentään pitää maan hengissä ja harmaa talous auttaa tavallista kansaa selviämään.

Suomi kulkee samaa tietä, mutta tie tulee olemaan huomattavasti kivisempi.

Vuosikymmenten ajan poliittinen järjestelmämme on kasvattanut tietoisesti julkista sektoria, lisäämällä velkaa ja byrokratiaa. Samalla yrittämistä on kuristettu ja työn tekemisestä tehty yhä vähemmän kannattavaa.

Pienyrittäminen ja ahkeruus hiipuu silmissä.

Kun järjestelmä lopulta törmää seinään, niin Suomi ei ole Kreikka. Meillä ei ole Välimeren turismia pelastamassa taloutta. Meillä on kylmä ilmasto, kallis kustannusrakenne ja maailman raskaimpiin kuuluva verotus.

Siksi romahdus tulee olemaan kivisempi.

Vuosi 2026 voi olla Suomen talouden käännekohta. On irvokasta, että nykyinen hallitus, jota oikeistolaiseksi sanotaan laskettelee maaliin ilman todellisia korjaavia liikkeitä. Miksi Suomessa politiikka toimii neljän vuoden jaksoissa kuin kommunistisen maan suunnitelmatalous?

Neljä vuotta mennään samalla hallituspohjalla ja tavoitteilla mitkä hallituskauden alussa sovittiin, vaikka maailma ympärillä muuttuu.

Ajatelkaa, jos yritykset toimisivat näin.

Suomessa ministerin palkka etuuksineen on noin 200 000 euroa vuodessa. Ei ihme, että irtiottoja ei nähdä. Isänmaallisuus on kaukana.

Suomessa poliittinen järjestelmä suojelee itseään. Tätä kutsun rakenteelliseksi korruptioksi.

Jos YLE:n gallup toteutuu ja sosialistit yhdessä RKP:n kanssa ylittävät 50 prosenttia, Suomi saa lopulta hallituksen, joka vastaa täysin sitä politiikkaa, jota maassa on vuosikymmeniä tehty. Suomalaiset saavat sen mitä ovat tilanneet.

Velkaa lisää. Julkista sektoria lisää. Rakenteita ei pureta.

Eliitti jatkaa porskuttamistaan. Johtajia tarvitaan jokaiseen kylää ja notkelmaan. Viihdettä kansalle siis riittää.

Kysymyksiä kuuluu tässä vaiheessa vain yksi.

Milloin media uskaltaa kertoa tämän ääneen?

Ehkä silloin, kun julkinen sektori ei enää rahoita mediataloja. Ei niinkään suorilla mediatuilla, jotka ovat kokonaisuudessa pieniä, vaan ostamalla mediataloilta mainos- ja viestintätilaa. Tätä tilaa on ostettu tutkitusti ylihintaan vuoskymmeniä ja määrät ovat valtavia. Julkisen sektorin ostot ovat monessa mediatalossa suunnilleen samaa suuruusluokkaa kuin niiden vuotuinen tulos.

Kun tämä rahoitus joskus loppuu, todellisuus tulee nopeasti vastaan. Silloin routa voi opettaa toimittajillekin, mitä kannattaa uutisoida ja mitä ei. Ehkä olisi kannattanut kuunnella enemmän Saimenia?

Mediallakin on vastuunsa