Hyvät lukijat!

Kirjoitin tammikuussa 2026 maailman turvallisuuspolitiikkaa koskevan lähes 30 sivua laajan blogikirjoituksen Murrosvaihe. Koska kirjoituksestani jo käsittelyn alla olevan aihekokonaisuuden suhteen muodostui hyvin pitkä, päätin julkaista sen kolmessa osassa. Toisen osion julkaisemisen jälkeen allekirjoittanut on ollut poliittisesti hyvin kiireinen ja toisaalta maailman turvallisuuspolitiikka on jatkanut radikaalia muuttumista julkaisujen jälkeen. Edellä esittämästäni syystä haluan ottaa kantaa viimeisessä osiossa myös julkaisun jälkeisiin tapahtumiin. Näin ollen maailman laajuiset, jatkuvassa muutoksessa olevat tapahtumat ovat allekirjoittaneen analysoinnin kohteena, ja blogini Murrosvaihe viimeinen osio on siis edelleen työn alla. Julkaisu tapahtuu sopivaksi katsomanani ajankohtana.

Varhain Suomen aikaa tänä aamuna 28.02.26 maailman turvallisuuspolitiikassa tapahtui jälleen ennalta arvioitu, mutta erittäin vakava eskalaatio. Israelin ja Yhdysvaltojen koordinoitu ja massiivinen ilmahyökkäys itsenäistä Iranin valtiota vastaan on kokonaisuudessaan niin olennainen myös Suomen sekä koko Euroopan osalta, että kirjoitan tapahtumainkulusta lyhyen ja kiteytetyn tilannekatsauksen, jota käsittelen tarkemmin Murrosvaihe blogikirjoitukseni viimeisessä osiossa.

Hyökkäys Iraniin:

Oheinen tilannekatsaus ei ole puolustuspuheenvuoro Iranin omaa kansaa alistavalle pappishallinnolle tai muutoinkaan kyseisen valtion ajamalle politiikalle. Oheinen kirjoitukseni omaa huomattavasti laajemman, käytännössä koko maailmaa käsittelevän konseptin.

Iran on itsenäinen valtio, joka on joutunut aggressiivisen suurvallan sekä sen liittolaisen sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkäyksellä ei ole mitään kansainvälistä oikeutusta/mandaattia ja samoin kuin Yhdysvaltojen sotilaallinen isku aikaisemmin Venezuelaan, myös kyseinen aggressio on täysin kansainvälisen oikeuden vastainen.

Sotilaallinen hyökkäys toiseen itsenäiseen valtioon tulee lähtökohtaisesti aina tuomita. Yhdysvallat sekä Israel perustelevat hyökkäystään väitteellä, että Iran rikastaa uraania sotilaallisin tarkoitusperin. Samoin kumpikin hyökkääjä valtio oikeuttaa toimiaan Iranin melko kehittyneellä ballististen ohjusten ohjelmalla.

Molemmat edellä olevat perusteet ovat suurimmalta osin pelkkiä narratiiveja. Todellisuudessa hyökkäyksellä halutaan kaataa Iranin hallinto, muuttaa Lähi-Idän voimasuhteita sekä ennen kaikkea päästä käsiksi Iranin luonnonvaroihin kuten öljyyn ja toisaalta turvata omat laivoilla tapahtuvat öljytoimitukset.

Perusteet ovat siis lähes samat kuin Venäjällä koskien Ukrainaa. Hallinnon kaataminen, vasallivaltion perustaminen, strategisten maa-alueiden haltuunotto sekä pääsy käsiksi laajoihin luonnon varoihin.

Suomen sekä Euroopan johtajien tulisi välittömästi tuomita Yhdysvaltojen sekä Israelin kansainvälisen oikeuden vastainen hyökkäys Itsenäiseen Iranin valtioon!

Kyseisen hyökkäyksen tuomitseminen on yleismaailmallisen oikeustajun mukaista. Lisäksi politiikkamme tulee olla myös loogista. Emme voi jakaa itsenäisiä valtioita vain Yhdysvaltoja mielistelevästi niihin, joihin saa hyökätä ja niihin, joihin ei saa! Jos emme tuomitse Yhdysvaltojen/Israelin toimia, poistuu uskottavuus myös Venäjän Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan tuomitsemiselta ja näyttäytyy lähinnä kaksinaismoraaliselta politiikalta.

Etupiirijako:

Oudoksun Suomen tasavallan presidentin Alexander Stubbin aamuisia lausuntoja. Kuuba, Venezuela ja Iran ovat Venäjän ”liittolaisia” tai ainakin ”kumppanimaita”. Yhdysvallat uhkailee Kuubaa, iski Venezuelaan ja nyt käynnisti yhdessä Israelin kanssa massiivisen hyökkäyksen Iraniin. Venäjä ei toistaiseksi ole liiemmin tuominnut tapahtumia. Edellä olevan perusteella Stubb katsoo Venäjän sotilaallisen voiman heikentyneen.

Itse näen tilanteen täysin toisin. Kuten blogikirjoitukseni Murrosaika 1 sekä 2 osassa tuon esiin, maailman nykyiset suurvallat ovat luoneet etupiirijaon. Yhdysvallat sallivat Venäjän halutessaan edetä aina Englannin kanaalin rannikolle. Tämän etupiirin saadakseen myös Venäjän on luonnollisesti tullut tehdä myönnytyksiä. Jo Monroe-opin ja sen nykyisen version Donroe-opin perusteella Pohjois- ja Etelä-Amerikka kuuluvat Yhdysvalloille. Sama pätee Iraniin.

Edellä olevan arvioni argumentilliseen vahventamiseen muistutan lukijoita Pohjois-Koreasta. Kyseisellä valtiolla on toimiva tai lähes valmis ydinase. Yhdysvaltojen ”liittolainen” Etelä-Korea on jatkuvan pohjoisen naapurinsa luoman uhan alla. Silti Pohjois-Korean ydinaseesta ei enää puhuta, päinvastoin Yhdysvallat on vähentänyt sotilaallista läsnäoloaan Korean niemimaalla. Kaikki viittaa siihen, että Korean niemimaa on luovutettu Venäjän etupiiriin. Edellä mainittua vahvistaa Venäjän sekä Pohjois-Korean solmima molemmin puolinen puolustusyhteistyösopimus, joka takuiltaan vastaa NATO:n 5 artiklaa.

Olen aikaisemmissa kirjoituksissani ottanut kantaa myös Ukrainan rintamatilanteen paikallaan pysymisestä johtuvaan harhaan Venäjän todellisesta sotilaallisesta kyvystä. Venäjä on sotilaallisesti tällä hetkellä paljon vahvempi kuin Euroopan johtajat ymmärtävät tai haluavat ymmärtää. Venäjän todellisen voiman tulevat kaikki näkemään heti kun keväinen kelirikkoaika Ukrainassa päättyy ja maaperä kantaa jälleen hyvin raskaita taistelupanssarivaunuja sekä kuorma-ajoneuvoja. Jos Putin on päättänyt sotilaallisesti miehittää Ukrainan ennen siirtymistään kokonaisstrategiansa seuraavaan vaiheeseen tulemme näkemään viimeistään alkukesästä Venäjän massiivisen suurhyökkäyksen, jolla se kykenee murtamaan Ukrainan puolustuslinjat haluamissaan murtokohdissa! Edellä esitetty ei tarkoita Ukrainan kohtalon lopullista sinetöitymistä, mutta nyt on viimeinen hetki antaa kyseiselle valtiolle kaikki tuki mikä annettavissa on!

Yhdysvaltoihin ei voi luottaa:

Kuten olen kirjoituksissani todennut; suurvallat ovat sopineet uuden maailman etupiirijaosta, vanhaa maailman järjestystä ei enää ole ja elämme vaarallista murrosaikaa uuden ja vanhan välillä.

Euroopan ja Suomen johto elävät ajassa, jota ei enää ole olemassa, uskovat neuvotteluihin, jotka ovat pelkkää teatteria sekä luottavat turvatakuisiin, joilla ei ole mitään katetta. Tilanne on kuvainnollisesti sama kuin pelaisimme lautapeliä. Pelissä on omat kirjoitetut sääntönsä, joita Eurooppa noudattaa. Suurvallat taas muokkaavat vallitsevan pelin sääntöjä jatkuvasti siten, että ne palvelevat itseään. Kaikki ymmärtävät kuka lopulta voittaa esimerkin kaltaisessa lautapelissä!

Tulevaisuuden Euroopan tulisi kehittyä vahvojen itsenäisten kansallisvaltioiden talous sekä sotilasliitoksi. Suomen tulisi käynnistää valmistelut F-35 hävittäjäkaupan purkamisesta sekä Yhdysvaltojen kanssa solmitun DCA puolustusyhteistyösopimuksesta irtaantumisesta. Mitään ei tule rakentaa Yhdysvaltojen varaan!

Monet suomalaiset poliitikot ovat esittäneet näkemyksiä siitä, että Trump on vallassa enää vai kolme vuotta ja hänen valtaoikeutensa rajoittuisivat jo syksyn kongressivaaleissa. Pidän edellä olevia näkökantoja vaarallisina. Muistakaamme oman maamme lähihistoria. Suomen pitkäaikaisin presidentti Urho Kekkonen uusi poikkeuslailla, ohi demokraattisten vaalien oman presidenttikautensa jatkumisen useita kertoja. Jos Kekkonen teki tämän ilman, että silloiset kuin nykyiset sukupolvet suuremmin kiinnittivät edes huomiota kyseiseen toimeen, mikä estäisi Trumppia tai hänen MAGA-ideologian omaavaa nykyhallintoaan!

On aika herätä illuusiosta rationaaliseen todellisuuteen!