Kuka tätä valvoo ja miksi maksamme 6 miljardia vuodessa tuloksetta

Aikaisempi kirjoitukseni herätti kiinnostusta ja sain paljon henkilökohtaisia yhteydenottoja. Kirjoituksen voit lukea tästä linkistä.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuukka-saimen/julkinen-kusee-julkista-silmaan-eu-tuet-harkoille

Siksi osa 2

Suomessa toimii noin 92 000 tutkijaa, joista valtaosa saa palkkansa julkisista varoista. Puhutaan siis kokonaisen kaupungin kokoisesta joukosta, joka elää valtion rahoittamien tutkimushankkeiden varassa. Kun huomioidaan, kuinka pieni maa Suomi on, tämä määrä on hämmentävä.

Kokonaisuudessaan Suomessa on vuosittain käynnissä useita kymmeniä tuhansia tutkimusprojekteja. Monet niistä ovat pieniä, vain 1–3 henkilön kokoisia. On toki myös isompia hankkeita, mutta yhteistä niille kaikille on yksi asia. Ne rahoitetaan pääosin julkisista varoista.

.

TKI-rahoituksen virallinen kokonaismäärä on noin 3,7 miljardia euroa. Tästä vain noin miljardi menee yrityksille ja sekin usein erilaisiin klustereihin ja konsortioihin, joiden vaikuttavuus on kyseenalainen. Julkinen sektori saa noin 2,7 miljardia, mutta tämä ei kerro koko totuutta.

Todelliset kustannukset, jopa 6 miljardia euroa

Moni ei tiedä, että TKI-rahoitukseen ei lasketa mukaan esimerkiksi seuraavien laitosten hallinnollisia ja käyttökustannuksia, jotka kaikki tulevat veronmaksajilta.

• Ulkopoliittinen instituutti UPI

• Aleksanteri-instituutti

• Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos

• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL

• Geologian tutkimuskeskus GTK

• Tilastokeskus

• Luonnonvarakeskus LUKE

• Erikoistuneet sektoritutkimuslaitokset ja alueelliset kehitysyhtiöt

• Ministeriöiden ja eduskunnan alaiset tutkimusprojektit

• Yliopistojen tutkimusyksiköiden käyttökustannukset

Näiden budjetit eivät näy TKI-statistiikassa, vaikka ne tekevät täysipäiväistä tutkimustyötä. Kun nämä lasketaan mukaan, julkisen tutkimuksen kokonaiskustannukset ovat realistisesti arvioiden 6–7 miljardia euroa vuodessa.

Mutta kuka valvoo ?

Tärkein kysymys on, kuka valvoo mitä tällä rahalla saadaan aikaan?

Suomessa ei ole yhtäkään riippumatonta viranomaista, joka arvioisi tutkimushankkeiden päällekkäisyyttä, taloudellista järkevyyttä tai kokonaisvaikuttavuutta. Suomen Akatemia valvoo omia hankkeitaan, maakunnat ja kunnat omiaan. Mutta kokonaiskuvaa ei ole kenelläkään. Tilastokeskus kokoaa numerot, mutta kukaan ei tarkista onko tutkimuksista mitään hyötyä.

Tämä kertoo vain yhdestä asiasta eli rakenteellisesta korruptiosta.

Valtion rahaa jaetaan ilman kunnollista tulosvastuuta. Samaan aikaan meillä ei ole varaa hoitajien palkankorotuksiin, teiden kunnostamiseen tai peruspalveluihin.

USA – ideologia vastaan tulos

Yhdysvalloissa tutkimusta ohjaa eri logiikka. Julkista tutkimusta toki tehdään sielläkin, esimerkiksi NASA, NIH ja DARPA, mutta painopiste on vahvasti yksityisellä sektorilla ja tulosvastuullisessa yhteistyössä. Yliopistot saavat rahaa, kun yritykset näkevät siinä hyötyä itselleen.

Valtionhallinnon tukema ideologinen tutkimus on ongelma sielläkin, kuten Suomessa. Monilla kampuksilla tutkimusta tehdään maailmankatsomus edellä, erityisesti yhteiskuntatieteissä ja identiteettipolitiikkaan liittyvissä aiheissa. Tämä tutkimus ei juuri tuota taloudellista arvoa, mutta se ruokkii poliittista polarisaatiota ja kulttuurista vastakkainasettelua. Näitä valtion tukia on Yhdysvalloissa alettu karsia rajusti.

Milloinkohan tämä tapahtuu Suomessa? Tuskin koskaan, koska kaikki puolueet Perussuomalaisia ja Kristillisdemokraatteja lukuun ottamatta, ovat kyynärpäitä myöten kiinni järjestelmässä.

Silti Yhdysvalloissa yritykset määrittävät suunnan. Jos tutkimus ei tuota arvoa, rahaa ei tipu.

Tämä olisi Suomenkin pelastuksen tie. Meidän pitäisi siirtää painopistettä siten, että tutkimus on investointi, ei pelkkä kuluerä. Ja kuten investoinneissa aina, tuloksen on oltava mitattavissa.

Ratkaisut

• tutkimuksen rahoitus on kohdennettava niin, että yksityinen saa 70 prosenttia TKI-tuesta.

• Rahoitus keskitetään yhdelle toimijalle, esimerkiksi Business Finlandille.

• Perustetaan riippumaton valvontaviranomainen, joka arvioi tutkimusten hyödyllisyyden päällekkäisyydet ja taloudellisen vaikuttavuuden.

• Ideologinen tutkimus ilman yhteiskunnallista tai kaupallista hyötyä poistetaan julkisen rahoituksen piiristä.

Lopuksi

Suomessa on rakennettu tutkimuksesta oma yhteiskuntaluokkansa. Se elää muiden tuella, eikä sen tarvitse koskaan näyttää tuloksia. Se ei ole tiedettä, vaan se on suojatyö. Ja se maksaa suomalaisille miljardeja vuodessa.

Jos tähän ei tule muutosta, Suomi ei koskaan nouse. Se vain edelleen selittää.