Suomessa jaetaan TKI-rahaa 3,7 miljardia euroa vuodessa. Siitä valtaosa menee julkiselle sektorille. Rahaa kierrätetään ensin eri organisaatioiden kautta kuten Suomen Akatemiasta, maakuntahallinnoista, virastoista, ministeriöistä ja yliopistoista. Näiden osuus on noin 2,6–3,0 miljardia. Näistä rahoista ei sentiäkään mene yksityiselle sektorille.

Yksityisen sektorin osuudeksi jää siis noin miljardi, vuodesta riippuen. Tästäkin iso osa menee erilaisiin klustereihin ja ekosysteemeihin, jotka eivät tuota mitään, mutta nämä kirjataan yksityiseksi rahoituksen saajaksi.

Suomi siis kusee itseensä silmään ja pahentaa kansantalouden tilannetta vuosi vuoden perään tietoisesti. Miksi? Koska kyseessä on suomalainen perinne, jota poliitikot ja puolueet eivät uskalla muuttaa. Tätä kutsutaan rakenteelliseksi korruptioksi.

Julkinen tutkiminen on illuusio eli tehoton show.

Julkinen sektori tekee siis valtavasti tutkimustyötä. Se on suuri työllistäjä ja mahdollistaa täten monen opiskelijan pääsyn töihin. Valitettavasti töihin, millä ei ole mitään merkitystä, tuotannollista kannattavuutta eikä se paranna maamme taloudellista asemaa kuin tutkijan omalta osalta.

Julkiseen tutkimukseen kierrätetty raha kyllä menee BKT-lukuihin, mutta vain tuotoksena. Ne eivät lisää lisäarvoa vientiin, investointeihin tai yritystoimintaan. Oletko kuullut jostain startupista, joka olisi menestynyt julkisen tutkimuksen takia? En minäkään. 2,6 miljardilla ylläpidetään rakenteita ja työpaikkoja. Yhteiskuntaan pahiten se vaikuttaa suoraan nostamalla elinkustannuksia ja heikentää täten suoraan vähävaraisen asemaa.

EU:n jättibudjetti

Euroopan unionin tulevaa monivuotista budjettia suunnitellaan parhaillaan (jopa 2000 miljardia euroa). Se on historiallisesti suurin rahansiirron kokonaisuus Euroopan tasolla. Tästä potista tutkimukseen ja innovaatioihin ohjautuu arviolta noin 200 miljardia euroa seuraavan ohjelmakauden aikana. Vaikuttavaa, eikö? Mutta kenelle tämä raha todella menee?

Saksa, joka on EU:n tienraivaaja, käyttää valtaosan saamastaan julkisesta rahasta yritysten tarpeeseen. Jos Suomessa suhde julkisen hyväksi oli 70/30, niin Saksassa se on päinvastainen. Yksityiset kasvuhakuiset ja kansainvälisyyteen tähtäävät yritykset saavat valtaosan. Rahan jakajia ei ole niin paljon kuin pienessä Suomessa, ja virkamiehet auttavat yrityksiä hakemaan rahoitusta EU-byrokraattien luomien esteiden kaatamista avustaen.

Miten estää julkisen rahan sisäinen kierto?

Kuten olen useasti todennut, Suomessa julkinen sektori on heittämällä 50 prosenttia liian suuri. Poliitikot kiljuvat yhteen ääneen tutkimuksen merkityksestä ja tiedolla johtamisesta. Hyvä veli -verkoston öljyämisestä pidetään huolta ymmärtämättä, onko siinä mitään järkeä. Miten Suomessa sitten tiedolla johtamisella ja tutkimuksella on pärjätty? Suomen talouslukemat ovat Euroopan heikompia lähes kaikilla sektoreilla.

Tämä esiintuomani julkiseen sektoriin pumpattu raha, joka osin vielä kierrätetään EU:n kautta, on hyvä esimerkki Hölmölästä. Jotta tehokkuutta halutaan lisää, valtaosa organisaatioista, jotka kierrättävät rahaa taskusta toiseen, pitäisi lopettaa. Kaikki julkinen raha pitäisi jakaa yhden toimijan kautta, kuten Business Finland. Kuntien jakamat tuet on lopetettava ja seuraavat organisaatiot voidaan lopettaa: Forum Virium, Sitra, VTT, THL, SYKE, ELY, maakuntaliitot, Suomen Akatemia ja turhat virastot. Suomi on pieni maa, jonka 5,6 miljoonan väestö häviää keskisuuren eurooppalaisen kaupungin lähiympäristöön. Meillä ei ole varaa kustantaa nykyisenkaltaista tehoton toimintaa.

Toiminnan tehokkuutta haettava Saksasta

Yritykset eivät koskaan tutki turhaan. Ne eivät tee hankkeita tutkimisen ilosta, vaan tuotteiden, palveluiden ja kasvun vuoksi. Siksi kaikki tuki, joka ohjataan suoraan yrityksille, palaa myöhemmin veroina takaisin. Mutta se tutkimus, joka pyörii konferensseista toisiin, raporteista toisiin, ei koskaan kohtaa asiakasta, ja juuri siksi se ei koskaan luo vaurautta.

Valtiota ohjaavat puolueet. Ja puolueita ohjaavat ne, jotka ovat nousseet puoluejohdon lähelle. Suomessa monen puolueen johto koostuu ihmisistä, jotka ovat tehneet uransa juuri niissä yliopistoissa, tukea saavissa järjestöissä, tutkimuslaitoksissa ja muissa turhissa julkisissa rakenteissa, joita TKI-tuki ylläpitää. He eivät tunne yksityisen sektorin todellisuutta. Moni haaveilee kunniatohtorinhatusta, joka kruunaa poliittisen uran.

Saksa on tehnyt toisin. Siellä valtaosa rahoituksesta menee suoraan yrityksille. Siellä ei pelätä vaurastumista. Siksi Saksa kilpailee. Suomi raportoi.

Jos näitä pelisääntöjä ei muuteta, Suomi tulee jäämään pysyvästi perälaitaan. On syytä kysyä: onko EU-tukien vastaanottaminen meille enää edes kannattavaa, jos ne pitää käyttää tukemaan rakennetta, ei tulosta?

Rahaa on. Tulosta ei. Kysymys ei ole siitä, etteikö olisi resursseja. Kysymys on siitä, ketkä ne nielevät.

Ja niin kauan kuin koneisto ruokkii itseään, Suomi ei vaurastu. Se vain selittää.