Venäjän kohtalon vuodet 2025-2026 ja pelätyt ”heikot signaalit”

Historiantutkimuksen viehätys on siinä, että se ei ole eksaktista tiedettä eikä sen havaintojen perusteella voi suoraan ennustaa tulevaisuutta. Tulokset ovat epävarmpia kuin tämän kesän sään arvaukset.

Toisin kuin tieteen ulkopuoliset ajattelijat, ideologistit tai marxilaiset skribentit uskovat, historiassa ei ole mitään vääjäämätöntä tietä, jolle asettumalla voisi ennustaa selvästi tulevaisuuden. Selkosuomeksi: menneisyyden tutkija ei kurkistele lintojen lentoja kuten roomalainen auguuri tai sormeile haruspeksinä lampaan höyryävää maksaa.

Venäjän ”heikot signaalit”

Tutkimus analysoi lähteitä, pohtii niiden merkitystä ja tutkii eri asioiden yhteyksiä. Myöhemmin voidaan kyllä nostaa asioita esille ja nähdä, että, jotkut merkit edustivat tärkeitä ns. heikkoja signaaleja. Esimerkiksi, Venäjän keisarikunnan romahduksen taloudelliset ja poliittiset enteet nähtiin enemmän tai vähemmän selvästi hyvin jo I maailmansodan aikana.[i]

Myös neuvostotalouden romahdus nähtiin hyvissä ajoin. Vuonna 1983 novosibirskiläinen taloustieteilijä Tatjana Zaslavskaja piti raportissaan mahdollisena, että seuraavan 5 vuoden aikana neuvostotalous joutuisi fataaliin kriisiin. Hänen esittelemänsä ns. ”Novosibirskin raportti” oli tarkoitettu tarkoin rajatulle yleisölle ja sen analyysi tunnisti tuotantosuhteisiin ja taloudellisen kehityksen sosiaalisiin mekanismeihin liittyvät syvät ongelmat. Kyseinen raportti käsiteltiin myöhemmin NKP:n sisäpiirissä ja otettiin kyllä tosissaan. Samoin KGB tutki vakavasti toisinajattelija Andrei Amalrikin vuonna 1970 kirjoittamaa esseetä ” Säilyykö Neuvostoliitto vuoteen 1984?”

Neuvostojärjestelmä ei kuitenkaan kyennyt uudistumaan. Se luhistui ja sen mukana koko kommunistinen suurvallan poliittinen perusta heitettiin historian roskatynnyriin.

Oli luonnollista, että vaikka väkivaltaan perustuva totalitaarinen järjestelmä kuoli eivät sen arvet yhteiskunnassa umpeutuneet. Venäjä joutuu vieläkin painimaan stalinistisen menneisyytensä ja suunnitelmatalouden perinnön kanssa vielä tänäkin päivänä.

Entisen suurvallan liittolaiset ja häntyrit seuraavat vielä omaa totemiaan uskollisesti.

Tässä mielessä Neuvostoliiton hajoamisprosessi jatkuu yhä.

”Ennalta-arvaamaton kaaos” – värivallankumoukset ja talousmiesten synkät näkymät

Vuonna 2000 vallan ottanut sekurokratia ei ole kyennyt tunnistamaan vaaranmerkkejä. Se on kyllä altis löytämään ulkopuolisia voimia, jotka haluavat horjuttaa sen asemaa. Värivallankumoukset, arkkivihollisen USA:n toiminta ja vaikkapa vain piskuisen Suomen väitetyt suurvalta-ambitiot ovat olkiukkoja, joita heilutellaan väestön silmien edessä.

Ajatus siitä, että sekurokratia olisi itse aiheuttanut oman tuhonsa ainekset on Venäjän nykyjohdolle käsittämätön ajatus. Se joutui nenäkkäin näiden ajatusten kanssa vuonna 2011 kun keskiluokka meni Moskovan kaduille osoittamaan mieltään ”käsiteltyjä duumanvaaleja” vastaan. Linjaksi valittiin kuitenkin se, että missään ei anneta periksi; sekurokratia on saanut vallan eikä päästä siitä irti.

Reformeja ei tule.

Tässä mielessä vuoden 2025 kesän Pietarin kansainvälisen talousfoorumin anti oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Siellähän keskuspankin johtaja Elvira Nabiullina, taloudellisen kehityksen ministeri Maksim Rešetnikov, Sberpankin (valtiopankki) johtaja German Gref ja talousministeri Anton Siluanov keskustelivat maan talouden näkymistä.

Keskustelusta oli mahdollista löytää ns. positiivisia asioita eli miltei täystyöllisyyden ja taloudenkasvulukujen kauneutta. Kun analysoi keskusteluja tarkemmin ts. sitä mitä nämä tärkeät talousvaikuttajat pohtivat oli viesti täysin erilainen.

Tunnelma tiheni kun panelikeskustelun puheenjohtajana toiminut Andrei Makarov (duuman budjetti ja verokomitean puheenjohtaja) esitti kysymyksen oliko maan talous luisunut taantumaan vai oliko se nopean kasvun jälkeisessä jäähdyttelyn tilassa?

Pessimistisin arvio tuli Rešetnikovilta. Hänen mukaansa oltiin selvästi menossa kohti taantumaa; rahat ovat lopussa. Sotatalouteen siirtyneen maan suurin ongelma ovat korkeat korot (20%) ja 10% inflaatio. Normaali tuotanto on mahdotonta ilman valtion subventointia tai tukea. Työvoimapula ja kasvavat palkat rasittavat ja näyttää vääjäämättömältä, että jossain vaiheessa yhtiöt eivät kykene suoriutumaan veloistaan. Liike-elämän edustajien mukaan tilanne läheni kriisiä.

Iranin päihittäminen ja USA:n ”triumfi” muodostaa Strelkovin mukaan uhan Venäjälle

Tulevan poliittistaloudellisen kriisin suurin uhka on Ukrainan sota. Se nielee federaation taloudellisia voimavaroja nopealla vauhdilla. Sotaa varten säästetyt rahat ovat nyt loppumassa ja esimerkiksi sotabloggarit kuten vankilassa istuva Girkin-Strelkov näkevät mahdollisuuden sisäiseen kumoukseen olevan olemassa.

Erityisesti Iranin pommittaminen ja Trumpin voitto merkitsee Strelkovin mukaan vaarallista kehitystä Venäjälle. Se voi rohkaista Trumpin hallintoa Ukrainan kriisin ratkaisuun.

”…Venäjän osalta tilanne on joka tapauksessa vain pahentunut: ensinnäkin meille melko töykeästi ”näytettiin paikkamme lehterillä” tarjoukselle toimia ”välittäjänä”; toiseksi, jos Iran ”panostetaan kuriin” (eli Yhdysvallat ja kumppanit alkavat ottaa takaisin maan hallintaansa) – emme voi odottaa siltä mitään hyvää; ja kolmanneksi: voitettuaan Iranin Trump palaa ”Ukrainan sovintokentälle” ”voittajana” (iskulauseella ”rauha voiman kautta”) – ja palaa paljon kovemmalla kannalla (suhteessa Venäjään). Hänen röyhkeytensä (jota tukee juuri saavuttamansa nopea menestys) moninkertaistuu, ja Moskovan asema (joka yhtäkkiä löytää itsensä jälleen Yhdysvaltojen ja EU:n ”yhtenäisen rintaman” edessä) on hyvin haavoittuvainen…”

Venäjä on nyt käytännössä menettänyt Iranin liittolaisena. Se sydämistyi siitä, että Venäjällä ei ollut tarjota mitään sotilaallista apua USA:n iskuja vastaan ja harkitsee nyt nojaamista enemmän Kiinaan.

Venäjälle vuosi 2025 ja 2026 ovat siksi äärimmäisen tärkeitä. Sen on saavutettava menestystä taistelukentällä mahdollisimman pian. Kaikki perustuu siihen, että kotirintama pitää. Strelkovin mukaan kyse on ajasta; jos Ukrainaa ei nyt nopeasti tuhota on edessä sisäinen kuohunta, joka musertaa Venäjän.

Lainaan tässä hänen 31.5. kirjoittamaansa blogia. Strelkovin mukaan on tapahtunut muutos huonompaan suuntaan.

”…Venäjän kannalta – merkittävä muutos huonompaan suuntaan. Pääasialliset syyt: 1) ”Halukkaiden koalition” asevoimien väliintulo on lähellä väistämättömyyttä (itse asiassa kuumeisen valmistelun vaiheessa); 2) Vihollinen on saanut kyvyn/oikeuden suorittaa kohdennettuja ja tarkkoja/voimakkaita iskuja Venäjän puolustukseen ja strategisesti tärkeisiin teollisuus-/infrastruktuurikohteisiin syvällä Venäjän alueella. Ja – mikä on vielä tärkeämpää – vihollinen on käytännössä osoittanut kykynsä iskeä näihin kohteisiin MASSIIVISESTI ja säännöllisesti (vaikka tällaiset kohteet eivät ole Venäjän asevoimien tuhoamisvälineiden ulottuvilla niiden sijainnin vuoksi NATO-blokkimaiden rajojen sisällä); 3) Mikä tahansa riittävä vastaus Venäjän federaatiolta aiheuttaa (ja väistämättä!) Yhdysvaltojen aseman tiukentumisen entisestään ja heidän avun lisääntymisen niin kutsutulle ”Ukrainalle” (vaikka päätaakka ”siirtyy” Eurooppaan)…

..Jos kuvittelemme tilanteen hyvin yksinkertaisella tavalla, niin ”samalla kun Venäjän asevoimat työntävät äärimmäisen hitaasti taaksepäin” rintamaa ”Ukrainaan” suurilla tappioilla, vihollinen alkaa ”murskata” selustaamme ja talouttamme yhä useammin ja voimakkaammin ohjus- ja lennokki-iskuilla, joita on yhä vaikeampi torjua, ja pitkällä aikavälillä ilmapuolustus joutuu ”päästämään läpi” liian monta kriittistä iskua ”ylikuormituksen” ja omien suurten tappioidensa vuoksi. Ja on kaikkea muuta kuin varmaa, että ”venäläinen sotilas astuu vihollisen laukaisualustalle” ennen kuin oma taloutemme ja selustainfrastruktuurimme tuhoutuvat, joiden romahdus tuhoaa myös sosioekonomisen vakauden. Yksinkertaisesti sanottuna ”AIKATEKIJÄ” on nyt ratkaisevan tärkeä, ja jos emme aivan lähitulevaisuudessa saavuta ratkaisevaa käännekohtaa rintamalla (eli kukista heidät ja aja heidät nopeasti länteen), kohtaamme selustan romahduksen ja sotilaallisen tappion. Siksi on tarpeen – ”kun ei ole liian myöhäistä” – lisätä jyrkästi (mahdollisimman lyhyessä ajassa!) rintaman joukkoja, luoden Ukrainan asevoimille tilanteen, jossa joukkomme ovat lukumääräisesti ja teknologialtaan vahvempia kaikkialla, Ukrainan asevoimien puolustusjärjestelmä (toistaiseksi varsin menestyksekäs) alkaa ”ylikuumentua” ja ”hajoaa”. Eli ”puhun edelleen samasta asiasta” – mobilisaatiosta ja ”maan saattamisesta sotakuntoiseen tilaan”. Jos tätä ei tehdä lähitulevaisuudessa, menestymismahdollisuutemme edellä mainitussa ”kilpailussa” ”lähestyvät nollaan…”.

On helppo yhtyä Strelkovin analyysiin.

Tämä ja ensi vuosi ovat ratkaisevat.

Mikäli nykyinen hallinto ja sekurokratia eivät kykene ratkaisemaan tätä tilannetta taistelukentällä tai poliittisesti on edessä sisäisen kuohunnan aika. Tilanne, jossa ainoa mahdollinen taho, joka kykenee rauhoittamaan tilanteen, on armeija. Eli edessä olisi se sama tilanne kuin vuoden 2023 juhannuksena. Presidentin sijaan tulisi kenraali.

Mitä tämä merkitsee Suomelle?

On hyvä, että kokoomus on päässyt omasta ”pasifistimenneisyydestään” irti tässä hallituksessa. Miinapäätös oli järkevä. Aikaa ei ole kuitenkaan hukattavaksi. Demarien kannattaa miettiä omissa riveissään esiintyvää ”kuutoslaisten” liikettä. Kenen lauluja se kuuntelee? Mistä se saa innoituksensa? Entä vihreät ja vassarit? Kenen leipää he syövät? 

Tämä siksi, että kansakunnan puolustamisessa yksimielisyys on tärkein ase.

Si vis pacem para bellum.