1970-luvulla Yhdisvalloissa vaadittiin julkisen sektorin säästöjä paisuneiden kulujen hillitsemiseksi. Julkisin varoin toimivat virastot kehittivät taktiikan vaadittuja säästöjä vastaan kohdistamalla toteutettavat säästötoimet aina kaikkein näkyvimpään ja tärkeimpään toimialaan tai toimintaan. Ilmiö sai myös nimen ’Palomiehet Ensin’ sekä ’Washington Monument Syndrooma’ sekä ’Mount Rushmore Syndrooma’. Jos säästöjä vaadittiin puolustusministeriön alalta, säästöt kohdistettiin aktiivisesti rintamapalveluissa tai näkyvimmissä tehtävissä toimiviin, ei erilaisiin superkalliisiin, ylihinnoiteltuihin ja epärealistisiin sotilastutkimusprojekteihin.

Säästöjen vastustamisessa kunnostautui erityisesti National Park Servicen johtaja George Hartzog, joka ensimmäisenä käytti termiä ’Washington Monument’ sulkemalla kokonaan tai osittain kaikkein suosituimpia vierailu-kohteita. Julkista arvostelua herätti Hartzogin tapa käyttää poliittisesti hyväksi tilanne, jossa palveluita olisi joka tapauksessa ainakin väliaikaisesti supistettu normaalien korjaustoimien sekä turvallisuus näkökohtien vuoksi.

Lopputulos Yhdysvalloissa oli kansalaisten mielipiteen kääntyminen säästöjä vastaan niiden kohdistuessa heidän yleisimmin käyttämiin tai elintärkeinä näkemiinsä palveluihin kuten palomiehet, kirjastot, opettajat, poliisi, opetus jne. Yhdysvalloissa myös karsittiin jopa kongressijäsenten äänestysalueiden junayhteyksiä, että pystyttiin vaikuttamaan kongressiäänestyksiin julkisten alojen säästöjen torjumiseksi.

Museovirastokin pyrkii vaikuttamaan hallituksen säästöjen kohdistamiseen uhkaamalla kansallisen itsetietoisuuden, ehkäpä tärkeimmän instituution Kansallismuseon, lopullisella sulkemisella. Kyllä prosessissa näyttää ministeri Multala vedetyn perusteellisesti kölin alta. Lopputulos tulee olemaan odotettu, säästötoimia Museoviraston osalta ’kohtuullistetaan’.

Miten National Park Servicen johtajalle George Hartzogille sitten tapahtui?

Pari vuotta säästötoimien aktiivisen vastustamisen jälkeen presidentti Nixon irtisanoi National Park Servicen johtaja George Hartzogin. Päätöstä on myös jälkikäteen kiitelty siitä, että samalla päättyi myös äärimmäisen politisoitunut jakso National Park Servicessä.

Tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala vs Museoviraston johtaja Tiina Merisalo

Multala on todennyt, että museon remonttiin on myönnetty kattava rahoitus, ja remonttiajalta menetettävistä lipputuloista on tiedetty etukäteen niin, että ne olisi voitu ottaa huomioon suunnittelussa. Hän myös huomauttaa, että eduskunnassa parhaillaan käsiteltävänä olevassa kuluvan vuoden kolmannessa lisätalousarviossa esitetään Museovirastolle 800 000 euron määrärahaa Kansallismuseon uudisosan ohjelmistotuotannon käynnistämiseen ja toteuttamiseen.

Merisalo on perusteluissaan todennut Helsingissä sijaitsevan Kansallismuseon tulevaisuus näyttää synkältä, koska se ei ole saanut kompensaatiota remontin ajalta saamatta jääville lipputuloille eikä kokonaisrahoitusta museon laajentuvalle toiminnalle.

Nyt jäädään seuraamaan, saako Museovirasto kruununjalokivensä lisärahoituksen ja minkä poliittisen hinnan Kokoomuksen Sari Multala joutuu maksamaan?

Ainakin Multala on jo päässyt vahvasti iltalypsettäväksi.