Olen hieman hämmentyneenä seurannut viime aikoina sitä kevyttä tapaa, jolla media on käsitellyt Elokapinan tekemää mielenosoituksellista iskua eduskuntataloa kohtaan. Asiassa on lähinnä pohdittu erilaisia pesuvälineitä ja puhdistusmenetelmiä ikäänkuin jälkiseurausten hoitaminen olisi keskeisin asia. Toki nekin on hoidettava, mutta vielä olennaisempaa olisi pohtia miksi näin on tapahtunut ja mitä asialle voidaan jatkossa tehdä.

Median jakautunut ja suhteellinen suhtautuminen asioihin on pitkään ollut tiedossa ja sen silmiinpistävä ilmiselvyys on jopa hieman koomista. Tosin usein myös surullisen koomista. Perussuomalaisia on moitittu milloin mistäkin ja otettu tikun nokkaan tarkasteltavaksi pienistäkin asioista. Media on rummuttanut isolla rummulla kaikenlaisia asioita ja muutoksia toimintaan on heti vaadittu jos pienikin epäkohta on havaittu. Ennenkaikkea asioihin on välittömästi alettu suhtautumaan isompina ilmiöinä asian pienuudesta riippumatta. Tätä samaa kategorista yleistämistä ei tehdä muiden toimijoiden osalta Suomessa juurikaan.

Vaikka Elokapina toimijana ei rinnastukaan poliittiseen puolueeseen, on se silti varsin vertailukelpoinen esimerkkinä. On aivan selvästi havaittavissa, että vähintäänkin osa mediakentästä kannattaa Elokapinan toimintaa tai ainakin ymmärtää sitä syvällä tavalla. Tällainen ymmärrys ei saisi milloinkaan heikentää median kriittisyyttä, mutta näin kuitenkin tapahtuu. Sama ilmiö on ollut havaittavissa Elokapinan aiemmissakin tempauksissa ja nyt jälleen tässä viimeisimmässä ilkivallanteossa eduskuntataloa vastaan.

Ilkivalta on kaikin tavoin turhaa ja ikävää toimintaa. Huomionhakutarkoituksella perustellaan paikkojen tuhoamista ja eri toimintojen haittaamista. Tällainen tarpeeton haitanteko pitäisi yksiselitteisesti tuomita rikollisena toimintana eikä nähdä siinä jotain hyveellisiä, kuvitteellisia maailmanparannus-aspekteja. Kaikenlainen sumuttaminen asioiden ympärillä tuntuu pöyristyttävältä ja ikäänkuin kollektiiviselta harhalta. Ilkivallasta tulee paljon kuluja ja vaivaa yhteiskunnalle. Lisäksi nämä teot heikentävät yleistä lainkuuliaisuutta ja ruokkivat kunnioituksen puutetta esimerkiksi päättäjiä ja instituutioitamme kohtaan.

Perussuomalaisten kohdalla puhutaan usein vaatimuksissa nollatoleranssista eri teemoihin liittyen. Miksi samaa vaatimusta ei esitetä muiden toimijoiden kohdalla varsinkin kun kyseessä on selkeästi laiton toiminta, joka on rikoslaissa kriminalisoitu ? Kyseessä on varsin räikeä maan tapa, jossa merkitystä on usein sillä, kuka tekee tai sanoo. Vanha sanonta kertoo, että kauheinta on se jos väärä henkilö sanoo oikeat asiat. Pyrkikäämme tasa-arvoiseen kohteluun aidosti kaikilla osa-alueilla. Se hyödyttää kaikkia.