Vuosia olemme kuulleet, miten väestö ikääntyy ja hoidon ja hoivan tarve kasvaa. Hoitajia on rekrytoitu jos jonkinmoisten silkkiteiden kautta ulkomailta ja otettu töihin jopa merkittävästi puutteellisen kielitaidon omaavia hoitotyöntekijöitä, koska Suomesta hoitajat olivat kertakaikkisesti hävinneet; siirtyneet toisille aloille ja eläköityminen on ollut vahvaa, eivätkä nuoret enää kokeneet vetoa “sisar hento valkoisen” tehtäviin; työ koettiin raskaaksi ja palkkaus työn vaativuuteen nähden surkeaksi. 

Nyt kuitenkin uutisotsikot huutavat punaisena; Attendo ilmoitti aloittavansa muutosneuvottelut osassa Pirkanmaan ja Satakunnan ikäihmisten palvelukoteja, mahdollinen työntekijätarpeen vähennys on enintään 145. Etelä-Savossa yt-neuvottelut kohdistuvat etenkin lähihoitajiin ja sairaanhoitajiin ja seurauksena oli 213 hoitajan vähennys. Helsingin ja Uudenmaan HUS aloitti niin ikään massiiviset yhteistoimintaneuvottelut koko henkilöstöä koskien ja työvoimavähennys tulee olemaan enintään 990 henkilöä. Satakunnan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Varhila totesi taannoin, ettei meilläkään ole alueellamme puutetta lähi- tai sairaanhoitajista, vaan lääkäreistä ja sosiaalityöntekijöistä.

Tästä huolimatta ympäri Suomea on uutisoitu myös, että kokonaisia osastoja sairaaloissa ja palvelutaloissa on jouduttu sulkemaan hoitajapulan vuoksi, leikkauksia on lykätty ja toimintoja supistettu, koska työntekijöitä ei saada. Näin on ollut myös Satakunnassa. 

Kevan vuoden 2023 selvityksen mukaan meiltä puuttui yli 16 600 sairaanhoitajaa ja jo pelkästään Uudellamaalla oli 6 000 sairaanhoitajan vaje. Lähihoitajavajeen arvioitiin olevan 8 800. STM teki vastaavan selvityksen, jonka mukaan puutos oli pienempi; sairaanhoitajista arvioitiin olevan noin 5300:n vajaus ja lähihoitajista 6000:n puute. Hallituksen hoitajamitoituksen kaavailtu keventäminen ensi vuoden alusta haluttiin osaksi ratkaisua hoitajapulaan, mutta onko meillä todellisuudessa tarvetta hoitajille vai ei? Satakunnan hyvinvointialueella hoitajamitoituksen lasku tarkoittaa 70 hoitajan tarpeen vähenemistä. Joka tapauksessa Ylen uutisissa juuri pari päivää sitten esitettiin kuvaa Helsinki-Vantaan lentokentältä, kun filippiiniläiset hoitajat suu enemmän ja vähemmän messingillä saapuivat uuteen kotimaahansa Suomeen, henkilöstöpalveluyritys Baronan rekrytoimana.

Joko alueelliset erot ovat suuria, hoitajapula painottuu tietylle maantieteelliselle alueelle, tiettyihin yksiköihin tai erikoisosaamisaloihin tai ahkerat hoitajamme tekevät työnsä todella tehokkaasti ja tekevät tarvittaessa pitkiä työvuoroja tai oman työn lisäksi sijaisuuksia muissakin yksiköissä. Tai ennusteemme ja tilastomme tuottavat virheellisiä tietoja.

On sitten yhteiskunnallinen pula tai ei, kuitenkin meistä jokainen kaipaa sairaana ollessa hoitajaa, ikääntyessä ja toimintakyvyn laskiessa hoivaa ja huolenpitoa. Haavanhoitoa, lääkkeiden antajaa, henkistä ja fyysistä tukea. Ja silloin pulaa hoitajasta ei saa olla.