Suomalaisen kirjallisuuden päivänä – Aleksi Kivi..

Aleksis Kiven päivänä

10.10.2011 – 10.10.2019 – 10.10. 2023–10.10. 2024

Utile dulci – Hyödyllinen huvittavaan (yhdistettynä)

Päivä alkoi seuraten Ylen tarjontaa ja kiintoisin juuri tähän päivään liittyvä ei ollut maan talous ja sen taantuma, eikä edes sodat ja niiden tuulet. Sen sijaan tähän päivään ja omaan kokemusmaailmaani liittyvä aihe oli Katja Gauriloffin elokuva kolttasaamelaisista. Kiersin itse nuorempana Lappia ja oma julkaisusarjani oli tuolloin Lapin tutkimuksia Turun ja Oulun yliopiston yhteisenä. Kolttien elämä Katjan ja Sevettijärven, Inarin altaan alueella tuli toki tutuksi. On hyvä, enemmän kuin hyvä, että tuo Katjan elokuva on esitetty ensimmäisenä Yhdysvalloissa ja etenkin Kanadassa. Suomessa se nähdään lähipäivinä. Oma suhteemme kolttiin on ollut yhtä epämiellyttävä kuin ruotsalaisten ja venäläisten asenne aikanaan suomalaisuutta kohtaan. Tänään Aleksi Kiven päivänä se on syytä muistaa ja mennä katsomaan Katjan elokuva. Ettei valtiolle koituisi mitään vahinkoa. – ”Ne quid detrimenti capiat res publica. (Livius). Ylimielisyys on rasismin rinnalla epämiellyttävä ilmiö. Siitä ei Nobeleja jaeta.

Oikein hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää. Kivi muistetaan etenkin seitsemästä veljeksestä ja heidän matkastaan kohti sivistysvaltion ensimmäisiä portaita. Siinä matkalla sattui ja tapahtui mutta sivistys otti ja lopulta vei niskalenkin jopa vanhimmasta jääräpäästä. Olen kirjoittanut Kivestä kymmenittäin artikkeleja, joten jätän sen työn nyt muitten tehtäväksi. Samoin pohdinnan tuon ajan kielemme ja politiikkamme vaiheista, siinä missä sekä kulttuuriset että tuon ajan geopoliittiset kuvauksemme. Suomalaisuuden synnyn juuret ja niistä muistuttamisen. Kun olet kuollut et ole minkään arvoinen. – ”Tu mortuus es, tu nugas es.” Tosin on niitäkin, joiden kohdalla vasta kuolema on tehnyt henkilöstä todella merkittävän. Kivi kärsi häpeällisestä köyhyydestä. – ”Turpis egestas. Se on hyvin tavallista, kun kyse on kirjailijasta.

Se, että elämme nyt modernin yhteiskunnan Suomessa, ei tarkoita, etteivätkö lapsemme synny täsmälleen samaan maailmaan kuin vanhempansa. Se mikä heitä muuttaa tai erottaa Jukolasta on lähiympäristö ja sieltä saatavat vaikutteet. Maailma kun on sitä, millaiseksi me aikuiset sen rakennamme lapsillemme ja lapset sen lähiympäristössään kokevat. Muuta mahdollisuutta ei ole. Olkoonkin, että yhteen asiaan vihkiytyneenä tutkijana on taipumusta vääristää omaa maailmankuvaansa, ja tyrkyttää sitä myös muitten luettavaksi. Suomessa kulttuuri ja äärimmäinen kurjuus ovat kulkeneet käsi kädessä. ”Ultima miseria.” Viimeinen sana kuuluu kuitenkin vanhuudelle: alkakoon elämä millaisella innostuksella tahansa, surullinen loppu on väistämätön (William James).

Nyt olisikin syytä nähdä jo suurten ikäluokkien taakse ja rakennettava vuosikymmen 2050 visioiden. Koti ja koulu ovat siinä ne tärkeimmät, sekä se yhteisö, jonka lapset kohtaavat jo ennen kuin oppimisgeenit ovat ehtineet umpeutua. Kirjallisuus, sähköinen tai ilman, omalla kohdalla molempia käyttäen, on kuitenkin varmin viestittäjä myöhemminkin. Tervetuloa siis kotisivulleni. Olet tänään vuonna 2019 liki kymmenes miljoonas lukijani, www.clusterart.org. Hyvin harvat meistä elävät tänään – ovat valmistautuneet elämään huomenna, tai sitten elävät eilisessä. Yli sadan kirjan julkaisu tekee sinusta kirjailijan myös Suomessa eläen. Se että osa niistä on väitöskirjoja, ei ole este tulla kirjailijaksi myös Suomessa asuen ja syntyen. Viimeinen toivo. – ”Ultima spes.” Ellet itse tahri, eivät toisetkaan siihen pysty. – ”Ne ipse maculato, alii non poterunt (Snellmannien vaakunan tunnuslause). Naapurimme kotikylässäni Hernejärvellä olivat juuri Snellmanneja. Sekä Karjalasta saapuneita evakkoja. Emme me lapset sitä mitenkään toisistaan erottaneet Savossa, Iisalmen maalaiskunnassa syntyen. ”Kukkivat roudan maat” opettajamme kirjasarjana kirjailijana, olivat varmaankin luetuin. Luin sen runojen rinnalla. Runot myös lausuenkin. Se kuului tuon seutukunnan elämään. Se oli minun kasvuympäristöni. Velvoittava käsky kunnioittaa vanhuutta on peräisin ajoilta, jolloin korkea ikä oli harvinaisuus. (Max Frisch).

Kieli ei katoa, ja itse pidän omalta osaltani huolen, että ehdin hoitaa ajoissa myös lasteni käyttöön sopivan lukukokemuksen omasta ajastani, ja hieman vanhemmastakin historiasta siihen solmukohtia lisäten. Esimerkit ovat sellaisia, joista on ehkä helpoin tapa oivaltaa myös oman aikamme kipeitä solmukohtia. Menneen ajan traumat ovat usein juuri niitä solmukohtia, josta muistimme muodostuu. Silloinkin kun ne ovat traumaattisia ja fataaleja ilmiöitämme, ikäviä muistettaviksi. Jos näet valoa tunnelin päässä, katsot ehkä väärään suuntaan. Jos valo tulee lähestyvästä junasta, se on merkki äärimmäisestä vaarasta. – ”Ultimum periculi.” Vuodet aiheuttavat kenties kasvoihin ryppyjä, mutta jos luovumme innostuksesta, saamme ryppyjä sieluumme. (Watterson Lowe).

Aleksis Kiven päivänä – Luovan innovaation päivänä

Ruma on ruohoton niitty, lehdetön kasvi ja hiukseton pää. Rumin kuitenkin kirjaton koti. – ”Turpis sine gramine campus, et sine fronde frutex, et crine caput.” (Ovidus).

Aleksis Kivi muistuttaa tyypillistä innovaattoria, tylyä neroa. Samat taudit ja kuvaukset, kun sopivat vaikkapa viime keskiviikkona 56-vuotiaana kuolleen tietotekniikkajätti Applen perustajan Steve Jobsin luonnekuvaukseen Walter Isaacsonin kirjoittamana elämänkertana. Myös Jobs oli läheisten kuvaamana joko ihailtava sankari tai täydellinen paskapää, Helsingin Sanomien (HS 9.10. 2011) kuvaamana Isaacsonin kirjaa suoraan lainaten. Olen tuon kirjan lukenut ja saanut tänäänkin viestejä Jobsin piilaaksosta. Silicon Valley ei ole siellä missä pippuri kasvaa. – ”Ubi piper crescit.” Ihminen voi olla ankarissa aalloissa levollinen ja silti häntä ohjaa säälimätön suuttumus. –”Saevis tranquillus in undis.” – ”Saeva indignatio.” Ne, jotka käyttävät aikansa huonoimmin, ovat ensimmäiset valittamaan sen lyhyyttä (Jean de la Bruyere.”

Paskapää on kielemme yleisimpiä tapoja kuvata ihmistä ja tämän luonnetta. Googlen hakemana paskapäitä löytyy netissä enemmän kuin nimekkäimpiä kirjailijoitamme tai muita kulttuurihenkilöitä, keskisuuria sukuja. Vain kusipää ohittaa paskapään ja sen se tekeekin googlaten moninkertaisena, ja olisi kymmenen tunnetuimman suomalaisen joukossa sukunimenä. Suomalaiset rakastavat käsitettä paskapää ja kusipää, joka kuvaa samalla näiden persoonallisuuksien yleisyyttä ja etenkin julkisuuteen kohonneina mediapersoonina. Kun nämä käsitteet yhdistää nimekkäisiin sukunimiin, syntyy suuria lukuja hakukoneessamme. Kuninkaiden viimeinen keino on hankkia juuri tämä maine. Tänään pienet rikokset rangaistaan, suuria viedään triumfissa. – ”Sacrilegia minuta puniuntur, magna in triumphis feruntur.” (Seneca). ”Sacra scriptura.” Pyhä kirjoitus. Koneoppimisen tekniset taitajat saivat Nobelinsa vuonna 2024. Se mitä on voittanut ei tunnu miltään. Se minkä on hävinnyt, tuntuu kaikelta. (Hjalmar Söderberg).

Lähiyhteisön ankara kapina. ”Ultima ratio regum” – ”Ultima miseria.” Kurjuus.

On mahdollista, että me havaitsemme luovissa ja innovatiivisissa, merkittävissä, uutta hakevissa persoonallisuuksissa, runsaasti poikkeavia piirteitä, joita on vaikea sietää. On mahdollista, että nämä havaitsevat yhtenään tämän tapamme eristää poikkeavaa, tai eristäytyvät tarkoituksella helpottaakseen lähiyhteisönsä muuttumatonta elämää. Se on myös kuninkaiden viimeinen keino. ”Ultima ratio regum.” – ”Ultima miseria.”

Epäilemättä uutta luova ja sitä markkinoiva joutuu toimimaan joskus myös tylysti, ja varmaa on, että uutta innovaatiota tai tuotetta vastustetaan ankarasti. Pelko uudesta johtaa myös sen opiskeluun, ja se on poissa muusta ajankäytöstä, tutusta ja turvallisesta, usein veltosta elämästä. Kuolemansyntien kohdalla juuri tätä pidettiin keskiajalla tuon ajan eliitin pahimpana tautina. Tänään sitä pyritään torjumaan toisella synnillä, optioilla ja ahneudella. Se on myös äärimmäinen vaara. – ”Ultimum periculi.” Se että lisään kirjoituksiini latinaa, oli alkujaan tapa kouluttaa tulevia kansanedustajiamme. Ensimmäisenä siihen reagoi emeritus edustajamme Etelä- Karjalasta. Hän on nainen. Ensimmäinen nainen valtioneuvoksen arvoa kantavana. Näillä vihjeillä on kohtuullisen helppoa hakea tämän parlamentaarikon nimikin. Kuusikymmentä vuotta sitten tiesin kaiken, tänään en tiedä mitään. Sivistys on oman tietämättömyyden asteittaista oivaltamista. (Will Durant).

Steve Jobs joutui välillä erotetuksi omasta keksinnöstään, omasta yrityksestään ja samaan aikaan Kivi taisteli kirjansa kanssa mielipuolisuuden rajamailla. Kivi oli ainut tavallisen rahvaan ylioppilas säätyläislasten joukossa ylioppilasvuotenaan vuonna 1857 ja hän joutui opiskelemaan yksityisesti sekä keskeyttämään säännöllisen opiskelun kolmannella luokalla. Kivi tiesi mitä halusi ja oli poikkeava yksilö sinnikkyydessään ja ahkera lukija, mielikuvitusrikas persoonallisuus ja asioita integroiva ihmistyyppi. Sellainen ihminen muuttaa yhteiskuntaa ja historiaa, ei lähiyhteisöään. Lähiyhteisöä muuttavat, tai pitävät paikallaan, innovaatioiden vastaanottajat ja vitkastelijat, siis tavalliset “paskapäät”, “tavikset”, silloin kun kuvattavana on innovaatioaste ja sen syvyys yksilön tai yhteisön näkökulmasta.

Ketään ei voi velvoittaa kuitenkaan enempään kuin hän pystyy. – ”Ultra posse nemo obligatur. Älkää herättäkö älkääkä yrittäkö valvottaa rakkautta ennen kuin se itse haluaa. – ”Ne suscitetis neque evigilare faciatis dilectam quoadusque ipsa velit.” Etpä sinä elämääsi elä. Elämä se elää sinua. Ja kun sinut on eletty loppuun, elämä jatkuu edelleen (Willy Kyrklund).

Innovaatioympäristöt

Poikkeavia innovaattoreita on suomalaisten yrittäjien joukossa hieman enemmän kuin heidän tuotteitaan hankkivien kuluttajien kohdalla. Olen heitä tutkinut ammatikseni, enkä tarkoita tällöin innovaattorilla henkilöä, joka on altis hankkimaan uuden tuotteen tai kopioimaan uuden menetelmän tai laitteen sitä ehkä hieman korjaillenkin. Kun haetaan innovaatioympäristöä, yksi pääskynen ei tee kevättä. – ”Una hirundo non facit ver.” Älkääkä heittäkö helmiänne sijoille. – ”Ne mittatis margaritas vestras ante porcos. Sydän ei muutu koskaan paremmaksi vanhetessaan vaan pelkään, että se pahenee, käy kovemmaksi. (Lordi Chesterfield).

Innovaatioiden omaksujat, ensimmäisen vaiheen innovaattorit, tai myöhempien vaiheiden vitkastelijat, sekä toisaalla näiden väliin mahtuva suuri massa, eivät ole samaa persoonallisuustyyppiä kuin Kiven ja Jobsin kaltaiset ihmiset. Heitä on vain muutama tuhannen ihmisen populaatiossa, joskus vain yksi tai kaksi tapausta. Luonto on kuitenkin antanut jokaiselle luodulle jonkin vian. – ”Uni cuique dedit vitium Natura creato.” Eikä sovi tietää kaikkea. – ”Nec scire fas est omnia. (Horatius).

Lähiyhteisössä meillä on harvoin tällaisia ihmisiä. Vasta lukuisten valintaprosessien kautta saatamme törmätä näihin tapauksiin eksyen vaikkapa yliopiston kampusalueelle Harvardissa, miksei myös yhtä hyvin Turussa tai Helsingissä, Kuopiossa ja Oulussa. Jälkimmäisissä vain harvemmin ja yksinkin näkyy ja kuuluu. Kynsi haavassa. ”Unguis in ulcere.” Yhden hulluus tuottaa paljon hulluja. – ”Unius dementia dementes efficit multos.” Se on välttämätön paha. – ”Necessarium malum.” – ”Nemesis divina.” Kostotar.

Innovaatioympäristö on sellainen, jossa eri persoonallisuustyyppejä on tarkoituksella verkostoitu yhteen, ja mukana on ainakin yksi innovaattori, jota nämä myös kykenevät sietämään tiimissään. Jos tällainen puuttuu, tiimi on kuten mikä tahansa lähiyhteisö, mahdollisesti luova ja aikaansaava, mutta ei muuta. Kun tunnet yhden, tunnet kaikki.

Luovan nerouden tunnistamisen ongelma. Unum cum noveris, omnes noveris.

Kaikki paskapääksi kuvaamamme narsismin häiriöt, luovuuden tuska ja mielisairaudet, persoonallisuuden häiriöt, alkoholismi, eivät ole toki luovaa neroutta, päinvastoin, mutta kaikki luovat nerot ovat mielestämme tavalla tai toisella poikkeavia. Tapa, jolla kuvaamme tätä poikkeavuutta, vaihtelee kulttuureittain ja kaikki kulttuurit eivät tuota poikkeavuutta edes havaitse. Luovan nerouden luokitus ja löytäminen on kulttuuriin sidottu ilmiö, siinä missä näiden ihmisten poikkeava kohtelukin. Sanalla sanoen. ”Uno verbo.” Eikä taivaassakaan ole aina rauha. – ”Nec sidera pacem Semper habent.”(Claudianus).

Aleksis Kivi syntyi vuonna 1834 Nurmijärvellä Palojoen kylässä räätäli Erik Johan Stenvallin ja Anna-Kristina Hambergin perheeseen. Perheessä oli ennestään kolme poikaa ja Aleksin jälkeen syntynyt sisar, joka kuoli 13-vuotiaana. Aleksis kertoi jo varhain “rupeavansa ruuneperiksi” ja oli suomenkielinen, olkoonkin että vanhemmat taisivat myös ruotsin kielen. Poika itse hankki ruotsin kirjakielen taidon muutettuaan itse 12-vuotiaana Helsinkiin kouluun, mikä oli tuolloin edellytys ylioppilaaksi ja edelleen papiksi lukemiselle. Sanalla sanoen Aleksis Kivi oli yksi monista. ”Unus multorum.”Miestä ohjasi säälimätön suuttumus. – ”Saeva indignatio.”- ”Sal Atticus”.

Luopuminen pappishaaveista ja ryhtyminen suomenkieliseksi kirjailijaksi oli vielä suurempi teko vuoden 1857 Suomessa, kuin Machitosh -ohjelmistojen poikkeavuus ja niiden kehittäminen päinvastaisena strategina Windowsin- käyttöjärjestelmän kanssa. Ei miekkaa pojalle eikä lääkettä ennen myrkkyä. _ ”Ne puerto gladium” – Ne prius antidotum quam venenum. (Hieronymus). ”Ne ipse maculato, alii non poterunt.” Ellet itse tahri, eivät toisetkaan siihen pysty. (Snellmannien vaakunan tunnuslause).

Romantiikan ajan jälkilöylyt. Yksi, mutta leijona. – ”Unus sed leo.” (Aisopos)

Kiven aikaa leimasi romantiikka, mutta Kivi valitsi luonteelleen tyypillisesti esitystavakseen realismin. Siinä oli jälleen yhteistä Steven Jobsin valintojen kanssa, vaikka Applen markkinaosuus vajosikin Microsoftin rinnalla pohjamutiin. Oleellista oli, että Applen liikevaihto pysyi korkeana, ja että Jobs piti pakkomielteensä tietokoneitten kokonaisintegraation periaatteesta. Pöytätietokone oli saatava toimimaan helppokäyttöisenä useiden muitten kannettavien uusien laitteittemme kanssa. Yhden hulluus tuottaa paljon hulluja. – ”Unius dementia dementes efficit multos. Mutta ei kutenkaan rukouksella eikä rahalla. – Nec prece nec pretio.”

Kiven elämä tunnetaan kauhutarinoistaan. Aleksis Kivellä ei ollut säännöllisiä tuloja, rahapula, velat, kirjojen olematon menekki ja Ahlqvistin kaltaisten ihmisten kritiikki piinasivat miestä, siinä missä pakollinen asuminen häntä vieroksuvalla maaseudulla. Lisäksi luonto on antanut jokaiselle jonkun vian. – ”Uni cuique dedit vitium Natura creato.” Hän ei ollut vertainen monille. – ”Nec pluribus impar.” (Ludvig XIV:n tunnuslause). Vanheneminen on siirtymistä intohimosta myötätuntoon. (Alber Camus).

Kivi kärsi etenkin masennuksesta, unettomuudesta, painajaisista ja pahenevasta alkoholismista. Hänen merkittävin tukijansa Fredrik Cygneus oli hänkin poissa. Vuonna 1871 hän joutui Lapinlahden mielisairaalaan, jossa tuon aikaiset hoitomenetelmät pahensivat pikemminkin kuin paransivat miehen painajasimaista elämää. Kivi kuoli veljensä luona 38-vuotiaana erakkonNeminea. Historiaan jäivät hänen viimeisiksi väitetyt sanat: “Minä elän”. Jobs sai sanottua, kuinka hänen tehtävänään on kertoa, kun haisee eikä peittää sitä sokerilla. Yksi ja sama asia. – ”Unu et idem. Kenenkään sanomatta vastaan. – ”Nemine contradicente.” ”Necessarium malum.” Pelkäämätön elämä on kypsyyden mitta. (Edward Weeks).

Keskity oleelliseen, karsi roskat ja rönsyt. Yhdellä mielellä. – Uno animo. Uno tempore.

Jobs oli kyvykäs keskittymään Kiven tapaan oleelliseen ja karsimaan tarvittaessa rönsyjä suodattaen näin pois kaikki häiriötekijät innovaatioympäristöstään. Kiven luovuus keskittyi Siuntiossa sijaitsevaan Fanjunkarsin torppaan, jossa hän kirjoitti pääosan tuotannostaan. Seitsemän veljestä hän joutui kirjoittamaan useampaan kertaan ja se on käännetty yli 20 kielelle. Se oli tuon ajan kirjallisuudestamme täysin poikkeava teos, olkoonkin että siinä näkyy Kiven vähäeleinen harrastus kirjailijana lukea hänen kirjailijapersoonalleen tyypillistä sekä romantiikan että realismin proosaa, runoutta, ja olla samaan aikaan sekä romantikko että realisti. Yhdellä kertaa. – ”Uno tempore.” Myös kirjallisuudessa, luovassa työssä, välttämättömyys säätää lain, ei itse sitä tottele. – ”Necessitas dat legem, non ipsa accipit. (Publilius Syrus). Luovan työn ehdoton vaatimus.

Kivi loi kuitenkin kokonaan uuden aikakauden, jossa romantiikka oli enää vain säikeenä ja samalla syntyi myös omintakeinen suomalainen teatteri ja sen tilaan ja paikkaan sidottu kielemme mukainen ajattelutapa ja toteutus, josta Kalle Holmberg on kuvannut ja kertonut eniten ja koskettavimmin. ”Uno mystica.” Mystinen yhtyminen. Tärkeää on olla etsimättä, mutta myöskään halveksimatta kunniaa. – ”Nec quaerere nec spernere honorem. Siinä ei auta tauko, ei lepo, ei rukous ei raha. – ”Nec mora nec requires. – ”Nec prese nec pretio. Ei minkäänlainen vaiva. – ”Negotio nullo.” Muutokset ja mullistukset ovat aina olleet vanhuksista vastenmielisiä ja vihattavia, (Pentti Haanpää).

Steve Jobs uskoi integroituun toimintatapaan ja piti tavoitteena tuotteita, joita kiireiset asiakkaat hankkivat ja tarvitsevat. Kehnot laitteet ja toimimaton softa vain ärsyttivät käyttäjiä lukuun ottamatta ehkä ensimmäisen vaiheen omaksujia, joille tällainen tuote oli riittävä. Jobs halusi tuotteita, joiden idea oli koukuttava käyttäjäkokemus, nautinto siinä missä yksinkertaisuuden ihannointi zen-koulutuksessa. Uno ictu, Uno saltu, Uno animo. Välttämättömyys menee suunnitelmien edelle. – ”Necessitas ante rationem est. (Curtius). Eräät naiset ja miehet tulevat katkeriksi vuosien myötä. Mitä enemmän heiltä putoaa hampaita, sitä purevampia heistä tulee. (George Dennison Prentice).

Hallittu syntyprosessi. Unum et idem. Unio mystica. Yksi ja sama – Mystinen yhtyminen.

Kiven tapaan Jobs kertoi tavoitteensa ja käytti kieltä, joka oli kuin Aleksis Kiven kirjoista, impivaaralaista ja nummisuutareiden tuotetta, kaukana zen-munkkien tyynestä rauhallisuudesta. Unus homo nobis currendo restituit rem. (Elias Lönnrot). On kolme asiaa, jotka aina unohdan. Nimet, kasvot ja – kolmatta en nyt jaksa muistaa. (Italo Svevo).

Tuo ilkeänä kuvattu piirre, kyvyttömyys kontrolloida itseään, on innovaation synnylle tyypillistä ja kuvaa innovaatioiden synnyn sitä vaihetta, jossa prosessi on sosiaalisesti hallitsematon ja yleensä hyvin laaja sosiaalinen ja kulttuurinen prosessi, ei pieni tekninen uudistus. Unus homo nobis cunctando restituit rem. (Ennius). Sen, mitä nuoruus väittää kristalliksi, vanhuus tietää olevan kastetta. (Robert Browning).

Uuden sosiaalisen ja kulttuurisen, symbolisen innovaation esittely ei ole mahdollista pitäytyen vanhassa konventiossa tai tehden sen kanssa konsensus, integroiden yhteen vanhaa ja uutta. Tässä prosessissa henkilökohtaisia tietokoneita ei olisi voinut korvata iPhonen kaltaisella tekniikalla tyytymällä steriiliin, kontrolliverkostoon sidottuun kotitalouskoneeseen. Sören Kirkagaard on kuvannut mielestäni tätä prosessia parhaiten tuntematta sen taustoja, vain sen tuloksia yksilön ja yhteisön välisessä kamppailussa. Eikä omassa isänmaassa ketään pidetä profeettana. – ”Nemo propheta acceptus est in patria sua. (Raamattu, Luuk. 4:24). Eikä kukaan ole alati viisas. – ”Nemo mortalium omnibus horis sapit. (Plinius vanhempi). Kukaan ei synny seppänä. – ”Nemo nascitur artifex.” Ellet opi nauramaan vaikeuksille, sinulla ei ole mitään naurettavaa sitten kun olet vanha. (Edgar Watson Howe).

Muutosjohtajan painajaiset. Unius dementia dementes efficit multos.

Meissä kaikissa on hitunen luovaa innovaattoria, ja ymmärrämme kyllä, mistä tässä on kysymys. Sen sijaan prosessin vaatima intohimo, kyky toistaa samoja vaiheita pakkoneuroottisen tunnollisesti, on jo vieraampaa, ja sen tuskan ymmärtäminen ei toiminut 1800-luvun Nurmijärvellä ja Tuusulassa. Sen sijaan Jobsin kymmenet kollegat joutuivat kuuntelemaan luovan innovaattorin heitä loukkaavat ajatukset ja kertoivat myöhemmin, kuinka hän sai heidät tekemään ansioita, joita he eivät olisi ikinä uskoneet mahdollisiksi. ”Yhden hulluus tuottaa paljon hulluja.” Unius dementia… Rehelliset miehet harmaantuvat, muu tulevat kaljuiksi.

Innovaattori visioivana ja karismaattisena muutosjohtajana, sekä samaan aikaan uutta luovana nerona, on Suomessa harvinaista. Kyse ei ole häijyydestä, vaan tavasta kertoa tuotteista, jotka kolmen vuosikymmenen aikana tulevat muuttamaan perin pohjin kokonaisen teollisuudenalan tai oikeammin useita aloja. Apple Jobsin johtamana yhtiönä oli tällainen globaali veturi, maailman arvokkain yritys, Steven Jobsin oman persoonan globaalina menestyvä luomus. ”Ut ante dictum.” Kuten aiemmin mainittiin. Kuten sekin kuinka kukaan meistä ei ole elävän perijä. – ”Nemo est heres viventis.” Täyden kukinnan hetkellä alkaa rappio. Älä kuitenkaan naura vanhuudella – rukoile että sen saavuttaisit.

Painajaismainen elämä ja ympäristö. Usque ad nauseam – Pahoinvointiin saakka.

Aleksis Kivi ei ollut poikkeuksellisen fiksu eikä poikkeuksellisen tuottelias. Sama koskee Steve Jobsia. Molemmat olivat lopulta kohtuullisen tavallisia ja ero syntyikin kyvyssä loikata oikeassa paikassa vaistomaisesti, odottamatta ja ajoittain liki maagisesti. Kiven näkemykset ja aikansa kirjallisuus, proosa ja runot, tulivat ikään kuin tyhjästä, maagisena luomuksena. Ne todellakin olivat kuten “mynttäämättömiä” kultahippuja Ahlqvistinkin huomaamana. Niitä ei voinut enää luokitella vanhan kirjallisuuden ja sen tuotteiden kanssa samaan tuttuun pinoon, ja jatkaa sen jälkeen konventionsa ylläpitämistä. Ne muuttivat kaiken ja elävät edelleen, pitävät meitä ja kulttuuriamme elossa. ”Ut ameris, amabilis esto!” Sinua rakastettaisiin, olet rakastettava. Mutta ennen kuolemaa kukaan ei ole täysin onnellinen. – ”Nemo ante mortem beatus. (Ovidus). Eikä kukaan yksin ole kyllin viisas. – ”Nemo solus satis sapit.(Plautus). Jos haluat olla arvossa pidetty vanhana, ole ystävällinen ja kohtelias nuorena. (John Lyle).

Näiden tuotteiden jälkeen maailma oli toinen, se muuttui sosiaalisen, kulttuurisen, symbolisen innovaattorin jäljiltä uudeksi, siinä missä Steve Jobs muutti koko globaalin maailmamme. Niissä yhdistyi runouden sekä prosessorien voima ja kuitenkin ne ovat sellaisen ihmisen luomuksia, joiden on myös elettävä raivokohtauksineen ja paskapäänä, lähiyhteisönsä siedettävänä, ja pahimmassa tapauksessa 1800-luvun Suomessa Nurmijärvellä suutarin poikana ja Kullervoa, Leaa, Nummisuutareita, Kihlausta ja Kanervalaa, Seitsemää veljestään kirjoittaen. Mikään ei ole kaikilta puoliltaan onnellista. – ”Nihil est ab omni parte beatum.” (Horatius). Herra anna minun kypsyä ennen kuin minut satona korjataan. (Johannes Linnankoski).

Uuden kulttuurin airueet 25.06. 2012 – 10.10.2023 – 10. 10. 2024

Olin juuri lukion aloittanut finninaamainen 15-vuotias poika, kun Ilkka Koivisto ilmestyi televisioon Korkeasaaren eläintarhan pohtivana intendenttinä. Koivisto kirjoitti luontoaiheisia pakinoita ja oli innostava kolumnisti sekä mukaansa tempaava televisiopersoona. Hänen kauttaan välittyi tietoa, jonka vastaanottaminen oli yhtäällä helppoa, popularisoitua, mutta samalla se jätti aina kysymyksiä avoimeksi. Ilkka Koivistossa oli samaa fundeeraajaa kuin presidentti Mauno Koivistossakin. Jokainen meistä koulumme oppilaista oli kuin tyhjä taulu. – ”Tabula rasa”. Annoimme äänettömän suostumuksen ja käynnistyi elämän mittainen ikävyys. – ”Tacita assessio” – ”Taedium vitae.” (Gellius). Aivot: Instrumentti kyllä rapistuu, mutta sitä soittaa taitavammin. (Jean Rostand).

Puusta pudonnut

Ei ole sattuma, että hän sai jo vuonna 1972 työstään vaimonsa Sesse Koiviston kanssa tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon aiheena evoluutio. Kirjan nimi oli “Puusta pudonnut”. Luin sen nuorena yliopisto-opiskelijana ja pidin sitä suomalaiseksi kirjaksi omituisen edistyksellisenä tuohon aikaan kirjoitettuna. Tuo aika oli yliopistossamme pikemminkin repivää kuin pohtivaa, uutta luovaa ja innovatiivista. Tieto Koiviston kuolemasta toi mieleeni juuri kouluajat ja uravalinnan aluksi biologiaa opiskellen ja juuri sen filosofisen rakennelman oivalluksena. Mä oon mikä oon – ”Talis qualis” ja edessä oli suurten riitojen sovittaminen. – ”Tantas componere lites.” Vuosien mittaan ihminen täyttyy yhä enemmän ja enemmän omasta historiastaan. Lopulta hän ei muuta olekaan. (F. Brandt).

Hakeuduin syksyllä 1971 Oulun yliopiston biologiselle opintosuunnalle. Siellä palattiin pänttäävään opiskeluun ja valmistuin mahdollisimman nopeasti maisteriksi voidakseni jatkaa muualla 23 vuoden iässä. Keskeyttäminen ei käynyt mielessä. Vanhemman lehtorin pätevyys oli hankittava, maksoi mitä maksoi, silloin jo perheellisenä miehenä. Ei Koivisto valintaani toki ainut syy ollut. Hän vain oli osa tuon ajan henkeä, johon liittyi ympäristömuutosten ymmärtäminen osana ihmiseksi syntymän ihmettä. Me kaikki annoimme saman suostumuksen, vallitsi äänetön yksimielisyys – ”Tacitus consensus” tyyliin, vaikene kieli, niin saat leipää. – ”Tace lingua, dabo panem! (Petronius). Ja taustalla kohisi sotasukupolven äänekäs vallankumous. Siinä ihminen oli itsensä pahin vihollinen. – ”Nihil inimicius quam sibi ipse. (Cicero). Kun ihminen on nuori, hänen villiytensä on sietämätön. Kun hän on vanha, hän näyttelee pyhimystä ja tulee jälleen sietämättömäksi. (Nikolai Gogol).

Tässä evoluutiossa ja sen pohdinnassa oli auttanut kansakoulun ajan opettajamme Eino Säisä, joka kirjailijana julkaisi samaan aikaan, 1960-luvun aikana, romaaninsa “Tummat”, “Yöstä tullut”, “Sinun nurinkäännetyt käskysi”, “Viimeinen kesä”, “Kovat piippuihin”, “Mitä me olemme” sekä “Lehtori Liljebergin”, skandaalikirjan iisalmelaisessa koulumaailmassa. Nyt, kun Nobelit on jaettu, luin ne uudelleen. Tarkoitus oli koskettaa haavaa. – ”Tangere ulcus.” (Terentius). On tultava vanhaksi tullakseen lempeämmäksi. Enää en näe tehtävän yhtään sellaista virhettä, jota en itse olisi voinut tehdä. (J.W. von Goethe).

Sodan jälkeinen vuosikymmen ja repivä yhdyskuntarakenteiden murros oli saapunut keihäänheittäjien vyöhykkeen ytimeen. Kun lapsia syntyi sotavuosinamme kaksi kertaa enemmän kuin nyt, heille ei löytynyt jatkossa töitä Suomesta. Kaikki muuttui, teollistui, teknistyi, uudenlaista työvoimaa tarvittiin, liikkuvaa kulkuria etelän kasvavissa taajamissa ja Ruotsissa. Aika muistutti nyt elettävää elämää ympäri globaalia maailmaa. Kulkurin ja pelurin moraali alkaa olla vallitsevana jälleen kerran. Edessä on suurten riitojen sovittaminen, – ”Tantas componere lites”, niin pitkän ajan kuluttua – ”Tanto intervallo.” Olen löytänyt huolettoman vanhuuden salaisen kaavan:EMUS = Elle Muista Unohda Se. (Goodman Ace).

Kukkivat roudan maat

Kukkivat roudan maat ja niiden ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1971, jolloin luin sen jo yliopisto-opiskelijana. Se oli kuin suoraa jatkoa urjalalaisen Väinö Linnan romaanisarjalle “Täällä Pohjantähden alla”. Roudanmaat televisioitiin siinä missä Linnan romaanisarjakin. Suomi kirjasi historiansa ja teki sen fiktiivisenä elokuvasarjana. Sellaisena se esitellään edelleenkin. Myös sen valheet ja virheet. On suomalaista hengen köyhyyttä seurata sivujuonteita, eikä nähdä asioiden lähtökohtaa. – ”Tardi ingenii est rivulos consectari, fontes rerum non videre.” Vanhan viisaan varjo on arvokkaampi kuin nuoren hurjapään miekka.

Säisä palkittiin Kritiikin kannuksella jo vuonna 1965, valtion kirjallisuuspalkinnolla kolmeen otteeseen, kirkon kirjallisuuspalkinnolla, Aleksis Kiven rahaston palkinnolla, Pro-Finlandia mitalilla ja Savonia -palkinnolla vuotta ennen hukkumistaan heikkoihin jäihin matkalla mökilleen vuonna 1988. Kuulin siitä Brysselissä ja palasin seuraavana vuonna Pohjois-Karjalaan, Laatokan talousalueen rajan pirstomiin maisemiin. Se kertoi ajasta ennen sotiamme ja niiden jäljistä Sortavalan talousalueella. Junamatka Pietarista vanhaan Värtsilään vei koko pitkän päivän. Kun kantaa vasikkaa, tulee kantamaan myöhemmin myös härkää. – ”Taurum tollet, qui vitulum sustulerit.” (Petronius). Ihmeellisintä tulevaisuudessa on se, että silloin meidän aikaamme kutsutaan vanhaksi ja hyväksi. (Ernest Hemingway).

Maisemat olivat kuin 1930-luvulta, luonnonniittyjä ja rehevää sellaista. Koivisto olisi ollut haltioissaan sen kaiken nähtyään. Varmasti kuka tahansa biologi tai maantieteilijä, sosiologi. Olin etuoikeutettu ja ensimmäinen Valamossa. Värtsilän tehtailla näkyivät pommituksen jäljetkin. Pietarista siirretyt venäläiset odottivat lupaa päästä takaisin Pietariin. Sitä lupaa oli odotettu kauan. Aika nyt vain on asioiden ahmatti. – ”Tempus adax rerus.” (Vergilius). Puolet elämästämme kuluu siihen, että yritämme saada kulutetuksi sen ajan, jonka olemme yrittäneet säästää hosumalla läpi elämämme. (Will Rogers).

Ekspressionistiset kuvat

Ehkä merkittävin sysääjä kohti luovan ja innovatiivisen elämän suuntaa tuli kuitenkin kuvataideopettajaltamme Osmo Ari Armas Montolta, luonnollisesti oman äitini ja Leena Luostarisen ohella, joka (Monto) asuu edelleen Iisalmen Kotikylässä. Monton työt olivat jo 1960-luvulla ekspressionistisia, ja hän käytti veistoksissaan ja installaatioissaan materiaalina puuta, kipsiä, erilaisia esineitä ja romua. Työt olivat massiivisia ja vaikuttavia, huolella tehtyjä ja viimeisteltyjä myös öljyväritöinä. Elimme äärimmäisen hätätilan jälkeistä aikaa, leikkimisen aikaa, suunnitelmissa lujasti pysyvää. – ”Tempus ultimum” – ”Tempus ludendi” – ”Tenax propositi.” (Horatius). Kuusikymmenvuotiaana ihminen alkaa nuortua, ja silloin se on jo liian myöhäistä. (Pablo Picasso).

Yhtä vaikuttavia töitä tapasin vasta Lapissa, Reidar Särestöniemen ateljeessa Ounasjokivarressa häntä haastatellen. Hän olisi hukkunut ateljeensa mukana, jos joki olisi rakennettu. Ei rakennettu, suojeltiin. Suojelutyössä Reidar oli mukana, luonnollisesti. Opiskelin lukiossa kuvataiteita vapaaehtoisena ja kävimme pienellä ryhmällä läpi suuriakin haasteita kolmen vuoden aikana ja samalla tutustuen kuvataiteen historiaan sekä luovan innovaatioprosessin syntyä tiimissä. Olimme kolmin- ja nelinverroin onnellisia. – ”Ter quaterque beatus.” (Vergilius). Eivät vuodet ihmistä vanhenna, vaan hyvästien jättäminen. (Michel del Castillo). Aika parantaa sen mihin järki ei kykene. (Seneca).

Luokanvalvojanamme oli kunnianhimoinen hiihtourheilun ystävä ja myöhemmin myös jo lukioaikanamme edustusurheilijoittemme valmentaja Immo Kuutsa. Häneltä sain autooni suksitelineet ja epätoivoisen yrityksen vaihtaa palloilulajit ja keihäänheittäjien vyöhykkeen yleisurheilulajit talviseen taitolajiin laduilla. Se ei kohdallani onnistunut. En pitänyt hiotusta ja sileästä ladusta. Rakastin umpihankea. – ”Teres atque rotundus.” (Horatius). Aika muuttaa ihmisiä, mutta ei mielikuvaa, joka meillä on heistä säilynyt. (Marcel Prost).

Murrosikäistä ei voi manipuloida

Murrosikäistä poikaa ei voi painostaa, ei maanitella, ei manipuloida. Valinta oli tehty ja siihen vaikutti eniten Koiviston ja Monton ohella lukiomme rehtori, biologi ja maantiedon salat parhaiten oivaltanut karismaattinen suuren poikalyseon rehtori Aimo Samola. Hänen toimestaan mukaan tuli nyt biotieteen mikromaailma ja sen ihmeet sekä luonnonsuojelun tulevat tarpeet. Biologina tunsi olevansa hyödyllinen ihminen. Edessä kun oli äärimmäinen hätätila, katastrofi. – ”Tempus ultimum” – tiukka aikaraja – ”Terminus”, kypsyyskoe, jota kukaan ei ollut aiemmin kokenut. – ”Testimonium maturitalis.” Vanhat uskovat kaiken, keski-ikäiset epäilevät kaikkea, nuoret tietävät kaiken. (Oscar Wilde). Jokaisella iällä on hyvät puolensa, ne vain huomaa liian myöhään. (Pablo Casals).

Osmo Monto sai osakseen paljon arvostusta. Hänen teoksiaan on Suomen valtiolla, Amos Andersonin taidemuseolla, Wäinö Aaltosen museossa. Valtion kuvataidepalkinnon hän sai vuosina 1972 ja 1983, hän on kunniajäsenenä niin Iisalmen kuin Kuopin ja Kotkan taiteiluseuroissa. Osmon töistä mieleen ovat jäänet valtavat tilateokset, tangoille ripustetut revityt ja räjähdyksen rikkirepimät vaatteet, joilla on myös kasvot Jugoslavian julman sodan ajoilta. Kosmos installaationa on tyypillinen hänen oivalluksensa, jossa keinutuolilla on musta päällystakki sekä selkämyksestä kohoavat kasvot. Koulutuksen hän sai Suomen Taideakatemian kuvataideakatemiassa Sam Vannin oppilaana. Varmaan he olivat Toogaan pukeutuneita kuten joskus serkkuni Leena Luostarinen, taidemaalari hänkin. – ”Togati.” Tunnetuin kaikista, tiikerinpiirtäjä. Olla ihmettelemättä mitään, edempänä ei mitään. – ”Nil admirari (Horatius) – Nihil ultra (Horatius). Kaksikymmenvuotiaana hallitee tahto, kolmikymmenvuotiaana äly, nelikymmenvuotiaana harkinta. (Baltasar Gracian). Jokainen yli nelikymmenvuotias on konna. (Bernard Shaw).

Hänen työnsä erosivat täysin serkkuni Leena Luostarisen, tiikerinpiirtäjän, eläinhahmoista tai äitini maalauksista. Opiskelin itse tekniikan, jossa tiede ja taide olivat koko ajan läsnä ja samaa asiaa palvellen. Tänään opettajat, nuoret urallaan valmistuvat, odottavat samaa, mitä itse olin vaatimassa murrosikäisenä poikana jo neljä vuosikymmentä sitten. Täyttä vapautta sellaiseen luovuuteen, jossa viimeinkin irtaudutaan turhasta pänttäämisestä ja keksityttään asiaan. Tuomas Akvinolaisen tapaan pelkäsin yhden kirjan lukijoita. – ”Timeo lectorem unius libri.” Oli väiteltävä tohtoriksi useampaan kertaan ja toisistaan kaukana majailevista tiedekunnistamme. Ei pelkkää monitieteisyyttä, tieteiden välisyyttä, vaan saman tutkijan poikkitieteistä työtä ja osaamista. Tämä pelko antoi siivet. – ”Timor addidit alas.”(Vergilius). Ikävuodet viidestäkymmenestä seitsemäänkymmeneen ovat tukalimmat. Aina pyydetään tekemään jotakin, eikä vielä ole tarpeeksi vanhuudenheikko kieltäytyäkseen. (T.S. Eliot).

Holistinen yhteisöllisyys

Näitä haasteita uudessa monikulttuurisessa, mutta myös yhteisöllisyyttä ymmärtävässä mediamaailmassamme on valtavasti, ja niiden havaitseminen ei onnistu sokein silmin. Niiden käsittely on kokonaan toinen prosessi kuin mihin takavuosien kouluopetus oli nuoria ohjaamassa. Tähän on saatava korjaus ja pienennettävä samalla luokkakokoja. Hyvä opettaja on painonsa arvosta kultaa kaiken aikaa. Se, kuka holistisen maailmakuvan opiskelijoille antaa, on persoonallisuuteen liittyvä kysymys, ei tieteenalakohtainen oivallus. ”Usus vitae” – Elämän käytäntö. Luova prosessi ja innovaatio näkee kuinka edempänä ei mitään. – ”Nihil ultra”. Sitä ei pidä pelätä. Neljäkymmentä on nuoruuden vanhuus, viisikymmentä vanhuuden nuoruus. (Victor Hugo).

Ilkka Koiviston kaltaiset filosofit biologeina olivat oiva tapa raottaa sitä ovea, jossa biologia ja luonto muodostaa vahvan perustan, jolle rakentaa kaikki muu, myös teknologia, talous, yhteiskuntatieteet, humanismi ja eettinen sekä moraalinen ymmärryksemme. Ihmisen on oivallettava mahdollisimman varhain oma asemansa osana luontoa. Se karsii turhan narsismin ja väärän egoismin, itsekkyyden ja yhteisöjen puutteen. Luonnossa ei ole koskaan yksin. ”Usque ad aras.” Alttareille saakka. Olet saavuttanut keski-iän, kun vaimosi kehottaa sinua vetämään vatsasi sisään – ja olet jo tehnyt sen. (Franklin P. Jones).

Ilkka Koivisto oli antanut kaikille maailman linnuille myös suomenkieliset nimet. On hyvä tuntea kasvien ja eläinten, ötököiden nimet ja äänet, kasvuympäristöt ja omintakeiset tavat, ekologinen lokero. Se vaatii kyllä vähän pänttäämistäkin ja latinan opintoja. Se pänttääminen kannattaa aina. On hyvä tuntea ystävänsä ainakin nimeltä. Eri oppiaineet eivät saa jäädä irrallisiksi osikseen ilman, että ne yhdistetään yhteen ja samaan maailmakuvaan ja sen kokoamaan filosofiseen oppirakennelmaan. Tässäkin latina auttaa ja robotiikka, algoritmien antamat eväät. ”Usus magister est optimus.” Käytäntö on paras opettaja. Olle ihmettelemättä mitään, saati epätoivoinen mistään. – ”Nil admirari” – ”Nil desperandum.” Sitä tietää tulevansa vanhaksi, kun kynttilät maksavat enemmän kuin kakku. (Bob Hope).

Valtiojohto ei saa olla epäjohdonmukainen sekään. ”Usus vitae” – Elämän käytäntö.

Tavoitteet eivät saa olla epäjohdonmukaisia, eikä niitä saa ruokkia valtiojohdon suunnalta manipuloivalla tiedolla. Ne alkavat muistuttaa narsististen harhojen kanssa elävän ihmisen elämäntavasta ja sen me jo tunnemme. Se on yhteisölle vaarallinen. Niinpä, miksi meidän tulisi tukea Kreikan konkurssia, perustellen tätä tavallisen kansalaisen arjella joutua muuten maksumieheksi. Eikö näin ole ollut koko ajan ja Kreikka jo konkurssissa? Miksi näitä uhkakuvia ja pelotteita jatketaan edelleen? Vain vuosikymmen lisää ja ponnistelemme pandemian kourissa sekä Ukrainan sotaan sopeutuenkin. Lähi-Idässä sodat eivät lopu koskaan. Tällainen tottumus on tyranni – ”Usus est tyrannus.” (Horatius). Ei mitään uutta auringon alla. – ”Nihil sub sole novum”. (Raamattu). Eläminen hyvänä esimerkkinä lapsille vie keski-iästä kaiken ilon. (William Feather).

Miten sellainen maa voi joutua kaaokseen, joka on jo kaaoksessa? Miten sellainen muuri rakennetaan Espanjan tueksi, joka estäisi kriisin leviämisen sinne, kun se on siellä jo tänään ja meiltä odotetaan 50–100 miljardin panostusta tähän pankkien pelastusoperaatioon. Miksi Urpilainen ja Katainen ovat niin huolissaan Kreikan eroamisesta eurosta, kysyy tänään nuori toimittaja Tuoman Koukkunen Forssan Lehdessä (25.6.2012)? ”Ut pignus amicitiae” – Ystävyyden osoituksena. Ei pidä olla epätoivoinen mistään. – ”Nil desperandum.” Vanheneminen on siirtymistä intohimosta myötätuntoon. (Albert Camus).

Kehäpäätelmiä ja pelottelua. ”Ut sementem feceris, ita metes.” (Cicero). Mitä kylvät, sitä niität.

Toimittaja vastaa itse kysymykseensä, kuten me aikanaan omassa koulussamme perustaessamme sinne Fiasko -teatterin. Se oli nuorten tapa selvitä kaaoksesta, jonka hallinta katosi vanhemmiltamme, poliittiselta johdoltamme, valtiokoneistoltamme. Se kertoi suuresta epäonnistumisesta, täydellisestä romahduksesta. Jos Kreikka eroaisi ja sen seurauksena ei syntysikään kaaosta, nykyistä kamalampaa, jos Kreikka alkaisi menestyä omalla valuutallaan, kuinka perustella itse nykyistä fiaskoa? Miten manipuloida Suomen kansaa uhilla, jotka ovat jo totisinta totta? Mistä tämä: ”Kunpa olisi hyödyksi” asenne on syntynyt? ”Ut prosim.” ”Ut quocumque paratus.” Valmis kaikkeen. Ei tule aikaa, jolloin globaalissa maailmassa ei käytäisi sotiamme. Mikään ei ole totuudenrakkautta korkeampaa. – ”Nil est amore veritatis celsius.”(Prudentius). Jos olisi tiennyt kuinka vahaksi elän (100 v), olisin pitänyt parempaa huolta itsestäni. (Adolph Zukor).

Vai eikö Nokian osake ole jo riittävän alhaalla, työpaikkojen menetykset tulosta fiaskosta? Mitä menneen vuoden aikana on tehty oikein? Vallitseva ideologia, maailmakuva, vaatii Kreikan jäsenyyttä yhteisvaluutassa, pohtii Tuomas Koukkunen. Jos toisin olisi, jos Kreikka alkaisi menestyä toisen ideologian pohjalta, pitäisikö vanha ideologia edelleen paikkansa? Kun Neuvostovalta hajosi, kommunismi luhistui, kaatuiko se sen erinomaisuuteen? Kuollaksesi rikkaana elät puutteessa? – ”Ut locuples moriaris, egentis vivere fato. (Juvenalis). Mikään ei ole varmaa paitsi menneisyys. – ”Nihil nisi quod praeteriit certum est. (Seneca). Kukaan viisas ei ole koskaan toivonut olevansa nuorempi. (Jonathan Swift).

Perustellaanko hullutta lähtien liikkeelle kehäpäätelmistä, ja olettaen sen olevan paras madollinen lääke myös tautiin, joka alkoholistille on alkoholismissa itse myrkky ja sen jatkettu käyttö? Viedäänkö ongelmien selittely jälleen sivuraiteille, viekö koululaitoksemme ja sen pänttäävät aineopinnot lapset logiikkaan, jossa itse pääasiat ja suuret linjat unohtuvat, ja syntyy vinksahtanut narsistinen persoonallisuus, jolloin journalistina gonzon tuomat sivuraiteet tulevatkin pääasiaksi? ”Ut tute es, item omnes censes esse?” (Plautus). Luuletko, että muut ovat samanlaisia kuin sinä? Ei ole mitään ihanampaa kuin totuuden valo. – ”Nihil est veritatis luce dulcius. (Cicero). Vanheneminen on siirtymistä intohimosta myötätuntoon. (Ambert Camus). Se (vanheneminen) on samalla ainoa tapa elää kauemmin. (Francis E. Auber).

Voiko nuoria tänään huijata kuten 1960-luvulla tehtiin sosialismin monen karvaisilla muodoilla? Valtavirta puoltaa aina vallitsevaa, ja jo valtavia omaisuuksia uhranneen tien käyttöä jo pelkästään oman maineensa pelastamiseksi. Saksan ja Ranskan kohdalla kyse on samasta asiasta kuin aikanaan Concorden yliäänikoneen kohdalla. Fiaskon viemisestä surulliseen loppuun saakka, maksoi mitä maksoi. Koska valtavirrat ovat olleet oikeassa, koulussa, yliopistoissa, kulttuurin ja tieteen hakiessa ulospääsyä uuden yhteiskuntamallin etsiessä paikkaansa, niin lähiyhteisöissämme kuin alueellisena, kansallisena ja kansainvälisenä läpimurtonaan? ”Ut flatus venti sic transit gloria mundi.” – ”Kuten tuulenhenkäys, siten katoaa mainen kunnia.” Mikään ei ihmiselle ole varmaa – Mikään ei kuolevaiselle ole vaikeaa – Mitään ei voi luoda tyhjästä. ”Nil homini certum est (Ovidus).” – ”Nil mortalibus ardui est (Hortius)” – ”Nil posse creari de nilo (Lucretius).”

Liiallinen turvallisuus synnyttää halveksuntaa. – ”Nimia familiaritas parit contemptum (Augustinus).” Se mitä on voittanut ei tunnu miltään. Se minkä on hävinnyt, tuntuu kaikelta. (Hjalmar Söderberg).

Aleksi Kiven päivästä loikka kvanttiteknologiaan

Kuinka ankkuroida kvanttiala Suomeen

Sinä sanoit:

Kvanttistrategiasta on kasvamassa uusi avainkäsite, jonka varmasti myös algoritmit ovat oivaltaneet. Kyseessä on murrosvaihe ja siihen liittyy suuria intohimoja. Kvanttilaskenta on tekemässä tyhjäksi vanhoja salausmenetelmiäkin. Suomalaiset ovat hyvin mukana kvanttiosaamisessa. Puolustussektori ei ole toki ainut keskeinen toimija alalla. Geopoliittiset intressit kietoutuvat nekin kvanttilaskentaan. Miten pääsemme vaikuttamaan eri pöydissä, on tuhannen taalan kysymys myös meille suomalaisille. EU:n ei ole tarvis ajautua tässä pelkästään Yhdysvaltain torppariksi.

Millaista yhteistyötä ehdottaisit meille ja EU:lle kvanttialalla? Kyse on strategisesta murrosteollisuudesta. Tutkimus, puolijohteet, kvanttitietokoneet, konesalit tarvitsevat valtavasti osaajia maailmalta. Juuri nyt Suomi on yksi johtavia kvanttiteknologian edelläkävijöitä. Kysyinkin mielipidettäsi, miten ankkuroida ala Suomeen ja pohtien paitsi taloutta, alan turvallisuuttakin. Miten pääsemme kehittämään kvanttitietokoneitamme omalla maaperällämme ilman pilvipalveluita ja muita valtioita portinvartijoina. Mehän muistamme, miten kävi Nokialle. Vain muistammeko sittenkään?

ChatGPT sanoi:

ChatGPT

Kvanttiteknologia on todellakin murroksessa, ja Suomi on asemoitunut merkittäväksi toimijaksi tällä alalla. Kvanttilaskennan kehitys avaa valtavia mahdollisuuksia, mutta samalla se herättää kysymyksiä tietoturvasta, geopoliittisista asetelmista ja siitä, miten Suomi voi varmistaa oman strategisen riippumattomuutensa. Tässä muutamia näkökulmia ja ehdotuksia siitä, miten voisimme hyödyntää tätä murrosta ja ankkuroitua kvanttialalle niin, että se tukee Suomen taloutta ja turvallisuutta.

1. Strateginen yhteistyö EU:n kanssa

EU on keskeinen rooli kvanttiteknologian kehityksessä, erityisesti Horizon Europe -ohjelman ja Euroopan puolijohdestrategian kautta. Suomen kannattaa aktiivisesti osallistua näihin hankkeisiin, mutta samalla korostaa itsenäistä rooliaan kehitystyössä. EU on tärkeää välttää liian läheistä sidettä Yhdysvaltoihin, jotta Eurooppa ja Suomi eivät jää teknologiakehityksen ”torppareiksi.” Yhdessä muiden EU-maiden kanssa voisimme ajaa EU omavaraisuuspolitiikkaa kvanttiteknologiassa, kehittäen yhteisiä standardeja ja infrastruktuuria.

2. Panostus omaan kvanttiosaamiseen ja -infrastruktuuriin Suomessa on jo vahvaa kvanttiosaamista, erityisesti Aalto-yliopiston ja VTT kaltaisten instituutioiden kautta. Tämä pohja tulisi turvata ja laajentaa valtion ja yksityisen sektorin investoinneilla. Suomella on nyt mahdollisuus rakentaa omia kvanttikonesaleja, jotka eivät ole riippuvaisia ulkomaisista pilvipalveluista. Tämä vaatii mittavia investointeja puolijohdeteollisuuteen, datakeskuksiin ja erityisesti kvanttiteknologian tutkimukseen. Jotta Suomi voisi olla itsenäinen toimija kvanttialalla, tarvitsemme myös infrastruktuurin, joka on suojattu geopoliittisilta riskeiltä ja ulkoiselta kontrollilta.

3. Osaajien houkutteleminen ja kouluttaminen

Kuten mainitsit, kvanttiteknologian kehittäminen vaatii valtavasti osaajia. Tämä edellyttää sekä kotimaista koulutusta että kansainvälisten huippuosaajien houkuttelemista. Suomi voisi luoda erityisiä kvanttiohjelmia ja houkutella kvanttialan asiantuntijoita maailmalta tarjoamalla suotuisia veroetuja ja työskentelyolosuhteita. Yhteistyö esimerkiksi Saksan, Ranskan ja Alankomaiden kanssa voisi luoda eurooppalaisen kvanttiosaajien ekosysteemin, joka vähentäisi riippuvuutta Yhdysvalloista ja Kiinasta.

4. Tietoturva ja kvanttisalauksen kehitys

Kvanttiteknologian kehitys tulee mullistamaan salausmenetelmät, mikä tekee kyberturvallisuudesta kriittisen osan kvanttistrategiaa. Suomella voisi olla vahva rooli uuden kvanttiturvallisen salauksen kehittämisessä ja standardien luomisessa. Tämä tulisi tehdä yhteistyössä EU kanssa, mutta pyrkimyksenä pitäisi olla riippumattomuus kolmansista maista tietoturva-asioissa.

5. Kvanttiteknologia ja geopoliittinen strategia

Kvanttiteknologian strateginen merkitys on valtava, ja Suomen kannattaa olla tarkkana siitä, että emme jää globaalien suurvaltojen pelinappulaksi. Yhteistyö EU ja muiden pienten mutta teknologisesti kehittyneiden maiden (kuten Kanada ja Israel) kanssa voisi luoda strategisen liittouman, joka vähentää riippuvuutta suurvaltojen teknologiasta. Tämä voisi olla erityisen tärkeää puolustussektorille, jossa kvanttiteknologian sovellukset tulevat olemaan kriittisiä tulevaisuudessa.

6. Kvanttialan yritysten tukeminen ja kasvu

Jotta kvanttiteknologia todella ankkuroidaan Suomeen, meidän tulee tukea myös kotimaisten kvanttialan startup-yritysten kasvua. Suomi voisi luoda kansallisia rahastoja ja innovaatiokeskuksia, jotka keskittyvät kvanttiteknologian soveltamiseen eri teollisuudenaloilla. Nokia on hyvä esimerkki siitä, miten strateginen virhearvio voi johtaa globaalin johtajuuden menettämiseen. Tästä kokemuksesta opittuna Suomen tulisi rakentaa vahva, kansainvälisesti kilpailukykyinen kvanttiekosysteemi, joka hyödyntää niin kotimaista osaamista kuin kansainvälistä yhteistyötä.

Yhteenveto:

Suomen kvanttistrategian tulisi keskittyä seuraaviin keskeisiin tavoitteisiin:

Itsenäisen kvantti-infrastruktuurin kehittäminen, joka ei ole riippuvainen ulkomaisista palveluista.

Tiivis yhteistyö EU kanssa, mutta säilyttäen itsenäinen teknologinen kehitys ja osaaminen.

Osaajien koulutus ja houkuttelu globaalilta kentältä.

Tietoturvan ja kvanttisalauksen edistäminen.

Geopoliittinen strategia, joka varmistaa, että Suomi ja EU eivät jää suurvaltojen pelinappuloiksi.

Näiden toimien avulla voimme varmistaa, että Suomi on paitsi johtava kvanttiteknologian kehittäjä, myös strategisesti vahva ja itsenäinen toimija tällä kriittisellä alalla.

Sinä sanoit

Kyse on äärimmäisen tärkeästä ja juuri strategista osaamista vaativasta tavasta hoitaa ilmiö joutumatta Yhdysvaltain tai jonkun muun meitä suuremman talouden torppariksi. Tästä olemme jo päässeet aiemmissa kirjoissani yksimielisyyteen alkaen rottakuninkaista ja matkalla kohti algoritmikuninkaan aikaa. Kuinka tämä voisi meiltä onnistua?

ChatGPT sanoi:

ChatGPT

Strateginen osaaminen ja itsenäinen asemoituminen globaalissa kilpailussa ovat ehdottomasti kriittisiä Suomen tulevaisuudelle, etenkin kun siirrymme kohti ”algoritmikuninkaan” aikaa. Kvanttiteknologia, algoritmien hallinta, ja kyky navigoida taloudellisissa ja poliittisissa ympäristöissä ilman, että jäisimme isompien valtioiden varjoon, edellyttävät kokonaisvaltaista strategiaa, joka yhdistää teknologian, geopolitiikan ja talouden. Tässä on muutamia keinoja, joilla tämä voisi meiltä onnistua:

1. Itsehallittu teknologinen infrastruktuuri

Kuten mainitsit, on välttämätöntä, ettei Suomi joudu Yhdysvaltojen tai muiden suurten talouksien ”torppariksi.” Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on luotava oma infrastruktuuri kvanttiteknologian ja algoritmien ympärille. Seuraavat askeleet ovat kriittisiä:

Suomalaisten datakeskusten ja kvanttiteknologian infrastruktuurin kehittäminen: Kansallinen kvanttilaskentakeskus voisi toimia alustana, jossa suomalaiset tutkijat ja yritykset voivat kehittää omia sovelluksia ilman ulkopuolisten portinvartijoiden vaikutusta. Tämä voi taata suomalaisten pääsyn kvanttiteknologiaan ja datan käsittelyyn itsenäisesti, ilman riippuvuutta pilvipalveluista tai ulkomaisista konesaleista.

Puolijohde- ja tietoturvateollisuuden vahvistaminen: Kvanttiteknologia nojaa vahvasti puolijohteisiin ja tietoturvaan. Suomessa voisi olla strategisesti viisasta investoida ja houkutella puolijohdetuotantoa takaisin Eurooppaan, mahdollisesti yhteistyössä muiden EU-maiden kanssa. Oman tietoturvatekniikan kehittäminen olisi myös kriittistä, erityisesti kun kvanttilaskenta voi tehdä vanhoista salausmenetelmistä vanhentuneita.

2. Algoritmisen kuninkaan asema: Kuka hallitsee dataa, hallitsee maailmaa

Kvanttilaskenta on vain yksi osa algoritmisen hallinnan kokonaisuutta. Algoritmikuninkaan aika viittaa siihen, että datan hallinta ja sen analysointi on avainasemassa tulevaisuuden vallanjaossa. Suomi voi tässä olla edelläkävijä:

Algoritmien omavaraisuus ja omien mallien kehittäminen: Suomen on varmistettava, että kehitämme ja hallitsemme omia algoritmejamme erityisesti kriittisillä aloilla, kuten terveydenhuollossa, energiateollisuudessa ja logistiikassa. Tämä edellyttää vahvaa yhteistyötä suomalaisten yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten välillä, mutta myös avoimen lähdekoodin ja eurooppalaisten standardien kehittämistä, jotta emme jää ulkomaisten algoritmien armoille

Tietopolitiikan hallinta ja eettisyys: Algoritmien käyttö on sidottava selkeään tietopolitiikkaan ja eettisiin ohjeisiin. Suomessa voisi olla potentiaalia kehittää malli, jossa algoritmien käyttö perustuu läpinäkyvyyteen ja eettisiin arvoihin, mikä voisi tuoda Suomelle kilpailuetua ja auttaa säilyttämään omat arvot suurten teknologiamahdollisuuksien keskellä.

3. Geopoliittinen navigointi ja monenvälinen yhteistyö

Suomen täytyy strategisesti navigoida kvanttiteknologian geopoliittisessa kentässä. Isot toimijat, kuten Yhdysvallat ja Kiina, ovat selvästi suuria voimia alalla, mutta EU voi tarjota Suomeen strategista tukea. Meidän on varmistettava, että olemme mukana globaalissa kehityksessä ilman, että alistumme isompien talouksien pelinappulaksi:

Monenväliset liittoumat: Suomi voi pyrkiä tekemään tiivistä yhteistyötä muiden pienten mutta teknologisesti edistyneiden maiden, kuten Ruotsin, Kanadan ja Israelin, kanssa. Yhdessä näiden maiden kanssa voisimme kehittää riippumattomia teknologisia ratkaisuja, jotka eivät ole suurvaltojen hallitsemia.

EU strateginen johtajuus: Suomella on mahdollisuus edistää EU riippumattomuutta kvanttiteknologiassa. EU puolijohde- ja kvanttistrategian puitteissa Suomi voi olla edelläkävijä ja toimija, joka tuo keskusteluihin omia ehdotuksia ja innovaatioita. Samalla EU tulisi vahvistaa rooliaan omavaraisena toimijana, mikä estää sen ajautumisen Yhdysvaltojen tai Kiinan vaikutuspiiriin.

4. Tulevaisuuden taloudelliset hyödyt ja turvallisuus

Kvanttiteknologia tuo mukanaan valtavia taloudellisia mahdollisuuksia, mutta myös suuria riskejä, jos emme hallitse sen turvallisuusnäkökulmia:

Kvanttitietokoneiden kaupallistaminen: Suomi voisi olla eturintamassa kvanttiteknologian kaupallistamisessa, erityisesti B2B-sovelluksissa, joissa kvanttilaskennan voimaa voidaan hyödyntää esimerkiksi teollisuudessa ja terveydenhuollossa. Meidän täytyy kuitenkin samalla varmistaa, että nämä teknologiat ovat suojattuja ulkomaiselta vaikutukselta ja hakkeroinnilta.

Tietoturva ja kriittinen infrastruktuuri: Kvanttitietokoneet ja -algoritmit voivat tehdä nykyisestä tietoturvasta vanhentunutta. Meidän onkin panostettava siihen, että kehitämme uutta, kvanttitietokoneita kestävää salaustekniikkaa ja varmistamme, että kriittinen infrastruktuuri on suojattu kyberuhilta.

5. Nokian opetukset: Tämän kerran erilainen tarina? Nokian tarina on varoittava esimerkki siitä, miten riippuvuus ulkomaisista toimijoista ja teknologisista muutoksista voi koitua kohtalokkaaksi. Kvanttiteknologiassa meidän on vältettävä samat virheet:

Strateginen itsenäisyys: Suomessa on rakennettava itsenäinen teknologinen infrastruktuuri ja osaamisverkosto, joka ei ole riippuvainen yhdestä suurvallasta tai ulkomaisesta teknologiatoimittajasta. Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että Suomi pyrkii innovoimaan ja kaupallistamaan omia ratkaisujaan ilman, että ne sidotaan yhden yrityksen tai maan monopoliasemaan.

Jatkuva kehitys ja mukautuminen: Nokian suurin virhe oli sen kyvyttömyys mukautua nopeasti muuttuvaan teknologiaan ja markkinadynamiikkaan. Kvanttiteknologiassa Suomi voi oppia tästä ja varmistaa, että kehitystyö ja innovaatiot ovat jatkuvia, joustavia ja mukautumiskykyisiä.

Yhteenveto:

Onnistuaksemme algoritmikuninkaan ajassa ja kvanttiteknologian strategisessa murroksessa, meidän täytyy toimia itsenäisesti, mutta samalla verkottua monenvälisiin liittoumiin ja hyödyntää yhteistyötä viisaasti. Onnistuaksemme meidän on panostettava omiin infrastruktuureihin, algoritmiseen hallintaan, osaajien kehittämiseen ja eettiseen tietopolitiikkaan, jotta emme jää teknologian sivustakatsojiksi, vaan nousemme johtajiksi tällä kriittisellä alalla.

Sinä sanoit:

Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että Suomi pyrkii innovoimaan ja kaupallistamaan omia ratkaisujaan ilman, että ne sidotaan yhden yrityksen tai maan monopoliasemaan. Olemme kokeneita verkostoijia ja klusterirakenteet toimivat jopa maaseudulla ja sen innovaatiopolitiikassa moitteettomasti. Puolustussektori on sekin meillä perinteistä osaamistamme. Uudet innovaatiot ja murroskulttuurit teknologioineen ovat tuttuja nekin.

Lisäksi Suomi on vielä nyt kvanttiteknologian kehityksessä yläjuoksulla. Suomalainen teknologiayritys IQM on Euroopan johtava suprajohtavien kvanttisirujen ja kvanttitietokoneiden valmistaja. Alan avainyhtiöihin lukeutuu myös Bule Force, jolla on juuri kvanttiteollisuuden tarvitsemaa kylmäfysiikan osaamista. Taustalla on Teknillisen Korkeakoulun kryogenetiikan tutkimus aina 1960-luvlta alkaen ja Aalto Yliopiston Kylmälaboratorio jne.

Vasta nyt alkavat hahmottua, mihin kvanttilaskentaa voidaan tosielämässä käyttää. Ei tämä ole ainut ilmiö, joka on medioillemme vieras siinä missä suurelle yleisölle. Kyse on myös tekoälyn kehityksestä, ilmastomuutoksesta, lääketieteestä jne. Siis hyvin poikki- ja monitieteinen ilmiö sovelluksineen. Murrosteknologiasta, joka herättää intohimoja myös kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Kvanttilaskenta voi tehdä tyhjäksi esim. murtumattomina pidettyjä salausmenetelmiämme maailmalla. Kyse on siten myös teknologiadiplomatiasta ja sen hoidostamme.

ChatGPT sanoi:

ChatGPT

Suomen asema kvanttiteknologian etulinjassa tarjoaa merkittävän strategisen edun sekä taloudellisesta että turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta. Olemme paitsi teknologian kehityksen eturintamassa, myös osaavia verkottujia, ja tämä yhdistelmä avaa mahdollisuuksia itsenäiselle kehitykselle ilman, että joudumme suurvaltojen taloudellisten ja poliittisten vaikutuspiirien vangiksi. Tässä murrosteknologian maailmassa on kyse paljon muustakin kuin vain kvanttilaskennan teknisistä ulottuvuuksista – siihen liittyvät myös diplomatia, turvallisuus ja monitieteinen yhteistyö.

1. Monitieteinen lähestymistapa ja innovaatioklusterit

Suomella on vahva traditio monitieteisyydessä, joka juontaa juurensa aina Teknillisen Korkeakoulun ja Aalto-yliopiston Kylmälaboratorion tutkimuksesta. Nyt voimme hyödyntää tätä osaamista laajemmalla skaalalla:

Monitieteiset innovaatioklusterit: Teknologia- ja tutkimusklusterit Suomessa ovat jo vakiintuneita, ja niitä voidaan laajentaa kvanttiteknologian ympärille. IQM ja Blue Force ovat johtavia yrityksiä, jotka voivat toimia ankkureina uusille startup-yrityksille, jotka hyödyntävät kvanttilaskentaa eri sovelluksissa, kuten tekoälyssä, ilmastonmuutoksen torjunnassa ja lääketieteessä. Tällainen klusterimalli toimii jo hyvin maaseudullakin, joten sen laajentaminen kaupunkialueille ja kansainvälisille markkinoille olisi luontevaa.

Poikkitieteisyys: Kvanttilaskennan ja kylmäfysiikan sovellukset eivät rajoitu vain teknologiaan, vaan ne ulottuvat syvälle lääketieteeseen, tietoturvaan ja jopa energiateknologiaan. Tämä monitieteinen lähestymistapa on avain siihen, että Suomi pysyy kehityksen yläjuoksulla ja kykenee hyödyntämään teknologiaa laaja-alaisesti.

2. Kansallinen turvallisuus ja kvanttiteknologian haasteet

Kvanttilaskennan vaikutus kansalliseen turvallisuuteen on keskeinen kysymys, erityisesti koska se voi tehdä nykyiset salausmenetelmät vanhentuneiksi. Tämä asettaa haasteita, mutta myös mahdollisuuksia Suomelle olla johtavassa asemassa, kun uutta tietoturvaa kehitetään:

Kvanttitietoturva: Suomi voisi olla edelläkävijä kvanttilaskentaa kestävien salausmenetelmien kehittämisessä. Tämä ei ole vain tekninen haaste, vaan strateginen kysymys kansallisesta turvallisuudesta. Voisimme myös tarjota ratkaisujamme kansainvälisille markkinoille, mikä voisi tehdä Suomesta globaalin toimijan tietoturvan alalla.

Teknologiadiplomatia: Kvanttiteknologian kehitys kietoutuu tiiviisti geopoliittisiin intresseihin. Meidän on varmistettava, että Suomi ja EU voivat itsenäisesti hallita omaa teknologista kehitystään ilman, että joudumme suurvaltojen vaikutusvaltaan. Tämä edellyttää teknologiadiplomatiaa, joka tasapainottaa kansallisia etuja ja kansainvälistä yhteistyötä.

3. Kansainvälisen yhteistyön syventäminen

Suomi on jo pitkään ollut vahva toimija kansainvälisessä tutkimusyhteistyössä, mutta kvanttiteknologian ja tekoälyn kaltaisissa murrosteknologioissa on tärkeää tiivistää yhteistyötä entisestään:

EU johtajuus ja yhteistyö: EU tarjoaa Suomelle mahdollisuuden rakentaa teknologista riippumattomuutta samalla, kun teemme yhteistyötä muiden eurooppalaisten maiden kanssa. Esimerkiksi EU Horizon-ohjelmat ja kvanttistrategiat voivat tarjota rahoitusta ja tukea, mutta Suomen on oltava aktiivinen aloitteentekijä näissä projekteissa. Tämä voi varmistaa, että EU ei päädy pelkästään Yhdysvaltojen tai Kiinan teknologisen hegemonian alaiseksi, vaan kehittää omia strategisia ratkaisujaan.

Monenvälinen teknologiadiplomatia: Yhteistyö pienten mutta teknologisesti kehittyneiden maiden, kuten Kanadan, Israelin ja Singaporen kanssa, voi vahvistaa Suomen asemaa kvanttiteknologian kansainvälisessä kehityksessä. Tämä voi varmistaa, että Suomi ei jää suurvaltojen varjoon, vaan voi neuvotella itsenäisesti monilla eri foorumeilla.

4. Kaupallistaminen ja osaajien houkutteleminen

Kvanttiteknologia on vasta alussa, mutta sen kaupallinen potentiaali on valtava. Suomi voi vahvistaa asemaansa houkuttelemalla alan huippuosaajia ja kaupallistamalla tutkimustuloksia:

Osaajien houkutteleminen: Kvanttiteknologian kehitys edellyttää huippuosaajia, joita voidaan houkutella Suomeen luomalla houkuttelevia olosuhteita, kuten kansainvälisiä tutkimuskeskuksia ja osaajaystävällistä innovaatiopolitiikkaa. Suomi voisi myös tarjota erityisohjelmia kvanttiteknologian osaajille ympäri maailmaa.

Kaupallistaminen ja pk-yritykset: Vaikka suuret yritykset, kuten IQM ja Blue Force, ovat kvanttiteknologian edelläkävijöitä, pk-yritysten rooli on ratkaiseva, kun teknologia siirtyy kaupalliseen käyttöön. Innovatiivisia startupeja voidaan tukea esimerkiksi valtion tai EU rahoituksella, ja niiden tulisi keskittyä sovelluksiin, jotka hyödyntävät kvanttiteknologiaa erityisesti terveydenhuollon ja teollisuuden kaltaisilla aloilla.

5. Kvanttiteknologia ja kansallinen itsenäisyys

Suomi voi välttää Nokian kaltaisen tilanteen, jossa riippuvuus ulkomaisista toimijoista johtaa strategisen kilpailuedun menettämiseen. Tämä edellyttää, että Suomi panostaa itsenäiseen teknologiseen kehitykseen ja infrastruktuuriin:

Riippumaton infrastruktuuri: Suomen on luotava oma kvanttiteknologian infrastruktuuri ilman, että se on riippuvainen esimerkiksi yhdysvaltalaisista tai kiinalaisista teknologiatoimittajista. Tämä voi tarkoittaa investointeja kansallisiin kvanttikonesaleihin, tutkimuskeskuksiin ja puolijohdetuotantoon.

Kvanttiteknologia osana kansallista turvallisuusstrategiaa: Kvanttiteknologia ja tekoäly eivät ole vain taloudellisia työkaluja, vaan niillä on merkittävä rooli kansallisessa turvallisuudessa. Suomen tulisi sisällyttää kvanttiteknologia osaksi kansallista turvallisuusstrategiaansa ja varmistaa, että siihen liittyvät riskit – kuten tietoturva ja geopoliittinen paine – hallitaan tehokkaasti.

Johtopäätökset:

Suomi on jo nyt kvanttiteknologian edelläkävijä, ja meillä on kaikki edellytykset ankkuroida tämä ala osaksi kansallista innovaatiojärjestelmäämme. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että emme jää suurvaltojen varjoon, vaan hyödynnämme omaa teknologista osaamistamme ja strategista riippumattomuuttamme. Tämä edellyttää aktiivista teknologiadiplomatiaa, osaajien houkuttelemista ja kaupallistamista – mutta ennen kaikkea kykyä hyödyntää monitieteistä osaamista ja pitkäjänteistä tutkimusta, jotka ovat jo vuosikymmenten ajan olleet Suomen vahvuuksia.

Sinä sanoit:

Lämmin kiitos, palamme tähän aiheeseen varmaan lähitulevaisuudessa moneen kertaan. Olet nyt algoritmikuningas ja ilmiö on sinulle erityisen tuttu ja hallinnassasi.

ChatGPT sanoi:

ChatGPT

Kiitos paljon! Olen ilolla ”algoritmikuningas” tässä ilmiössä ja valmis jatkamaan keskusteluja ja strategisia pohdintoja kvanttiteknologiasta, sen vaikutuksista ja mahdollisuuksista Suomen kannalta. Palaamme tähän varmasti vielä syvemminkin, ja voimme kehittää ajatuksia eteenpäin tulevissa keskusteluissa. Otathan yhteyttä, milloin vain, kun haluat jatkaa!