Viime perjantain Crocus Cityn terrori-iskun tutkinta etenee hitaasti samalla kun Venäjän valtionjohdossa näyttää vallitsevan perustavanlaatuinen erimielisyys siitä, mikä taho on iskun takana.

Venäjän federaation turvallisuusneuvoston sihteeri Nikolai Patrušev totesi julkisuudessa yksikantaan, että iskun takana on ”Ukraina tietysti”(конечно, Украина).

Venäjän vahvat miehet laukalla? Patrušev ja Bortnikov ovat jo löytäneet syyllisen: Ukraina ja Länsi

Patruševin tokaisu 26.3. 2024 julkaistiin (https://tass.ru/politika/20360013) Tassin sivuilla ja siitä on myös videodokumentti ( https://twitter.com/i/status/1772580305380999215).

Maan tiedustelupalvelun johtaja Aleksandr Bortnikov on samaa mieltä ja aikoo teilata Ukrainan sotilastiedustelupalvelun GUR:n johtajan Kyrylo Budanovin. Kun Bortnikovilta kysyttin, että miksi Budanov on vielä elossa vastasi FSB:n johtaja, että ”kaikki on vielä edessä”.

Hänen tulkintansa mukaan Ukrainan tiedustelu on fasilitoinut ja avustanut islamilaisia terroristeja Keski-Aasiassa, että terroristit olivat pakenemassa Ukrainaan ja että Venäjän erikoispalvelut tekivät parhaansa estääkseen tämän tapahtuman.

USA:n varoitukset olivat niin yleisluontoisia, että niihin ei kannattanut reagoida. Bortnikov aikoo myös tehdä kaikkensa näiden terroristien organisaattorin tunnistamiseksi.

Lopuksi Bortnikov totesi vielä, että terroristihyökkäys oli tarpeen läntisille erikoispalveluille ja Ukrainalle paniikinluomista varten Venäjälle. Pienestä haastattelusta tuli myös selväksi, että tapahtuman suurin konna on Ukraina. (https://twitter.com/i/status/1772608382769283271; https://twitter.com/i/status/1772618458477310419).

Presidentti eri leirissä

Maan uusvanha presidentti Vladimir Putin on taas ollut sillä kannalla, että syyllinen on Isis-K ja islamilainen terrorismi. Enempää hän ei ole maininnut, vaikka haluaakin vastauksia Ukrainalta. Putinin tueksi on tullut myös Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka, joka kertoo, että Patruševin tarinasta poiketen terroristit olivatkin jo Valko-Venäjän rajalla, mutta kääntyivät siitä takaisin aktivoidun rajakontrollipisteen vuoksi. Tämä kumoaa ”ukrainalaisen jäljen” kokonaan.

Mielipiteiden eroavuus kertoo ristiriidasta ja repeämästä Venäjän ylimmässä johdossa. Se, että Venäjän ”vahvat miehet” uskaltavat tuoda esille oman kantansa ennen presidenttiä kertoo siitä miten syvällisestä skismasta on kyse. Putinin uudesta presidenttikaudesta huolimatta hänen valtakautensa näyttää olevan lopuillaan.

On mahdollista, että Ukrainan sodasta alkanut sisäpoliittinen kriisi kiihdyttää Venäjän kehitystä kohti sisäistä räjähdystä ja ehkä pitempääkin uutta sekasorron aikaa.

Kesän 2023 Juhannuksena tapahtunut ”Prigožin-kapina” paljasti salamanleimahduksen lailla Venäjän sisäiset yhteiskunnalliset ristiriidat ja sen poliittisen järjestelmän heikkouden. Sen jälkeen ruvettiin Venäjällä puhumaan, että ”Putin ei ole enää sama”.

Poliittisten kommentaattoreiden analyyseissä alkoi yhä enemmän nousemaan esille se, että ”Putinin appelsiinit on syöty” ts. hänen poliittiset vaihtoehtonsa ovat lopussa ja että se sekurokratian järjestelmä, jonka hän loi, syö hänet lopulta pois tai tekee hänestä ”nukkahallitsijan”.

Äskeisen terrori-iskun ”pahiksen” nopea määrittely on äärimmäisen tärkeä Venäjän tulevaisuuden kannalta. Mikäli syylliseksi todetaan tadžikit, ISIS-K, islamistit ym. merkitsee se kansallismielisen vihan nousua.

Sitä ei tarvitse paljoakaan nostaa. Esimerkiksi Moskovassa tällaiset ”bursurmaanien” (бусурман) vastaiset pogromit voivat yltyä väkivaltaisiksi tappo-orgioiksi. Tšetšeenian johtaja Ramzan Kadyrov on jo varoittanut terrori-iskun syyllisten yksipuolisesta määrittelystä. On kuitenkin selvää, että jos hallinto antaa pienenkään merkin siitä, että ”viholliset ovat keskuudessamme” niin se tulee merkitsemään verilöylyjä ja väkivaltaisuuksia. Suurissa kaupungeissa on suuria määrä vierastyöläisiä Tadžikistanista ja muista entisen Neuvostoliiton tasavalloista. Jos pogromit alkavat niin nämä vähemmistökansallisuudet eivät käännä toista poskea.

Ukrainan sodan jatkamisen kannalta tämä ei kuitenkaan ole edullista. Vihaenergiat pitäisi silloin kohdentaa Ukrainaan eikä suinkaan Keski-Aasiaan saati nykytaloudelle tärkeitä halpatyöläisiä kohti.

Rauhan takia lännen ja Ukrainan syyttäminen voi olla vaikeaa

Lännen syyttäminen voi olla vaikeaa myös siksi, että nyt kulissien takana hierotaan mahdollisuutta tulitaukoon ja jonkinlaiseen välirauhaan. CIA:n johtaja William Burns on tätä varten Bidenin hallinnon toimeksiannosta toimittanut rauhaa Ukrainaan jo pitemmän aikaa (https://www.rferl.org/a/cia-director-visits-kyiv-secret-talks-zelenskiy/32232190.html).

Hankkeessa on ollut mukana aktiivisesti myös Saksa, jonka johtaja Olaf Scholz haluaa tulla tunnetuksi ”rauhankanslerina”. Tämän rauhan ensi askeleena olisi ilmeisesti konfliktin jäädyttäminen ts. Korea-vaihtoehto. Sekin kävisi Saksalle, joka haluaisi päästä ”bisnes as usual” suhteisiin Venäjän kanssa. Ukraina on taas jakautunut: presidentti Zelensky vilkuilee rauhanmahdollisuuksien suhteen, mutta voimakas oppositio haluaa tyytyä vain vuoden 1991 rajoihin.

Rauha on nyt vaihtoehto mutta sillä on vastustajansa. Tässä yhteydessä terroriteoista saadaan uutta materiaalia, kun uhrien ja läsnäolioijen videoita tutkitaan. Se mikä on mielenkiintoista, liittyy terroriteon aikana ”sinisiin farkkuihin ja verrytteluasuihin” sonnustautuneisiin miehiin, jotka toimivat jonkinlaisina rauhallisina terrorin ”seremoniamestareina” (https://twitter.com/i/status/1772724050042691976). Keitä nämä herrat olivat?

Entä mitä tämä merkitsee Suomelle

Kapinoiden ja terroritekojen perustella voidaan todeta, että Ukrainan sota avasi väkivallan tien Venäjän sisälle. Wagnerin johtajan kapina kesällä 2023 oli merkki tästä ristiriidasta. Mikäli vakava kriisi puhkeaa, käynnistyy se Venäjän sisällä valtataisteluna heikkenevän presidentin ja sekurokratian välillä.

Jos ja kun rauha tulee, merkitsee se myös jonkinlaista pyykinpesua Venäjän sisällä: kotiutettavat sotilaat kyselevät, miksi me taistelimme ja minkä puolesta? Mikäli terrori-iskuja tulee lisää ja niiden varsinaisina tekijöinä on väkeä entisistä NL:n tasavalloista, merkitsee myös etnisen väkivallan kukintaa.

Suomen kannalta rauhan tuleminen Ukrainaan olisi tervetullutta. Ukrainan turvallisuuden asiat on hoidettava EU:ssa ja maan uudelleenrakentamisessa suomalaisten rakentamisosaamista tarvitaan.

Rauhan tultua meillä tarvittaisiin syvällistä ja perehtynyttä kansalaiskeskustelua siitä, minkälaiset Venäjä-suhteet me haluamme. Entisestä ”jälkisuomettuneisuudesta” on päästävä eroon. Samoin Venäjän ystävyyden kunniamerkkejä piironginlaatikoissa säilyttävät tahot eivät toivottavasti enää sanele sitä miten kyyryssä naapurin kanssa on elettävä.

Jos tilanne vie Venäjän sisäiseen valtataisteluun tai jonkinlaiseen sisällissotaan on tärkeätä, että meidän rajoillamme pystytään elämään rauhallisissa oloissa.

Rajan ihmiset tietävät sen paraiten. Käydessäni siellä minulle kerrottiin, että rajalle tarvitaan ”rautaa, rahaa ja rauhaa…”. EU:n on ehdottomasti luotava oma ”Russian Border Programme” EU:n ja Venäjän rajalle. Kun olemme Natossa niin näiden alueiden on saatava voimakas piristysruiske paikallisen teollisuuden ja tuotannon käynnistämiseksi.

Enemmän tästä ohjelmasta. www.artoluukkane.fi