Uutta sotea ollaan eletty nyt sen verran aikaa, että sitä pystyy jo luvan kanssa hieman arvioimaan. Alue-ja työnjako on osoittautunut monessa paikassa juuri niin epätoimivaksi kuin jo etukäteen kuvitella saattoi. Jos mahdollista, ehkäpä vieläkin monimutkaisemmaksi.

Puhelinpalvelut ovat ruuhkautuneet monin paikoin. Joissain tapauksissa takaisinsoittoa on saanut odotella useita viikkoja. Joskus menneessä ajassa tuollainen olisi tuntunut täysin mahdottomalta, mutta tällä hetkellä se on maassamme valitettavaa todellisuutta. Terveyteen liittyvät asiat ovat enemmän tai vähemmän aina kiireellisiä ja asioiden ripeä eteneminen usein vähentää paitsi inhimillisiä ongelmia myös kuluja. Mikäli asioiden annetaan kriisiytyä, usein myös kokonaishintalappu suurenee.

Ongelma ei niinkään hoidon laadussa vaan ennemminkin juuri saatavuudessa. Hoito ja ammattitaito henkilökunnalla on hyvää, paikoin jopa erinomaista. Jos siis hoitoon pääsee. Ennen kuin pystyy edes arvioimaan laatua eli saa itselleen välttämätöntä hoitoa, täytyy jotenkin pystyä löytämään reittinsä läpi sokkeloisen palveluverkoston. Tuon matkan varrella vaikuttaa olevan lukuisia kohtia, joissa asiakas voi omalla tietämättömyydellään valita väärin tai huonosti. Tuosta voi seurata merkittäviä viivästyksiä tai valinta voi jopa johtaa ulos hoitopolulta, jolloin kaikki alkaa alusta. Pitää myös muistaa, että tuossa samassa sokkelossa tietään etsii hyvin erilaisessa kunnossa, iässä ja elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Kaikilla ei mitenkään voi olla täysi panostus ja jaksaminen erilaisiin selvittelyihin ja ongelmanratkomisiin. Joukossa on ihmisiä, joiden muukin toimintakyky on alentunut. Tällainen palveluiden monimutkainen sokkelo kohtelee siis hyvin eri tavalla ihmistä riippuen tämän ominaisuuksista sekä lisää näin eriarvoisuutta.

Eriarvoisuudesta puheenollen, myös alueellinen eriarvoisuus Suomen eri kolkissa on hämmästyttävää. Sillä on merkitystä, missäpäin Suomea asut siihen, millaista hoitoa saat ja lopulta siihen, millainen on lopputulos hoidossa. Alkuvuodesta esiteltiin virkamiesvetoisesti uutta mallia, jossa entisestään keskitettäisi sairaalapalveluita yhä harvempiin sairaaloihin. Virkamiesselvityksen taustalla vaikuttaa kuitenkin vaikuttaneen hallituksen, erityisesti Kokoomuksen säästökuuri terveysmenoihin.

Erityisen herättävää ja puhuttelevaa on kun ongelmat huomaa ulkopuolinen taho, jolle asia ei aivan suoraan edes näyttäydy tai konkretisoidu. Tällainen ulkopuolinen taho on tässä tapauksessa viime aikoina ollut Nato, joka on esittänyt Suomelle huolensa Suomen terveydenhuollon toimivuudesta ja kantokyvystä mahdollisessa kriisitilanteessa. Tällainen huolenilmaisu on poikkeuksellinen ja täytyisi ottaa kovasti tosissaan. Natolla on nimittäin vertailupohjaa muihin jäsenvaltioihin runsaasti käytössään. Toki he pohtivat ensisijaisesti kriisitilanteiden kantokykyä, mutta huoli on aiheellinen kaikkina aikoina.

Kuten todettua, laatu on useimmiten varsin hyvää hoidon kestäessä. Asiaa ei siis pidä ainakaan yrittää ratkaista niin, että tuo toimiva osuus kärsii. Pitäisi pystyä säilyttämään se, mikä on hyvää ja parantaa puutteellista osaa saatavuuteen, nopeuteen ja monimutkaisuuteen liittyen. Helpommin sanottu kuin tehty.