Maamme kärsii siitä ikävästä ongelmasta, että julkiseen terveydenhuoltoon ei saada juuri muita kuin kallispalkkaisia keikkalääkäreitä. Hoitoihin ei tule jatkuvuutta, kun lääkärit vaihtuvat koko ajan. Lääkäreitähän meillä kyllä Suomessa koulutetaan. Heitä ei vain saada pysymään julkisella puolella. Lääkärit itse mainitsevat työkuorman. Kun työ kuormittaa, ei töissä haluta olla ja kun töissä ei ole väkeä, jäljellä olevat kuormittuvat lisää.

Lääketieteelliset tiedekunnat ovat kuitenkin hakupainekohteita. Yhtä paikkaa tavoittelee keskimäärin noin 25 hakijaa. Voitaisiinko tätä ilmiötä hyödyntää?

Ilmavoimissa on ollut ainakin joskus käytössä sanktiojärjestelmä. Mikäli Ilmavoimien kouluttama lentäjä lähti esim. Finnairille, joutui hän maksamaan tuntuvan sakkomaksun. Samanlainen järjestelmä voitaisiin ottaa lääketieteellisiinkin. Henkilö, joka sitoutuu hakuvaiheessa tekemään valmistuttuaan töitä erikseen määrättävässä paikassa esimerkiksi 1-2 vuotta, pääsisi helpotetulla sisäänotolla lääketieteelliseen. Mikäli henkilö valmistuttuaan ei sitten suostuisikaan työskentelemään tarvittavassa paikassa, perittäisiin häneltä sakkomaksu, jonka suuruus ei houkuttelisi kikkailuun. Motivaatiota voisi lisätä myös se, että hyvinvointialue kustantaisi vähintään osittain asumisen sitoutumisajalle.

Välttämättä ei tarvitsisi edes lisätä sisäänottoakaan, kun mukava murto-osa paikoista jyvitettäisiin näille sitoumusopiskelijoille. Vakiopaikassa työskentely kasvattaisi rutiinia. Samalla se Espoosta kotoisin oleva lisensiaatti saattaakin huomata, että esimerkiksi Savukoski voikin olla aivan mukava paikka elää.