Jokainen haluaa varmasti mieluummin olla miellyttävä kuin epämiellyttävä. Totuus vain on se, ettei koskaan pysty miellyttämään jokaista ihmistä. Syystä tai toisesta. Olemalla oma itsensä, ei miellytä kaikkia. Esittämällä roolia siellä ja täällä, ei myöskään miellytä kaikkia. Ulkonäkökin miellyttää toisia ja toisia taas ei. Jos yrittää puhua tietylle ryhmälle heitä miellyttävästi ja toisille taas päinvastaista kuin edelliselle vain sen takia että he haluvat kuulla juuri sellaista, menettää lopulta uskottavuuden peilikuvansakin silmissä. Ei enää tiedä kuka on ja mitä asioita oikeasti ajaa. Kenelle kumartaa ja kenelle pyllistää. Tuuliviirejä ei politiikka kaipaa.

Ihmiselle on tärkeää, mitä muut hänestä ajattelevat. Joillekin se merkitsee enemmän kuin toisille. Onhan se selvää, että hyvä ja kannustava palaute on mukavampaa vastaanottaa kuin haukkuminen ja lyttääminen. Politiikassa siltä negatiiviselta palautteelta ei voi välttyä. Sen kanssa on opittava elämään ja siitä voi oppiakin. Silloin kun uskoo asiaansa, on helpompi käsitellä myös negatiivista palautetta.

Henkilökohtaisuuksiin ei tulisi koskaan mennä, vaan keskittyä asioiden ratkaisemiseen. Täytyy aina muistaa, että eduskuntaan valitut edustavat aina jotain joukkoa ihmisistä. Se on kansan edustamisen idea. Ihmisillä on erilaisia tarpeita, tavoitteita ja ajatuksia. Siksi he valitsevat tietynlaisen ehdokkaan. Äänestyskoppi on niitä harvoja paikkoja joissa tasa-arvo toteutuu. Rikkaalla ei ole yhtään enempää ääniä kuin köyhälläkään. Jokainen saa vapaasti valita oman ehdokkaansa.

Emme voi politiikassa luvata kaikille kaikkea mitä he toivovat. Se ei ole mitenkään mahdollista. Äänten kalastelu on mielestäni väärin. ”Joojoo”- pelureita on aivan liikaa politiikassa. Lupaavat jokaiselle sitä mitä he haluavat kuulla vaikkei ole aikomustakaan toteuttaa sitä. Puheet ja teot ovat liian usein ristiriidassa. Tämä näkyy erityisesti vanhojen puolueiden toiminnassa. On myös niitä päättäjiä, jotka eivät suutansa avaa oli aihe mikä hyvänsä. Pelätään sitä, että ottaessaan kantaa johonkin, joku ei siitä tykkääkään ja menettää äänestäjiä. Kansanedustajien velvollisuus on tehdä se mitä pitää tehdä. Pitäisi muistaa kenellä on töissä. Omat äänestäjät ovat työnantajasi. Sinut valitaan niillä perustein jota olet työhaastatteluvaiheessasi kertonut. Voitko olla itseesi tyytyväinen jos vaikenet silloin kun pitäisi puhua ja käännät takkiasi tilanteesta riippuen?

Minulla on hyvä työpaikka enkä ole politiikasta väkisin hakemassa itselleni uutta työpaikkaa hinnalla millä hyvänsä. Tavoittelen paikkaa eduskuntaan kuitenkin tositarkoituksella, koska haluan vaikuttaa yhteiskuntaamme ja tehdä siitä paremman. Tarjoan sen vaihtoehdon mitä edustan. Jos sille on kysyntää, hyvä niin. Jos ei, niin sille ei voi mitään. Kerron selvästi, mitä asioita ajan ja mitä mieltä olen. Se ei poissulje muita aiheita, koska niitä tulee vastaan poliittisen matkan varrella jatkuvasti. Jokaisella on kuitenkin omat erityisalueensa, joihin keskittyy ja niin tulee ollakin. Siksi meillä on eri profiilin ehdokkaita, jotka täydentävät toisiansa. Perusideologia yleensä on yhteinen kun tietyn puolueen on valinnut. Erilaisia yksityiskohtia, vivahteita ja erikoisosaamista jokainen tuo persoonansa mukana. Ihminen on lopulta se, joka sitä politiikkaa tekee, ei puolue. Mitä isompi joukko jakaa samaa ajatusmaailmaa, sen paremmin tietenkin voi vaikuttaa. 

Ollaan rohkeasti sitä mitä ollaan ja edustetaan sitä mihin uskotaan. On tärkeää olla oma itsensä, mutta sitäkin voi jalostaa. Kehittyminen loppuu siihen, jos kuvittelee olevansa aina oikeassa ja omat halut ja oikeudet ovat maailman keskipiste. Politiikka, kuten elämä yleensäkin on täynnä kompromisseja, mutta itselleen pitää olla uskollinen. Yhdessä me täällä maailmassa yritämme tulla toimeen erilaisine ajatuksinemme. Politiikka kasvattaa ja kehittää, mutta vaatii myös valtavaa vastuuta päättää koko kansaan vaikuttavista asioista. Tämän takia äänestäjille tulee olla rehellinen, pitävät he ajatuksistasi tai eivät.