totesi eräs kansakouluaikaiseksi kaveriksi osoittautunut kuntoilija muutama viikko sitten eräällä Jyväskylän kuntoilupaikalla. Olin perinteisellä sauvakävelylenkillä ja huomasin ikäiseni miehen ”vetävän leukoja”. Pysähdyin juttelemaan hänen kanssaan ja kysäisin montako ”leukaa” hän veti. Vastaus oli, että kuusi. Yrtin samaa, mutta onnistuin nipin napin vain yhden kerran.

Kuvittelin lihaskuntoni olevan paremman, mutta se oli viimeisen kolmen vuoden aikana – kiitos koronapaussin saliharjoittelussa – päässyt rapistumaan. Jokin aika sitten aloitin jälleen kevyen kuntosalitreenin pari- kolme kertaa viikossa kuntoni kohentamiseksi. Kokemuksesta tiedän, että varovainen on syytä olla, sillä liika rehkiminen saattaa kostautua kokeneellekin kuntoilijalle.

Olen ikäni harrastanut erimuotoista liikuntaa. Aloitin 12 vuotiaana jalkapallon potkimisen Jyväskylän Toverit ry:n junioreissa, koripallon pelaamisen 15 ja lentopallon 25 vuotiaana. Lisäksi olen harrastanut vuosien saatossa hiihtoa, juoksentelua ja avantouintia. Kävin viime talvena eräällä avantouintipaikalla uiskentelemassa 101 kertaa eli keskimäärin pari-kolme kertaa viikossa.

Avantouintiharrastuksen terveysvaikutusten lista on pitkä, mutta nostan esiin joitakin. Avantouinti edistää kylmän sietokykyä, verenkiertoa, vastustuskykyä influenssaa vastaan ja helpottaa erilaisia allergiaoireita.

Vuosikymmeniä sitten siirryin sauvakävelyn harrastajaksi. Tämä harrastus pienentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin tai hidastaa näiden etenemistä. Sauvat vähentävät polviin kohdistuvaa rasitusta, ehkäisevät selkäongelmia ja auttavat niska- ja hartiaseudun lihaskipuihin. Tutkimusten mukaan sauvakävely on 20 % tehokkaampaa kuin normaali kävely. Lisäksi se vahvistaa, kuten edellä totesin, niska- ja hartiaseudun lihaksia.

Viime vuosina on tosin käynyt niin, että askel on lyhentynyt, vauhti hiipunut ja lenkit lyhentyneet, mutta mielestäni on tärkeää, että myös me ikääntyneet käymme säännöllisesti liikkumassa. Itselleni riittää tunti-puolitoista neljä-viisi kertaa viikossa.

*****

Olin viime viikonloppuna 1 200 puoluetoverin kanssa Tampereella Perussuomalaisten XV Puoluekokouksessa. Mielestäni kokouksen parasta antia olivat puheenjohtaja Riikka Purran ja eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon syvälle luotaavat esiintymiset. Toki monet muutkin puheenvuorot olivat kuuntelemisen arvoiset.

Ihastuin puolueen nuoren polven esilletuloon ja näkemyksiin puolueen tulevaisuudesta. Erityisesti – entisenä tilintarkastajana – kiinnitin huomioni erääseen yksityiskohtaan eli vaasalaisen Mika Kivimaan tarkkaavaisuuteen puolueen sääntöjen pienestä yksityiskohdasta, jota en ollut itse eikä puoluehallituskaan huomannut.

Nostin kokouksessa esille kolme mielestäni tärkeää agendaa eli alle 1 500 euroa kuukaudessa työeläkettä saavien ns. taitetun indeksin muutoksen ja työeläkerahastojen voimakkaan kasvun viimeisen 27 vuoden aikana. Toinen asiani koski PS:n hallitukselle lähettämääni esitystä yhteisyön lisäämisestä KD- puolueen kanssa. Kolmas puheenvuoroni liittyi PS-puolueen sääntöjen 16 pykälään eli ehdokkaiden asettamiseen eduskuntavaaleihin.

Kiitän kaikkia niitä kymmeniä henkilöitä, jotka tulivat juttusilleni kokouksen aikana. Oli mukavaa tavata vanhoja tuttuja, varsinkin kun en heti tajunnut, että mistä päin Suomea he olivat kotoisin. Totesinkin, vanhaa sanontaa siteeraten, että ”apinan tuntevat kaikki, muttei apina ei tunne ketään”.

Lopuksi totean, että gallupit ovat vain ”kalluppeja”. Voimme todistaa sen puolen vuoden kuluttua, kun saamme Suomeen ensimmäisen perussuomalaisen Presidentin.