Tänään on taas SE päivä, kun ihan kaikista meistä saa ihan suosiolla kuoriutua se pienen pieni Perussuomalainen, joka elää meissä kaikissa! Kaikki saavat tänään ylistää sodankayneitä suomalaisia Naisia, Lottia ja Miehiä, Taistelijoita ilman, että leimautuu yltiökansallismieliseksi. Näiden Miesten ja Naisten urotöitä saa ihannoida, ylistää ja kunnioittaa ilman, että leimautuu yli-isänmaalliseksi patriootiksi. Sodasta ja siellä tehdyistä sankariteoista voidaan tänään puhua ilman, että ketään puetaan aggressiivisen nationalistin viittaan.

Suomen siniristilippu vedetään ylpeänä salkoon eikä sen viereen kukaan kaipaa tänään mitään muita lippuja. Hartaasti syttyy kaksi kynttilää myös vihervasemmistoperheen ikkunanlaudalle.

Juhlapuheissa, puhujan puoluekannasta riippumatta, vilahtelevat meille Perussuomalaisille keskeiset käsitteet kuten suomalaisuus, kansa, kansallinen etu, kansakunta, kansanperinne, isänmaa, kansallinen identiteetti, kansallisylpeys ja Isänmaallisuus.

Tänään kaikki haluavat puhua asioista, joista Perussuomalaiset uskaltavat puhua vuoden jokaisena päivänä. Käsitteistä, joita Perussuomalaiset ovat viljelleet koko olemassaolonsa ajan onkin tänään tullut ”kansallisomaisuutta”, joista ei olekaan syytä vaieta.

Astetta kovemmat vastineet kuten patriotismi, nationalismi, kansallissosialismi ja yltiöisänmaallisuus saavat tänään jostakin syystä lievemmän kaiun kansalaisten korvissa kuin vuoden 364 muina päivinä.

Tänään tämän isänmaallisen, kristillissosiaalisen ja kansallista etua ajavan puolueen yltiöisänmaallisuus ei tunnu häiritsevän ketään.