Sota Ukrainassa vaikuttaa meihin jokaiseen, sillä se on maailman ruoka-aitta. Nyt olisi aika muokata maat ja aloittaa keväinen viljelykausi, mutta viljelijät ovat puolustamassa maataan. Tästä johtuen sodan vaikutukset tulevat näkymään laajalti aina suomalaisessa ruokapöydässäkin. Sillä kaikilla meillä ei välttämättä ole varaa meidän joka päiväseen leipäämme, hintojen noustessa.

Asiat voisi olla toisin. Ikävä kyllä Suomen viime vuosien politiikka on perustunut enimmäkseen oman maataloutemme alasajoon. On perin kummallista, että oman maan poliitikot ajaa sellaista linjaa, jossa globalismin nimissä sokeasti luotetaan, että ruokaa saadaan muualta halvalla tuotantotavoista välittämättä. Päättäjiemme ajatukset voisi kiteyttää Kokoomuksen Juhana Vartiaisen sanoihin ”koko maatalous on täysin kannattamatonta ja maatalouden työntekijöiden pitäisi muuttaa kaupunkiin ja tehdä sellaista työtä, joka tuottaa lisää bruttokansantuotetta”. On totta, että Suomi ei ole maailman paras paikka maataloudenharjoittamiseen, mutta se on ainoa paikka jossa me kansana voimme vaikuttaa – Mitä huomenna syödään. Tästä linjasta maksetaan kriisien aikana kallis hinta.

Suomi on ollut varautumisen mallimaa. Ikävä kyllä tuon tittelin saa vähällä, sillä lyhyt historia on osoittanut, että muut maat eivät osaa varautua yllätyksiin. Kun puhutaan maataloudesta, niin kukaan ei ole korvaansa lotkauttanut sen pitkään jatkuneesta kriisistä, jossa suomalainen tuottaja on ollut lähes maaorjan asemassa.

Nyt on hyvä pysähtyä miettimään, että missä tapahtui jotain peruuttamatonta. Ongelmana on alkutuotannon kustannusten hallitsematon nousu suhteessa tuottajahintoihin. Normaalissa liiketaloudessa tuottaja siirtäisi kustannusnousut tuottajahintoihin. Ikävä kyllä Suomessa se ei ole niin yksinkertaista. Vastaan laittavat kauppaketjujen ostajat. Mikäli ostaja ei suostu maksamaan käypää hintaa. Toisena tekijänä ovat poliitikot, jossa markkinaliberaalit ja ilmastonvouhottajat ovat löytäneet toisensa. Seurauksena on, että maatalousyrittäjä laittaa pillit pussiin tai sinnittelee tappiollisesti.

Nyt olemme tulleet siihen pisteeseen, jossa monet viljelijät, karjankasvattajat, maitotilalliset, turvetuottajat sekä muut maatalouden harjoittajat ovat pakotettuja lopettamaan toimintansa. Politiikka on valintoja täynnä. Nykyinen hallitus Keskustan myötävaikutuksella päätti ajaa hyödyllisten hölmöjen asiaa. ”Koska meillä on nyt ilmastokriisi”. Nyt tekisi koko porukalle pelkkää hyvää mennä ”istuttamaan perunantaimia” siteeratakseni Keskustan ex puoluejohtajaa hänen kuuluisista maanviljelystaidoistaan.

300 miljoonan hätäpaketti vielä viimeisille maatalousyrittäjille on hyvä alku, mutta riittämätön. Menetettyjä tiloja ei saada takaisin ja jäljelle jääneet eivät pysty yksin turvaamaan ruokahuoltoamme. Ikävä kyllä olemme pisteessä, josta ei ole enää paluuta entiseen.

Neljä vuotta sitten Suomi areenalla muutamat meistä varoittivat tulevasta. ”Jos emme pidä huolta tämän hetkisestä maatalouden kapasiteetista, niin vastaan voi tulla nälkä. Nälkä ei pelasta ketään, vaan on aina läsnä.” oma siteeraukseni. Me äänestimme ja päästimme hullut leikkimään vallalla ja nyt koko kansa saa maksaa sen seurauksista.

Jälkiviisauteen toki pystyy kaikki, mutta se ei johda minnekään. Ollaan maataloustuista mitä mieltä tahansa, niin ilman sitä ruuanhinta olisi moninkertainen. Ikävä kyllä kohta saamme sinnitellä kun kauppakassin hinta nousee nopeammin kuin inflaatio. Onnellisia ovat he, jotka voivat laittaa pihalleen ryytimaan ja kasvattaa osan ruuastaan. Toista voi olla kaupungeissa, jossa on aina totuttu siihen, että ruoka tulee kaupasta.

Tätä kriisiä hoidetaan nyt pelkästään antamalla rahallista tukea. Eikö jo Koronakriisi osittanut, että pelkät tuet ei riitä? Nyt tarvitaan rakenteellisia muutoksia, jotka hyödyttää kuluttajaa kohtuullisella ruuanhinnalla, sekä koko ruokaketjua kilpailukyvyn ja kannattavuuden mittareilla katsottuna.

Omavaraisuudesta kannattaa pitää kiinni. Totta on, että maapallolla on säiden ääri-ilmiöt lisääntynyt. Voi olla hyvinkin mahdollista, että tulee kriisi kriisin päälle. Viime vuodesta osa ruoka-aineiden hinnoista on noussut mm kuivuuden ja tautien takia. Nyt sota laskee tuotantomääriä. Enää ei puutu kuin kuivuus ja heinäsirkat. Koska silloin viimeistään nälkä syö miestä.