Ajattelin kirjoittaa tänne joitain ajatuksiani aluevaaleihin liittyen, jotta pääsette sisälle minun ajattelumaailmaani.

Olen listannut itselleni kolme pääteemaa aluevaaleihin liittyen (näkyvät profiilissani: palvelut lähellä, ennaltaehkäisevä työ & ihminen keskiöön), mutta ne ovat vain murto-osa siitä kaikesta mitä pidän tärkeänä. Siksi koen, että on hyvä kirjoittaa ajatuksiaan auki.

Hyvinvointialueille siirtyy kunnilta sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastuslaitoksen toiminta. Kuntien järjestämisvastuu siis keskitetään yhden hallinnon alle, hyvinvointialueelle. Erittäin hyvä asia on se, että kaikki kriteerit palveluiden saatavuuden ja järjestämisen suhteen tulevat jatkossa olemaan yhteneväiset, kun ei ole enää kuntakohtaisia eroja, millä perusteilla mitäkin palveluja myönnetään. Otan esimerkiksi omaishoidon tuen. Tähän asti Etelä-Pohjanmaalla on ollut hyvin kirjavaa käytäntö, kuka on oikeutettu omaishoidon tukeen ja kenellä kriteerit täyttyvät. Nyt hyvinvointialueella tulee yksi malli kaikille, jonka mukaan toimitaan. Myös omaishoidon tuen suuruudessa on ollut huomattavia eroja ja hyvinvointialueella tukisummat tulevat olemaan samat kaikille. Tällä vähennetään eriarvoistamista ja se jos mikä on hyvä asia. Vielä kun omaishoidon tuen määrittelyyn saadaan mukaan kokonaisvaltainen tarkastelu, joka ottaa huomioon myös mm.nepsy-lapset, aletaan olla lähellä oikeaa suuntaa. Omaishoitajuus on erityisen tärkeää ja omaishoitajien asemaa tulisi entisestään parantaa. Omaishoitajuus on edullisin tapa järjestää hoiva ja huolenpito henkilölle, joka vaatii jatkuvaa seurantaa sairauden tai muun syyn perusteella. Täytyy muistaa, että omaishoitajan arki on hyvinkin kuormittavaa ja toisinaan omaishoitajan elinehto on se, että häntä ymmärretään ja hänen tekemäänsä työtä arvostetaan ja tuetaan. Raha on toissijainen tekijä jos voimavarat ovat minimissä. Omaishoitajan lakisääteisten vapaiden toteutuminen tulee mahdollistaa. Muuten menetämme vähitellen omaishoitajia, kun jaksaminen on liikaa koetuksella.

Palveluita ei tule keskittää liikaa. Väliaikainen valmistelutoimielin on luonnostellut Etelä-Pohjanmaan alueelle 1+7 mallia, joka tarkoittaisi sitä, että Suupohjassa, Kurikassa, Ilmajoella, Lapualla, Seinäjoella, Kaksineuvoisen alueella, Järvi-Pohjanmaan alueella ja KuusSoTen alueella säilyisi sote-keskukset. Tämä olisi lähtötilanne, kun aluevaltuusto aloittaa työnsä ja tällä pohjalla mennään 3 ensimmäistä vuotta. Loppu on kiinni siitä, ketä on aluevaaleissa valtuutettu päättämään jatkosta. Itse koen, että tämä on se minimi, jonka alle emme voi mennä. Tässäkin jo karsitaan osista kunnista palveluita pois, joka huolettaa. Koen, että kaiken lähtökohtana tulee olla se, että palveluihin pääsee lähellä, apua saa nopeasti ja pelastustoimen resursseista ei saa vähentää. Kun hätä on suurin, on avun saaminen nopeasti ensisijaisen tärkeää. Minulla on siitä kokemusta valitettavan paljon.

Paljon puhutaan työvoimapulasta ja sote-henkilöstön saatavuuden haasteista. Itse koen, että suurin syy esimerkiksi sosiaalipalveluissa suureen vaihtelevuuteen on työn valtavan suuri kuormittavuus. Erityisesti lastensuojelun sekä lapsi- ja perhepalveluiden työntekijöillä on ihan liikaa asiakkaita hoidettavana työntekijää kohden. Onneksi lastensuojelun osalta saatiin lakimuutoksen myötä voimaan sosiaalityöntekijämitoitus, jonka avulla pyritään vahvistamaan lasten etua ja oikeuksia sekä myös toisaalta lieventämään sosiaalityöntekijän henkistä kuormitusta, kun hänelle jää oikeasti aikaa enemmän keskittyä jokaiseen asiakkaaseen sekä heidän tilanteeseen. Tällä hetkellä tilanne on ollut se, että jälkiseurantaan ei ole pystytty enää panostamaan, kun kaikki aika kuluu tulipalojen sammuttamiseen.

Sama tilanne on kotihoidossa. Palveluasumista pyritään vähentämään ja kotihoidon palveluita lisäämään. Kotihoidossa ei ole määritelty mitoitusta, mikä on mielestäni väärin, sillä jokin minimi pitäisi olla, jotta työ voidaan tehdä riittävän hyvin. Olen keskustellut paljon lähihoitajien kanssa, jotka ovat kotihoidossa töissä Etelä-Pohjanmaan alueella ja he kokevat, että asiakaskäynneille ei ole resurssoitu riittävästi aikaa. Ei voi olla niin, että asiakasmäärät lisääntyvät, mutta hoitajia ei lisätä samassa suhteessa. Kotihoito ja kotiinpäin annettavia palveluita tulee kehittää ja niihin saada pääpaino, mutta se vaatii myös sitä, että meillä on riittävästi henkilöstöä tekemässä tätä työtä. Kotihoito on moninkertaisesti edullisempaa kuin palveluasuminen. Paljon puhutaan myös hoitajapulasta. Mielestäni meidän tulee panostaa henkilöstön pysyvyyteen ja paras tapa panostaa henkilöstöön, on panostaminen hyvinvointiin. Pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys.

Ennaltaehkäisevän työn merkitys tulisi tunnistaa paremmin. On paljon halvempaa vahvistaa perustasoa ja matalan kynnyksen palveluja, kuin maksaa suuria summia tulipalojen sammuttamisesta, kun apua ei ole saatu ajoissa. Esimerkkinä mielenterveyspalvelut. Meillä on valtakunnallisesti tutkimustuloksia, jotka osoittavat, että mielenterveyspalveluiden saatavuus on ollut hyvin heikkoa, hoitoon on pitkät jonot ja jonot vain kasvavat. Yksikin päivä jonossa on mielenterveyshaasteista kärsivälle iso riski. Pahimmillaan haasteet menevät niin suuriksi, että henkilö päätyy riistämään hengen itseltään tai ulkopuolisilta. On kauheaa kuulla, että esimerkiksi lapsia ja nuoria sijoitetaan lastensuojelun laitoksiin, kun he eivät pääse tarvitsemaansa psykiatriseen hoitoon. Tarvitsemme ehdottomasti enemmän panostusta psykiatriselle puolelle sekä lasten ja nuorten asioihin. Mielenterveyden haasteet ovat iso ja merkittävä riskitekijä myös syrjäytymiselle ja yksikin syrjäytynyt on liikaa ja maksaa paljon yhteiskunnalle.

Aiemmin jo mainitsin Nepsy-lapsista omaishoidon osalta ja nostan sen vielä erikseen esille, vaikka aiheesta olen kirjoittanut jo aiemmin erillisiäkin kirjoituksia. Neuropsykiatrisesti oireilevia lapsia on maakunnassamme paljon ja valtaosa on ilman minkäänlaisia tukitoimia, vaikka arki on hyvin kuormittavaa ja vie koko perheeltä voimavaroja. Nepsy-lasten asemaa tulee parantaa entisestään, samoin kuin muidenkin erityistä tukea tarvitsevien asemaa tulee parantaa. Miksi aina karsitaan esimerkiksi kehitysvammaisten palveluista? Siksikö, että he eivät osaa puolustaa itseään? Vai siksi, että vanhemmat eivät jaksa taistella lapsen oikeuksien puolesta, kun pyörittävät viimeisillä voimillaan arkea, jossa jokainen päivä on selviytymistä seuraavaan päivään. Me tarvitsemme enemmän panostusta palveluohjaukseen, oli kyseessä sitten vammainen, nepsy, vauva tai ikäihminen. Palveluohjaus tulee olla puolueetonta, ihmisille tulee kertoa, mihin tukitoimiin heillä on mahdollisuus, jotta arkea voidaan helpottaa. Pienetkin toimet voivat ratkaista sen, että asiat eivät kriisiydy niin pahaksi, että joudutaan kalliiden palveluiden piiriin. Valitettavan usein kuulee, ettei palveluohjausta tapahdu, koska halutaan säästää, ettei tule lisäkuluja. Silti ne pienet lisäkulut ovat halvempi vaihtoehto kuin odottaa asioiden pahenemista.

Palveluja ei pystytä jatkossakaan tuottamaan pelkästään omana toimintana ja on erittäin tärkeää pitää yritykset mukana sote-palveluiden järjestämisessä. Palvelut tulee kilpailuttaa ja myös pienet toimijat tulee ottaa mukaan. Kolmannen sektorin kanssa tehtävää yhteistyötä tulee lisätä.

Oli päätettävä asia mikä tahansa, tulee jokaisessa päätöksenteossa asettaa ihminen keskiöön ja tarkastella kokonaisvaltaisesti tilannetta ja vaikutuksia niin maakuntakeskukseen kuin reuna-alueille. Minä puhun palveluiden ja reuna-alueiden puolesta. Jokainen ihminen on tärkeä ja jokaisella tulee olla apu lähellä hädän hetkellä. Siksi ainut vaalilupaukseni on jatkossakin tehdä työtä täydestä sydämestäni ihmisiä kunnioittaen yhteistyössä muiden kanssa. Myös teidän äänestäjien kanssa.

Lopuksi vielä totean, että en hyväksy pakkorokottamista. On kuvottavaa ajatella, että meidän hyvinvaltiossa Suomessa voidaan ylintä päätösvaltaa pitävien kesken päättää ihmisoikeuksia ja perustuslakia rikkovista toimista. Mitä merkitystä on ihmisoikeuksilla ja perustuslailla, jos sitä voidaan noin vain lähteä muuttamaan. Itselleni ihmisten itsemääräämisoikeus on niin arvokas asia, etten koskaa tule tällaista toimintaa hyväksymään. Rokotevastainen en ole, mutta mielestäni jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan.

Jos koet, että haluat jutella ennen äänestämistä kanssani, voit ottaa rohkeasti yhteyttä. Voit laittaa minulle facebookissa yhteydenottopyynnön sivuillani https://www.facebook.com/Riitta-Kangasluoma-1169480343159416.

Jos siis haluat, että sinua kuunnellaan, sinun asioitasi ajetaan eteenpäin asuinpaikasta riippumatta ja sinun äänesi saadaan kuuluviin, anna äänesi minulle. Minua voit äänestää numerolla 358 Etelä-Pohjanmaan jokaisessa kunnassa. Minä välitän, sinä päätät.