Turvallisuus on perustunne, joka meillä jokaisella tulisi olla asuinpaikasta riippumatta. Aina siihen ei voi kuntatasolla vaikuttaa, mutta kunnan on turvattava toimivat, nopeat ja tehokkaat pelastus- ja poliisipalvelut kuntalaisille. Kuntapäättäjillä on asiaan paljonkin valtaa, sillä päätökset pelastustoimen resursseista, henkilöstön työturvallisuuteen ja työhyvinvointiin liittyvistä asioista tehdään kuntien valtuustoissa, hallituksissa, johtokunnissa ja lautakunnissa. Tämän vuoksi on tärkeää, että asioita valmistelemassa ja päättämässä on henkilöitä, joille nämä asiat ovat tuttuja. Olen itse tehnyt urani alalla ja sen vuoksi sen ongelmat ja haasteet ovat minulle tuttuja.

Kuntapäättäjänä on erityisen tärkeää varmistaa, että riittävä rahoitus on kunnossa. Se varmistaa riittävän palvelutason, jolloin pelastustoimen suorituskyky on kunnossa. Näin osaaminen ja toimintavalmius edesauttaa sitä, että apu on paikalla ajoissa ja sitä suuremmalla todennäköisyydellä omaisuus- ja henkilövahingoilta vältytään. Kunnassa on oltava yhdenmukaiset pelastus- ja ensihoitopalvelut asuinpaikasta riippumatta, eli riittävä määrä pelastushenkilöstöä on aina lähtövalmiudessa. Hädässä minuutitkin tuntuvat pitkiltä ja väistämättä haja-asutusalueelle on pidempi matka.

Sote- ja pelastustoimen uudistus edellyttää panostusta niin taloudellisesti kuin tietotaidonkin osalta. Itsenäisen pelastustoimen asema on Keski-Suomessakin turvattava. Lisäksi on syytä huomata vapaaehtoiset, jotka ovat usein avustamassa pelastustoimea etenkin syrjäisemmillä seuduilla. Pelastusalalla on nähtävissä myös työvoimapulaa useilla paikkakunnilla, joten myös rekrytointiin liittyviin haasteisiin on pystyttävä vastaamaan. Tämän vuoksi myös paikallistasolla työhyvinvointia on edesautettava, johtamiskäytännöt on oltava kunnossa ja työhyvinvoinnin- ja turvallisuuden eteen on nähtävä vaivaa. Tämänkään vuoksi päätöksiä ei voida tehdä vain raha edellä, vaan ala on pidettävä vetovoimaisena ja työntekijät työkuntoisina. Vaativasta työstä ja varallaolosta on myös saatava riittävä korvaus.

Keski-Suomen pelastuslaitos onkin ollut myllerryksen keskellä ja tilanne on edennyt oikeuteen asti. Ongelma on juontunut edellisen johtoportaan aikana, jolloin on tehty päätöksiä varallaolosta ja vuorojärjestelmästä. Niiden pohjalta on jouduttu pohtimaan uusia ratkaisuja, jotta hälytysvalmius säilyy. Kaupunki oli yrittänyt säästää varallaolijoiden palkoista, mutta lopulta joutui korvaamaan yli puoli miljoonaa euroa näitä saatavia. Kaikin puolin järkevämpää on huolehtia näistä asioista jo etukäteen: työntekijät kokevat työpanoksensa olevan arvostettua ja jälkikäteen ei tarvitse maksaa ylimääräisiä oikeus- tai viivästyskuluja. Myös siirtyminen 24 tuntisesta vuorosta 12 tuntiseen vuoroon tehtiin säästöjen toivossa, mutta todellisuudessa se aiheutti vain kustannusten nousua sairaslomina ja – poissaoloina, sillä järjestelmää yritettiin pyörittää liian vähäisillä resursseilla. Nämä eivät tietenkään ole oikeita paikkoja säästää, kun kyse on näinkin kriittisestä alasta. Haluaisitko sinä hätätilanteessa apuun väsyneen ja huonoista työjärjestelyistä kärsivän pelastustyöntekijän?

Kuntalaisille nämä asiat ovat usein näkymättömissä ja asioita, joista ei juurikaan puhuta. Poliisien partioiminen on näkyvämpää ja monille toimintana tutumpaa. Tästäkin on ollut keskustelua Jyväskylän seudulla, pitäisikö poliisilla olla ns. sivukonttoreita joissakin kaupunginosissa. Osa lähiöistä koetaan levottomammiksi kuin toiset ja Ruotsissa asia on jo iso ongelma monellakin alueella. Nythän poliisilaitos on toki keskeisellä paikalla, josta on suhteellisen helppoa lähteä joka suuntaan. Jokainen meistä kuitenkin kokee turvallisen kaupungin hieman eri tavalla – mitä sinä toivoisit kunnassasi tapahtuvan, jotta elo ja olo siellä tuntuisi turvalliselta?