Yritän aina puolustaa hienoa, historiallisesti arvokasta kotikaupunkiani ja sen viehättävän varauksellisia ja muikean mustaa huumoria viljeleviä asukkaita. Turku ja turkulaiset ovat usein turhan pilkan kohteena; Turku ei ole p*rsläpi eivätkä sen asukkaat tolloja vaan kaikki Suomen sivistys on täältä kotoisin.

Mutta. Joskus minullekin tulee olo, että kotikaupungissani häärää voimia, jotka edesauttavat muuta maata saamaan sen kuvan, että Turussa kaikki järjenvastainen on arkipäivää.

Facebookissa on tänään kiertänyt kuvakaappaus turkulaisesta valtuustoaloitteesta (15.3.), jossa fiksut ja korkeasti koulutetut naiskuntavaltuutetut vaativat feminististä katujen aurausta Turkuun.

Feministinen katujen auraus lumesta tarkoittaa, että ensin aurataan kevyen liikenteen väylät ja sitten muut, koska naisia liikkuu enemmän kevyen liikenteen väylillä ja he voivat liukastua.

Fiksuilta ja korkeakoulutetuilta (puoluetaustat arvaattekin) jää huomioimatta tietysti rahvaan autolla liikkumisen tarpeet, mutta myös se, että tankoparsa ja tofu kuljetetaan markettiin ja heidän lautasilleen talvisin autoilla. Samoin jos he putoavat kotona jakkaralta ja murtavat ranteensa ja saavat aivotärähdyksen, heitä ei viedä polkupyörällä ensiapuun. Eikä muuten viedä kadulla liukastumisen jälkeenkään, jos loukkaantuminen vaatii sairaalahoitoa.

Aloitteen ansioksi on luettava, että siinä mainitaan ikäihmisten usein vaivalloinen kulkeminen bussipysäkille muttei ymmärretä, että heitä kuljettavan bussinkin täytyy liikkua. 

Kyseinen valtuustoaloite olisi ollut loistavaa materiaalia huomisen aprillipäivän Turun Sanomiin. Kaikkia olisi naurattanut. Nyt ei naurata. Tämä on mahdollista vain Turussa…