Olisin halunnut nähdä Gretan saarnaamassa jättiläistunkioilla Intiassa. Olisin halunnut nähdä hänet kahlaamassa ihmisten eritteitä ja jätöksiä täynnä olevien joenuomien partailla heristämässä sormeaan paikallisille, intialaisille ympäristön saastuttajille. Olisin halunnut nähdä, miten Greta marssii intialaisiin tehtaisiin puhumaan päästöistä.

Olisin halunnut nähdä Gretan Kiinassa selittämässä kapitalismin ensiaskeliin mieltyneille kiinalaisille, että kulutustottumuksiin täytyy tulla muutos. Olisin halunnut Gretan kieltävän polttomoottorit kiinalaisessa miljoonakaupungissa ja selittävän intialaisille juuri parempaan elintasoon tottuneelle keskiluokalle, että paluu aasin vetämiin kärryihin on suotavampaa.

Greta managerivanhempineen ja opetuslapsineen ei ole poistunut mukavuusalueeltaan.

Davos on siisti paikka ja viiden tähden hotellissa on helppo nukkua. Ulkona ei tarvitse peittää kasvojaan hengityssuojaimilla eikä liata lenkkareitaan. Ilmastokokouksissa ja talousfoorumeissa on kulttimaineen koululakoilla, leteillä ja jonkun toisen tekemillä puheilla saavuttaneen keskenkasvuisen helppo rähjätä Yhdysvalloille ja sellaisille itseruoskinnan maailmanmestareille kuin Suomi. Vieläkin teatteri jatkuu, mutta Gretan kohdalla tähti on laskussa ja show väljähtänyt.

Mitä konkreettista Gretan ympärille kehitetty liikehdintä sai aikaiseksi? Time-lehti teki jutun tytöstä ja Intia ja Kiina tupruttavat myrkkyjä ilmaan kuten ennenkin.