Sydän, Järki ja Sielu – Heart, Mind and Soul

Johdanto – Prelude

Ingressi Johdannolle

Politiikka ja vaalit sisältävät väittelyitä, keskusteluita ja konflikteja. Pitääkö pystyä keskustelemaan kaikista asioista avoimesti ja suoraan, riitaisten eipäs – juupas väittelyiden sijaan, välttäen konflikteja?

Sanotaan, että rakentava keskustelu ja kritiikki voittaa aina väittelyn, koska keskustelun tarkoitus on osoittaa mikä on oikein, mahdollisesti vähentäen tai jopa estävän konfliktia, kun taas väittelyn tarkoitus on osoittaa, kuka on oikeassa.

Kuitenkin molempia tarvitaan; väittelyä siitä kuka on oikeassa ja lopulta keskustelua siitä mikä on oikein, jotta konflikti tulisi jollain tavalla vältettyä tai ratkaistua; ja aina ei voi konflikteja välttää tai edes ratkaista.

Politiikan ja vaalien väittelyt, keskustelut ja konfliktit muodostuvat useista eri asiakokonaisuuksista, joita perustellaan, puolustellaan ja selitetään 1) tunteilla, 2) faktoilla ja 3) identiteettiarvoilla.

Jokaisessa väittelyssä, keskustelussa ja konfliktissa on mukana pelko; pelko siitä, että voittaako vai häviääkö vai onko lopputulos kompromissi.

”Ei pelkoa vailla hieman toivoa, eikä toivoa ilman pelon häivää.” kirjoitti hollantilainen filosofi Baruch Spinoza pelosta.

Me kaikki tiedämme kokemuksistamme, että pelko aiheuttaa ja johtaa ärtymykseen, ärtymys aiheuttaa ja johtaa vihaan ja viha aiheuttaa ja johtaa kärsimykseen.

Nobelin fysiikanpalkinnon saanut fyysikko ja kemisti Marie Curie sanoi aikoinaan pelosta osuvasti: ”Tässä elämässä ei ole mitään pelättävää. On vain ymmärrettävää.”

Puolestaan toinen Nobelin fysiikanpalkinnon saanut teoreettinen fyysikko Albert Einstein komppasi Curieta: ”Kuka tahansa voi tietää. Tarkoitus on ymmärtää.”

Mitä sitten on tarkoitus ymmärtää ilman pelkoa sisältäen toivoa? Luonnollisesti ylipäätään elämää itsessään, kuten Spinoza, Curie ja Einstein kukin omalla tavallaan ilmaisee.

Mutta tässä yhteydessä kyse on erityisesti siitä, että mitä tekemistä otsikon sydämellä, järjellä ja sielulla on politiikan ajankohtaisten asiakokonaisuuksien ymmärtämisen kanssa puhumattakaan vaaleista.

Kaiken ymmärtämiseksi täytyy ensin määritellä sydämen, järjen ja sielun merkitys tarkemmin tässä kontekstissa.

JOHDANTO

SYDÄN (HEART)

Me kaikki hyvin tiedämme, että yleisenä määritelmänä ihmisen sydän on noin nyrkin kokoinen elin, joka sijaitsee rintalastan ja kylkiluiden muodostuman sisällä suojassa ulkoisilta kolhuilta. Sydän ylläpitää verenkiertoa pumppaamalla verta eteenpäin. Lihassolut sydämessä tuottavat spontaanin sähköimpulssin, johon perustuu sydämen pumppaustoiminta.

Monissa kulttuureissa uskotaan sydämen olevan ihmisen hengen, sielun tai elämänvoiman asuinpaikka. Kautta aikojen sydäntä on kuvatta erilaisin symbolein, mutta yleismaailmallisesti se tunnetaan rakkauden symbolina.

Rakkauden symbolina sydän toimii erinomaisesti, koska ihminen kokee yleensä arvokkaimpia tunteitaan rintakehässä sydämen paikkeilla ja mitä vahvempia tunteita, sitä suurempi niiden merkitys on.

Ranskalainen kirjailija ja lentäjä Antoine Marie Roger de Saint-Exupéry kirjoitti maailmankuulussa kirjassaan ”Le Petit Prince”, ”Pikku prinssi”, vuonna 1943 sydämestä ja sydämen merkityksestä ranskaksi seuraavasti:

“On ne voit bien qu’avec le coeur. L’essentiel est invisible pour les yeux.”

eli suomeksi ”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Mikä on välttämätöntä, on näkymätöntä silmälle.”

Pikku prinssi tarjoaa sydämen elämänfilosofiaa kaikenikäisille ja kertoo jokaisen ihmisen sydämen onnen tavoittelusta, kritisoiden vahvasti aikuisten jo julmaa maailmaa. Antoine Marie Roger de Saint-Exupéry: ”Aikuiset eivät koskaan ymmärrä mitään, eivätkä lapset jatkuvasti jaksa selittää heille asioita.”

Pikku prinssin ydinviesti on jokaisen ihmisen sydämen onnen tavoittelu, vapaus ja oikeus tavoitella sydämen onnea. Täten kirjan ydinviestin voitaneen sanoa tarkoittavan syvää voimakasta tunnetta sydämessä ”onnea” tai toisin sanoin ydinviesti on tunteella ”sydämellä” ajattelua.

JÄRKI (MIND)

Albert Einstein: ”Käsittämättömintä maailmassa on se, että se on käsitettävissä.”

Järjen selitetään filosofisesti olevan ihmisen kykyä hahmottaa ympäröivää maailmaa.

Rationaalisesti ajatellen järki itsessään on riittävää ympäröivän todellisuuden hahmottamisen ymmärtämiseksi, kun taas empiirisesti ajatellen myös kokemus ja havainnot lisäävät tietoa ja siten myös järkeä.

Järki pyrkii tuomaan esille tosiasioihin, faktoihin, perustuvat käsitykset. Mitkä ovat tosiasioita ja ketkä ovat oikeassa. Järjestä on olemassa erilaisia käsityksiä.

Kreikkalainen filosofi Aristoteles ja preussilainen filosofi Immanuel Kant jakoivat järjen kahteen osaan

1) teoreettiseen järkeen, jossa ympäröivä todellisuus voidaan hahmottaa puhtaan teoreettisesti ja

2) käytännölliseen järkeen, jossa ympäröivä todellisuus hahmotetaan pohtimalla arvoja, päämääriä ja arvostuksia ottaen kantaa käytännön tavoitteisiin, arkisen elämän ongelmiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Käytännöllinen järki joutuu asettamaan todistamattomia oletuksia onnistuakseen; näitä ovat esim. Jumalan olemassaolo, ihmissielun kuolemattomuus ja tahdonvapaus.

Puolestaan saksalainen filosofi Georg Wilhelm Friedrich Hegel piti järkeä synteettisenä aktiivisena toimintana, joka elää ja muokkautuu historian evoluution tuloksena.

Skotlantilaisen filosofin David Humen mukaan tunteiden ylivalta vaikuttaa käytännön järjen päätöksiin.

Kiinalainen filosofi Laozi kehotti käyttämään järkeä teoissa seuraavasti: ”Tee vaikeat asiat, kun ne vielä ovat helppoja ja suuret asiat, kun ne vielä ovat pieniä.”

Yrittäjä ja suurliikemies Henry Ford ilmaisi saman asian järjen käytöstä hieman toisin sanoin: ”Mikään ei ole erityisen vaikeaa, kun vain jaat sen tarpeeksi pieniin tehtäviin.”

Loppupelissä järjen ytimen voitaneen joka tapauksessa sanoa olevan ympäröivän maailman hahmotus rationaalisesti ja empiirisesti huomioiden aikakausi ja tunteiden vaikutus.

SIELU (SOUL)

Sielulla tarkoitetaan yleisesti ihmisen ja useasti myös muidenkin elollisten olentojen tajuista aineetonta puolta, joka toimii henkisten toimintojen ja ilmiöiden ylläpitäjänä; toisin sanoin siis tietoisuutta tai tajuntaa.

Tähän tietoisuuteen ja tajuntaan ihmisissä linkitetään yleensä myös ihmisen sisäinen käsitys oikeasta ja väärästä; omatunto eli sisäinen moraalitaju.

Mikä sitten on sielun merkitys ihmisen identiteetissä ja arvoissa?

Jokapäiväisessä merkityksessä sielua voi kuvata ja verrata

a) joko yksilön kullakin hetkellä kokemien aistimusten, elämysten, tunteiden, muistikuvien ja ajatusten kokonaisuuteen tai

b) yksilön tietoisuuteen itsestään ja ympäristöstään

c) omatuntoon eli sisäiseen käsitykseen oikeasta ja väärästä yhdistäen kohdat a) ja b).

Ranskalainen filosofi René Descartes sivuaa sielun kuvausta ja merkitystä tai jopa kuvaa sielun olemusta hyvin yksinkertaisesti kuuluisassa lausumassaan:

”Cogito, ergo sum” latinaksi

tai ”Je pense, donc je suis” ranskaksi

eli suomeksi ”Ajattelen, siis olen olemassa.”

Useassa uskonnossa vallitsee ajatus siitä, että sielu lähtee ruumiista kuolemassa ja jatkaa olemassaoloaan. Tiettävästi nykyaikainen neurotiede ei kuitenkaan ole toistaiseksi löytänyt sielun olemassaolosta minkäänlaisia tieteellisiä todisteita.

Joka tapauksessa ajatteli sielun olemassaolosta mitä tahansa, sielun voitaneen sanoa kuvastavan ihmisen sisintä olemusta, psyykkistä kokonaisuutta ja sisäistä käsitystä oikeasta ja väärästä, joka on käytännössä aivan sama kuin yllä kuvattu jokapäiväinen sielun merkitys.

Sielun voitaneen myös kuvastaa olevan intuitiivista ajattelua. Intuition voitaneen määritellä olevan sisäisen tietämisen tapa, toisin sanoin sisäinen näkemys tai kyky oivaltaa asia välittömästi omatunnon mukaan. Eli lyhyesti sanottuna ajattelua sisäisen moraalitajun mukaisesti.

Täsmennyksenä todettakoon, ettei intuitio tarkoita vaistoa tai impulssia. Vaisto liittyy puhtaasti elossa säilymiseen ja impulssi puolestaan on nopea hetkellinen reaktio johonkin signaalin. Jokaisella elollisella olennolla on vaisto ja impulssi tavalla tai toisella, muttei välttämättä intuitiota.

Kreikkalainen filosofi Demokritos käsitteli, sielua, ajattelua sisäisen moraalitajun mukaisesti näin: ”Moraalisesti hyvää ei ole se, ettei tehdä väärin, vaan se, ettei edes tahdota tehdä väärin.”

Sieluun liittyen roomalainen poliitikko, puhuja, filosofi, lakimies ja kirjailija Marcus Tullius Cicero kirjoitti puolestaan: ”Moraalisesti väärä ei koskaan voi olla eduksi, vaikka se mahdollistaisikin jonkin voiton, jonka uskot olevan eduksesi. Pelkkä uskominen siihen, että väärä toiminta muodostaa edun, on turmiollista.”

Sielun merkitys sisäisenä näkemyksenä tai kykynä oivaltaa asia välittömästi omatunnon mukaan vastaa yksinkertaisesti loppupelissä kysymykseen ”Mikä on oikein?”

SYDÄN, JÄRKI ja SIELU sekä POLITIIKKA ja VAALIT

Palaten alkuperäiseen kysymykseen, että mitä tekemistä sydämellä, järjellä ja sielulla on politiikan ajankohtaisten asiakokonaisuuksien ymmärtämisen kanssa puhumattakaan vaaleista?

Ja lyhyt vastaus on, että kaikki olennainen, mitä vain voi olla.

Miksi?

Koska kaikki ihmisten tekemät päätökset pohjautuvat sydämellä, järjellä tai sielulla tehtyihin valintoihin ja perusteluihin, joko tiedostetusti tai tiedostamatta. Päätös voi perustua sydämen tunteeseen, järjen rationaalisuuteen, sielun intuitioon tai kaikkiin niihin tai mihin tahansa niiden kombinaatioista.

Lähdetäänpä tarkastelemaan ajankohtaisia poliittisia asiakokonaisuuksia sydämen, järjen ja sielun perspektiivistä. Onko poliittisissa asiakokonaisuuksissa sydämen, järjen ja sielun näkemystä, vai ovatko poliittiset asiakokonaisuudet sydämen, järjen ja sielun perspektiivistä katsoen sydämettömiä, järjettömiä ja sieluttomia vai jotain siltä väliltä?

Tehdessämme näiden asiakokonaisuuksien tarkastelua sydämen, järjen ja sielun vinkkelistä lienee filosofisesti sanoen hyvä muistaa, että ihmisen elämässä on kaksi suurta päivää; 1) päivä, jolloin hän syntyy ja 2) päivä, jolloin hänelle selviää miksi.

Lisäksi lienee filosofisesti syytä myös muistaa, että ihminen elää vain kahdesti; 1) kerran unelmilleen ja 2) kerran itselleen.

Blogi jatkuu seuraavassa osassa I:

EU:N ELVYTYSRAHASTO ja EU:N SUUNTA TULEVAISUUDESSA.

Pysy kuulolla ja seuraa blogia; Stay tuned…

Hyvää laskiaistiistaita!