Suomessa muistetaan kipeästi 90-luvun laman opit. Kiperien lamavuosien aikana tuhansittain elinkelpoisia yrityksiä ajautui konkurssiin, ja satoja tuhansia ihmisiä päätyi työttömyyskortistoon. 

Jos muutamakin promille konkurssiin päätyneistä yrittäjistä tappaa itsensä ja muutama prosentti työttömistä alkoholisoituu, puhutaan melkoisista määristä menetettyjä elinvuosia. Terveiden työikäisten elinvuosista. Tämä on nyt sitä asioiden suhteuttamista, jota olen aiemmin peräänkuuluttanut.

Jotta tätä tulevaa kurimusta voitaisiin keventää – välttää sitä tuskin enää voi – hallitus on julkaissut sarjan yrityksille suunnattuja tukia. Niiden suuruusluokka vaikuttaa äkkiseltään oikealta: noin 11 miljardia euroja lainatakauksia ja eri tahojen jakamaa suoraa tukea.

Mikään näistä tukimuodoista vain ei ole kovin hyvä. Perataanpas niitä yksi kerrallaan:

Finnveran lainatakaukset – 10 miljardia

Suurin ja kaunein tukiluku ei ole oikeastaan tukea lainkaan – vaan yrityksille myönnettävien lainojen takausvaltuuksien nosto. Myös takausehtoja ja takauksen hintaa hieman parannettiin, sillä ne olivatkin alkujaan niin huonot, että aika harva niihin viitsi tarttua.

Siltikin: Finnvera takaa lainasta enintään 80 %, joten yrittäjän on revittävä vakuuksia myös omasta lompakostaan tahi kotitalostaan. Jos pankki nyt edes lainan myöntää ja minkälaisella korolla myöntääkään.

Pahimmillaan tämä suurelta kuulostava tukierä näyttäytyy yrittäjälle kalliina lainana, josta joutuu itse kuitenkin takaamaan osan. Monikaan yrittäjä tuskin haluaa pyörittää liiketoimintaansa ottamalla lisää lainaa, jos tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa. 

ELY-keskusten ja Business Finlandin tukirahoitus – 900 miljoonaa

ELY ja Business Finland jakavat samanlaista häiriötilanteiden kehitysrahoitusta, mutta hakuviranomainen riippuu yrityksen koosta. Rahaa voi saada jommasta kummasta, mutta ei molemmista, ja perusajatukseltaan tuki on molemmissa samanlaista.

Tämä raha on suoraa tukea, ei lainaa. Se on kuitenkin suorana tukena äärimmäisen kankeaa ja tehotonta.

Tukea ei saa liiketoiminnan pyörittämiseen, vaan erilliseen kehitysprojektiin, jolla selvitetään ja toteutetaan vaihtoehtoisia toimintamalleja koronavirustilanteessa toimimiseksi. Pääpaino on kehittämisessä, suunnittelussa ja innovaatioissa. Oleellista on, että yrityksen normaalia toimintaa toimintaa ei rahoiteta, vaan pelkästään uuden kehittämistä.

Varmasti joillekin yrityksille tästä rahoituksesta on oikeasti apua, mutta suurimmalle osalle se on kovasti tehotonta. Jos ravintolatoiminta kärsii asiakkaiden puutteesta, ylimääräisestä innovaatioprojektista on varsin vähän apua. Toki joidenkin työntekijöiden lomautukset voidaan perua ja laittaa heidän innovoimaan, mutta uskallan väittää hyötyjen jäävän monella yrityksillä aika ohuiksi.

Eivätkä yritykset edes tiedä, saavatko tätä rahaa ja milloin sitä saavat. ELY-keskukset olivat 17.4. käsitelleet 1860/13897 (13 %) saapuneista hakemuksista. Business Finlandin puolella tilanne on hieman parempi (35 %). Tuet lanseerattiin maaliskuun puolivälissä, joten tällä vauhdilla osa hakijoista saa odotella päätöksiä syksylle asti.

Työttömyystuissakin on käsittelyviivettä, mutta niiden tapauksessa hakija sentään usein tietää saavansa tuen ennemmin tai myöhemmin. Yritykset eivät tiedä tuleeko tukea, milloin se tulee, ja paljonko sitä tulee.

Ei tämäkään nyt kovin hyödyllistä ole.

Pieniä onnistuneita

Joitakin pieniä, yksittäisiä onnistuneita toimia on tehty. TyEL-maksujen määräaikainen alentaminen hyödyttää kassatilannetta suoraan, mutta on mittakaavassaan aivan liian pieni: 24,4 %:sta 21,8 %:iin.

Yksinyrittäjille myönnetään kullekin hakemuksesta 2000 euron ”touhutonni”, jonka voi käyttää aiemmin mainittuja rahoituksia vapaammin. Tämäkin mittaluokka on vain kerta kaikkiaan liian pieni, ja tiputtaa pois ne raukat, jotka ovat erehtyneet yhdenkin työntekijän yritykseensä palkkaamaan.

Pienet onnistumiset eivät poista sitä, että kokonaisuudessaan yritystukien kohdentaminen ei ole nyt lainkaan onnistunutta. Tarvittaisiin laajoja tukitoimia, jotka kohdistuvat tasaisesti koko yrityskenttään ilman innovaatioprojektivelvoiteita tai epävarmuutta siitä, milloin tuen mahdollisesti ehkä saa käyttöönsä.

Esimerkiksi Iso-Britannian malli, jossa valtio ottaa suoraan kontolleen työntekijöiden palkkoja, olisi erittäin tervetullut. Sekin voitaisiin kohdentaa pienempiin yrityksiin siten, että tuettavien työntekijöiden määrässä on yrityksen koon kasvaessa mukana pureva leikkuri.

Ja luonnollisesti toimien tulee olla väliaikaisia. Vapaa kilpailu on normaalioloissa kaiken hyvinvoinnin avain. Nyt ei vain eletä kovin normaaleja aikoja.