Hoitamattomat ja unohdetut
Poliitikot puhuvat paljon ja lupaavat enemmän. Etenkin ennen vaaleja. Suurin osa lupauksista kuitenkin on pelkkää kaunista puhetta, mutta jokainen kuitenkin ymmärtää kuinka vaikeaa on yksinään vaikuttaa asioihin.
Ikäihmisistä huolehtiminen ja huutava pula hoitajista, kiire ja suora välinpitämättömyys hoitokodeissa. Nämä ovat todellisia ongelmia.
Luen päivittäin sosiaalisesta mediasta, kuinka poliitikkokollegani ja useat kansanedustajaehdokkaat puhuvat tästä paljon, mutta kukaan ei oikein tunnu tekevän asialle mitään. Tämä on helppo aihe millä mehustella, näyttää välittävänsä ja kerätä ääniä. Hyvin harva todellisuudessa pitää lupauksensa. En sanokkaan, että kukaan yksin pystyisi ihmeitä tekemään, mutta voi tehdä asioita käytännön tasollakin: Vierailla hoitokodissa, viedä ikäihmisiä ulos tai auttaa vapaaehtoisena monissa eri toiminnassa. Kuinka moni poliitikko tekee tällaista?
Olisi hienoa haastaa kaikki kansanedustajat vierailemaan vaikka vanhainkodissa ja viettävän aikaa vapaaehtoisesti meidän ikääntyvän polven kanssa.
Kuinkahan monella olisikin yllättävää menoa juuri sinä päivänä?
Mitä jos jokaisen kansanedustajan palkasta otettaisiin pieni osa johonkin hyväntekeväisyyteen? Kuinka moni suostuisi? Tälläkin hetkellä perheemme lahjoittaa moneen hyväntekeväisyyskohteeseen ja teemme paljon vapaaehtoistyötä palkkatyömme lisäksi. Miksi hyväpalkkaisilla kansanedustajalla ei olisi tähän varaa tai aikaa? Vai onko kyse ahneudesta ja vain oman edun ajattelemisesta? Silloin kannattaisi miettiä, onko tämä työ juuri sinua varten.
Mikä olisi sitten vaihtoehto, että saisimme esimerkiksi vanhustenhuollon paremmalle tasolle?
Rahaa kyllä on, mutta sen kanavointi järkevästi, hoidon suunnittelu ja toteutus on retuperällä. Miten ihmeessä on järkevää tai edes humaania kiristää budjettia asiasta, minkä kaikki tiedostaa olevan muutenkin tiukilla, mikä tarvitsisi kipeästi lisää rahoitusta ja kehittämistä? Karkeasti arvioituna 3,5% leikkaus yritystuista riittäisi pääsemään tässäkin hyvin alkuun. Tästä näkee valitettavasti sen, mikä “meille” on se tärkein asia.
Meidän on pystyttävä huolehtimaan ensin omistamme. Meidän pitää taistella oikeuksistamme, meidän maasta ja meidän hyvinvoinnista. Vaikka tämän pitäisi olla täysin päivänselvää, ettemme voi auttaa muita ihmisiä, ennen kun omamme voivat hyvin.
Ikäihmiset ovat meidän isovanhempia, vanhempia, veteraaneja, keitä sinun tulee kiittää, että saamme elää tässä Suomessa missä nyt elämme. Meidän kunniatehtävämme on huolehtia näistä ihmisistä ja huolehtia maastamme, jotta he eivät sotineet turhaan.
Mitäpä jos jokainen joka pystyy haastaisi itsensä ja ilahduttaisi tänä jouluna yksinäistä vanhusta vaikka kortilla tai pienellä kukkakimpulla?
Se on yksinäiselle ihmiselle todella suuri teko. Eikä vaatisi sinulta tai minulta mitään muuta kuin vähän aikaa.
Pyydän, tarttukaa tähän haasteeseen.
Tekstin aiheet:
Mantran ”koti on paras paikka vanhukselle” hokijana on erityisesti kunnostautunut nykyinen gallupkärki SDP. Vanhoja muistellen erityisesti heidän ministerinsä Susanna Huovinen oli tämän sloganin päälle päsmäri.
Nythän voidaan jo puhua vanhusten heitteille jätöstä. Rahaa palaa, mutta tilanne on monesti kaoottinen, vanhuksen kannalta. Tilannetta ei yhtään helpota nykyinen töiden organisointitapa. Suhteellisen kapean näkemyksen mukaan porukkaa kyllä lappaa avuntarvitsijoiden luona, mutta, mutta, kovin on touhu ”trimmatulla” pohjalla. Yksi kävijä tekee yhtä, toinen toista, ”se tehtävä ei kuulu minulle” asenne päällä ja taas tulee ”se” joka sitten tekee sen.
Työtapojen muuttaminen, vaikka sitten porukkaa kouluttamalla toisi ainakin pienen avun, muta ei se vääristymää korjaa.
Blogin teksti oli kyllä ihan täyttä asiaa!!
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Tanjalta asiallinen ja osuva haaste – tuntui pistoksena jossakin sisällä niin kuin pitääkin.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti