Mitä voisi ajatella sellaisesta puolueesta, jonka tavoite on toimia ympäristön hyväksi, mutta joka samalla haluaa lisätä telluksen väkimäärän kestämättömäksi ja siirtää heikomman elintason maista ihmisiä korkean elintason maihin pahentamaan ilmastonmuutosta?

Tänään vietetään maailmanlaajuista ylikulutuksen päivää. Suomessa päivää vietettiin jo huhtikuussa. Idea päivässä on kertoa ihmisille, että käytämme maapallon resursseja enemmän kuin mitä ne uusiutuvat. Optimaalista olisi ilmeisesti viettää päivää uutenavuotena. Suomessa sitä vietetään neljän kuukauden päästä vuoden vaihtumisesta. Siinä mielessä tilanne kulutuksen suhteen on jo kestämätön ja jokaisen silmillään näkevän se pitäisi myös nähdä, kun katsoo Itämeren sinilevälauttoja tai uutisia mikromuovista ja muovisaarista, joita valtamerillä on.

Sitten tähän vihreään paradoksiin. On jotenkin hassua, että ympäristöpuolue lähtee siitä, että on jotenkin hyvä juttu, että maailman pienimpien hiilijalanjälkien maista ”siirretään” ihmisiä maihin, joissa hiilijalanjälki on maapallon suurimpia. Tämä väistämättä lisää kulutusta (joka toki on yritysmaailman ja kokoomuksen tarkoitus) ja samalla kasvattaa entisestään sitä hiilijalanjälkeä.

Loogisesti ajateltuna suomalainen elintaso on maapallon kannalta turmiollista ja mitä vähemmän sen elintason piirissä ihmisiä on niin sen parempi. Silti tätä väkimäärää halutaan epäloogisesti lisätä ja looginen seuraus ihmismäärän kasvamisesta on se, että kulutus kasvaa ja samaa tahtia kasvaa myös hiilijalanjälki. Suomen on entistä vaikeampi täyttää sille asetetut velvoitteet päästöjen hillitsemisessä.

Ellei sitten vihreiden tarkoitus ole leikata suomalaisten elintasoa näiden kolmansien maiden elintason tasalle? Tuhota teollisuutta, josta seurauksena on sama elintason tuhoutuminen. Jos katsoo puolueen ulostuloja niin huomaa hyvin, että teräviin ketun hampaisiin on joutumassa ainakin maatalous, liikenne, maalla-asuminen, teollisuus…

Vihreiden ohjelman ensimmäisessä kappaleessa on kaikki oleellinen: Vihreät tekee politiikkaa, joka asettaa yhteiskunnan toiminnan luonnon kantokyvyn rajoihin, turvaa luonnon monimuotoisuuden ja mahdollistaa hyvän elämän edellytykset jokaiselle.

Luonnon kantokyvyn rajoihin = Liikenteelle kova haitta verotus, teollisuudelle ja ”haitalliselle” sähkön tuotannolle samoin. Sekä muuta sellaista pientä kivaa, joka koskee kehäkolmosen ulkopuolella asuvien jokapäiväistä elämää ja elämän osa-aluetta varmasti.

Turvaa luonnon monimuotoisuuden = Enemmän luonnonsuojelualueita, metsien hakkuukieltoja.

Mahdollistaa hyvän elämän edellytykset jokaiselle = Ei yksin suomalaisille vaan kaikille. Mitä siitä pienestä elintaso/kulutus ristiriidasta, jos saa parantaa maailmaa.

Lyhyesti tuo tarkoittaisi tuhansien, ellei kymmenien tuhansien teollisuus- ja maataloustyöpaikkojen katoamista. Se tarkoittaisi enemmän köyhyyttä ja suuremmat elintasoerot kansalaisten välillä. Tilalle toki saataisiin konkurssikypsän valtion luomia työpaikkoja. Tarvittaisiin aikamoinen virkamiesarmeija vahtimaan ihmisiä, että nämä noudattaisivat uutta järjestystä.

Vihreiden poliittinen tavoiteohjelma 2019 – 2023 on kuin huonoa kauhukirjaa lukisi. Kauhuksi se muuttuu, kun tajuaa, että on itse osa sitä kirjan tarinaa. Jos huonosti käy.

Alla tämä kauhukirjallisuuden novelli iltalukemisiksi. Itse näen vieläkin painajaisia tuon luettuani eli omalla vastuulla.

https://www.vihreat.fi/sites/default/files/attachments/page/ed1a6b06-e96b-4cbe-8c4d-50005b47c04c/poliittinenohjelma2018.pdf