Palvelujen järjestäminen irrotetaan peruskuntien vastuualueelta ja järjestämiseen liittyvästä päätöksenteosta tulee vahvasti alueellisen sateenvarjon alla tapahtuvaa merkittävää sektorivallan käyttöä.

Uusi päätöksenteko erkanee uusilla sote-alueilla myös perinteisestä kunnalliseen itsehallintoon liittyvästä asukkaiden yhdenvertaisiin oikeuksiin ja kuulemiseen liittyvästä päätöksenteosta. Tässä uudessa ylikunnallisessa päätöksenteossa on siten tärkeää varmistaa asukkaiden perustuslaillisten perusoikeuksien toteutuminen palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden näkökulmasta. Tässä mielessä tulevan hallinnon järjestäminen on problemaattista.

Sote-alueiden päälle rakentuvan hallinnon tulisi olla mahdollisimman suoraa, kevyttä ja yhdessä sovittuun kriteeristöön, mahdollisimman selkeään rahoitusputkeen perustuvaa ja vahvaan sektoriasiantuntijuuteen pohjautuvaa linjaohjausta. Palvelutuotanto kentällä osataan, mutta myös parhaita suomalaisia käytäntöjä on edelleen mahdollista siirtää kentälle uuden integraation edetessä. Keskeistä on kuitenkin varmistaa yhdenvertaiset palvelut ja eri palveluketjujen toimivuus sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä kaikilla sotealueilla.

Kuinka hallinnon edustuksellinen, poliittinen järjestäytyminen voisi toteutua uusilla sote-erva-alueilla? Jos alueiden hallinnolliseksi muodoksi tulee kuntayhtymä – yhtymäkokouksista tulee edustajamääriltään järkyttävän suuria. Kun edustuksellisen demokratian ja alueiden riittävän kuulemisen tulisi toteutua – on se suurissa yhtymäkokouksissa enemmän, kuin haasteellista. Myös sotealuiden hallituksista on vaarana muodostua läpinäkymättömiä ammattilais- ja asiantuntijahallituksia, joissa alueiden kuntien ääni ja poliittinen edustuksellisuus kapenee ja esim. keskussairaalakaupunkien ja viranhaltijoiden valta kasvaa merkittävästi.

Tästä syystä on tärkeää pohtia: Tulisiko uusien sote-alueiden hallinto järjestää edustuksellisen demokratian ja potilasasiakkaiden riittävän kuulemisen näkökulmasta portaittaisena siten, että yhtymäkokoukset valitsevat keskuudestaan hallintoneuvoston ja hallintoneuvosto valitsee hallituksen. Tämän lisäksi on varmistettava, että palvelujen tuotannon ja järjestämisen välissä on riittävä esim. nykyistä tilaajatoimikuntaa vastaava edustuksellinen toimielin, joka varmistaa potilasasiakkaiden, palvelutuotannon ja järjestävän tahon välisen riittävän kuulemisen.

Yksi huomionarvoinen näkökulma kulminoituu johtajuuteen. Tulevien sote-alueiden johtajista tulee merkittäviä suomalaisia sektorijohtajia, jotka käyttävät huomattavaa poliittista, taloudellista ja sote-palvelujen tulevaa kriteeristöä ajatellen keskeistä ohjausvaltaa. Nämä uudet ”sote-kuvernöörit” ovat ministereiden jälkeen suurimpia vallankahvaajia ja maakunta- ja kaupunginjohtajiakin suuremmassa kansallisen tason asemassa ja roolissa. Tässä kohtaa herää myös kysymys: Kuinka nämä ”sote-kenraalit” valitaan tehtäviinsä? Virkakisalla vaiko poliittisilla virkanimityksillä?

Kuntarakenteiden ja aluehallinnon ja osin valtionhallinnonkin uudistuessa ylikunnallisista ja alueellisista luottamustehtävistä tulee yhä merkityksellisempiä. Jopa puolet kuntien budjettivallasta siirtyy alueille. Tässä mielessä on muistettava, että eurovaalien ja eduskuntavaalien ohella tulevat kuntavaalit 2016 tulevat myös olemaan painoarvoltaan historiallisen tärkeät.