”RMS Titanic oli White Star Line -yhtiön matkustajalaiva, joka törmäsi neitsytmatkallaan 14. ja 15. huhtikuuta välisenä yönä 1912 jäävuoreen Pohjois-Atlantilla ja upposi vieden mukanaan noin 1 500 ihmistä. Laivan päällikkönä toimi White Star Linen kommodori Edward J. Smith. Titanic oli sisarlaivojensa RMS Olympicin ja HMHS Britanicin ohella aikansa suurin ja loisteliain höyrylaiva, ja sitä sanottiin uudenlaisen laipiorakenteensa vuoksi ”käytännössä uppoamattomaksi”. Titanicin uppoaminen on yksi historian kuuluisimpia merionnettomuuksia. Titanic purjehti valtameren poikki täydellä vauhdilla, vaikka sitä ei ollut suunniteltu Atlantin ylityksen nopeusennätyksen rikkomiseen.

Onnettomuustutkimuksissa uppoamisen todettiin olleen seurausta siitä, että päällikkö Smith ei ottanut jäävuorivaroituksia huomioon eikä laiva hidastanut vauhtiaan vaara-alueella. Onnettomuutta pahensi se, ettei pelastusveneitä lastattu täyteen. Ennen Titanicin haaksirikkoa pelastusveneiden kantavuus oli määritetty aluksen kantavuuden mukaan, eikä missään aluksessa tarvinnut Ison-Britannian lain mukaan olla enempää kuin 16 pelastusvenettä. Titanicissa pelastusveneisiin olisi mahtunut vain noin puolet matkustajista. Määrä oli laskettu lähinnä sen varalta, että Titanic saisi konerikon tai vuodon mutta pysyisi pinnalla, kunnes matkustajat voitaisiin siirtää toiseen alukseen.” Lähde Wikipedia

Titanicin lyhyttä, mutta traagista tarinaa voidaan verrata käynnissä olevaan sote-uudistukseen, tosin sillä erotuksella, että vielä ei ole törmätty jäävuoreen. Viime viikkoina on ollut runsaasti eri asiantuntijoiden arvioita siitä, ettei uudistukselle ole annettu riittävää aikaa, jotta valmistelu voitaisiin tehdä hyvin. Huolta on myös aiheuttanut se, vastaako uudistuksen suuntaviivat alun perin asetettuja tavoitteita eli kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillita kustannuksia.

Olen itsekin istunut muutamissa sote-uudistusta koskevissa tietoiskuissa ja joka ikinen kerta kurkkua kuristaa hiukan enemmän. Lähinnä itselle on tullut mieleen se, että me terveet, työssäkäyvät ja tietoteknisiä laitteita käyttävät pärjäämme tässäkin hyvin, mutta entä ne joilta puuttuu edellä mainitut ominaisuudet? Ja ei kai soteuudistusta tule tehdä terveille ja nuorille ihmisille? Tasa-arvon osalta huolta herättää mm. se, että kaikki paljon palveluja käyttävät tulevat olemaan maakunnan liikelaitoksen hoidettavia ihmisiä. Se siis tarkoittaa sitä, että vammaiset, vanhukset ja sairaat käytännössä jäävät valinnanvapauden ulkopuolelle. Samoin kuin ne, jotka eivät kykene käyttämään tietokonetta valitakseen oman perustason sotekeskuksensa. Jos et osaa valintaa tietokoneen kautta tehdä, sinulle määrätään oma keskus. Miten sosiaalihuollon palvelut asemoituvat uudistuksessa ja päästäänkö siihen, että eri sektoreiden raja-aidat madaltuu, jotta palvelut hoidetaan yhdeltä luukulta? Mitä tapahtuu tavoitteelle perustason ja erityistason hoitoketjun saumattomuudesta ja raja-aitojen madaltamisesta? Kun katsoo uudistuksen tavoitteita, olemmeko menossa kohti jäävuorta? Olemmeko luomassa kahden kerroksen väkeä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaista?

Kaikki on varmasti siitä samaa mieltä, että sotepalveluitamme on aika uudistaa ja tämä on mahdollisuus tuottaa paremmin ja tasa-arvoisemmin palveluja suomalaisille. Olemme varmasti samaa mieltä siitäkin, että kuntia suuremmat yksiköt ainakin suurimmassa osassa maata on perusteltuja. Sen sijaan vauhdista ja sisällöstä olemme tulossa tilanteeseen, jossa politiikka on ylittänyt järjen. Häkkyröissä ja himmeleissä on asiakas näkökulma unohdettu melko tehokkaasti. Tällainen tie on vaarallinen ja mikäli varoitukset kaikuvat kuuroille korville on seurauksena katastrofi. Lähtökohtaisesti näin suuret uudistukset olisi syytä tehdä askel askeleelta, mutta nyt me olemme hyppäämässä tuntemattomaan.

Kun katsoo viime aikojen lausuntoja tilanteesta, viisas kapteeni hidastaisi tahtia ja pyrkisi välttämään jäävuoret. Se voidaan vieläkin tehdä istumalla alas ja kuuntelemalla mitä asiantuntijoilla on sanottavaa. Mitä sitten tulee aikatauluun, on mieluummin annettava enemmän aikaa kuin ajamalla ehdoin tahdoin jääräpäisesti palveluverkko päin vuorta. Valinnanvapauden osalta olisi syytä pohtia, tulisiko sitä ensin testata yhdellä tai kahdella maakunnan alueella, korjata valuviat ja vasta sitten laajentaa koko maahan.

Mikäli sote ajaa jäävuoreen, emme selviä 1500 uhrilla vaan tämä vaikuttaa kaikkiin suomalaisiin. Osa pääsee tässäkin pelastusveneisiin, mutta se on hyvin rajattu joukko. Ja emme kai me sellaista uudistusta halua, jossa eliitti istuu pelastusveneissä kun samaan aikaan ”kakkosluokan matkustajat” uppoavat hyiseen mereen?

Kuka uskaltaa kääntää ruoria?