Eutanasiakeskustelussa asiantuntijat liputtavat hyvän saattohoidon puolesta. Sen turvaavaa saattohoitolakia kannattaa 71 % saattohoidossa työskentelevistä lääkäreistä. Samasta joukosta vain 17 % kannattaa eutanasialakia.

Saattohoito on todella asetettava prioriteettiin.

Tälläkin hetkellä meillä on ihmisiä, jotka odottavat kuolemaa kovissa kivuissa. Loppupelissä tästä olemme vastuussa me, päättäjät. Me emme ole turvanneet saattohoidon resursseja. On häpeä, että kansalaisten pitää vaatia eutanasiaa, ennen kuin päättäjät heräävät tositilanteeseen. Tosin samassa yhteydessä on tunnustettava, että saattohoito on monin paikoin hyvää ja kehittynyt viime vuosina huimasti.

Emme elä enää 60- tai 80-lukua. Kivun hoitoon on nykyään menetelmät. Kipu pystytään hoitamaan. Kiista kivun hoidon riittävyydestä koskee lähinnä noin sataa potilaita vuodessa ja heidänkin kohdallaan vaihtoehtona on nukutus, palliatiivinen sedaatio, jonka aikana kipu osassa tapauksista saadaan myös hallintaan.

Selvää on, että saattohoidon kehittäminen on se ratkaisu, jolla saamme elämän loppumetrit inhimillisiksi kaikille kansalaisille. Eutanasian kannattajille jääkin käteen vain itsemääräämisoikeuskortti.

Oikeus eutanasiaan ei ole ainoastaan sinun asiasi.

Tapahtumien kulkua seuraa kenties 10-vuotias lapsenlapsesi. Viisi vuotta myöhemmin, masentuneena teininä, hän harkitsee, olisiko luovuttaminen vaihtoehto myös hänelle. Kuolinavun laillistaminen nostaa itsemurhakuolleisuutta, tutkitusti.

Kylmenevää kättäsi pitelevä tyttäresi miettii vielä 20 vuoden jälkeen, olisiko hän voinut tehdä jotain paremmin.

Päätöksesi nähnyt naapurihuoneen vaari, joka ei halua rasittaa ketään, alkaa myös pohtia eutanasiaa. Amerikassa yli 40 %:ssa tapauksista pelko taakkana olemisesta on kuolinavun taustasyynä.

Läheisten ohella eutanasian tehnyt lääkäri muistaa tapauksen loppuikänsä. Näin ainakin lääkärit Hollannissa kertovat. Ei ole kevyt asia velvoittaa toinen tappajaksi. Ei ole kevyt asia perustaa Suomeen ammattikunta, jolla on oikeus tappaa. Väärinkäytöksiä tapahtuu maailmalla jatkuvasti, Hollannissa virallinen arvio on, että 23 prosenttia eutanasioista jää raportoimatta. Todellinen luku voi olla isompi.

Ongelmamme on kunnioituksen ja hoidon puutteessa. Onko myrkkypiikki se ratkaisu, jonka rikas ja hyvinvoiva 2000-luvun Suomi tarjoaa ratkaisuksi vanhuksilleen? Kyse on priorisoinnista ja arvostuksesta niitä kohtaan, joiden elämälle ja työlle koko yhteiskuntamme rakentuu.