Turun kaupunginhallitus miettii (TS 11.6.) nimeä 14-jäseniselle maahanmuuttajaneuvostolle, jonka tarkoitus on lisätä maahanmuuttajien vuoropuhelua. Toimielimen perustaminen liittyy kaupunginvaltuustossa tehtyyn aloitteeseen. Maahanmuuttajilla on muiden kuntalaisten tapaan lakiin perustuva yhdenvertainen oikeus osallistua ja vaikuttaa kunnan asioihin aloitteiden ja yhteistyöelimien kautta. Siitä huolimatta Turku on perustamassa erityistä maahanmuuttajaneuvostoa, jolla ei kuitenkaan olisi lainkaan päätösvaltaa.

Päätösten sijasta neuvostosta aiheutuisi kustannuksia. Yhden kokouksen arvoksi muodostuisi pelkistä luottamuspalkkioista yli kaksi tuhatta euroa, jonka päälle tulevat kustannukset viranhaltijoiden työajasta, hallinnosta ja muista välillisistä kustannuksista. Keskusteluun perustuva luottamuselin kuulostaa kauniilta, mutta maahanmuuttajien arjesta huolehditaan jo lainsäädännön avulla.

Esimerkiksi kotoutumisen edistämisestä annetun lain perusteella kaupunginvaltuusto hyväksyy varsinaisen kotouttamisohjelman. Työ- ja elinkeinoministeriön kotoutumisraportissa mainitaan maahanmuuttajien palvelukyselyn tulokset. Kyselyn mukaan kotoutumisasioita ei pitäisi hajauttaa, mihin neuvoston perustaminen kuitenkin johtaisi. Raportissa mainitaan, että maahanmuuttajien tavoittaminen on haasteellista, eivätkä kaikki kotoutumissuunnitelmaan oikeutetut ole kiinnostuneita asiasta.

Aloitteen tekijän mukaan Turussa vallitsee reviiriongelmia ja jännitteitä etnisten ryhmien välillä. Hän sanoo, että maahanmuuttajien ghettoutuminen on estettävä. On kuitenkin vaikea kuvitella, miten keskustelu kabineteissa olennaisesti muuttaisi tilannetta. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan maahanmuuttajien tie työelämään kestää erittäin kauan ja moni jää lopullisesti yhteiskunnan ulkopuolelle.

Hallinnon lisäämisen sijaan kaupunki voisi omalla esimerkillään kannustaa yrittäjähenkisiä maahanmuuttajia liiketoimintaan. Kotoutumisen esteenä ovat maahanmuuttajien tukipalveluiden saatavuus ja laatu sekä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden suuri määrä. Turun pitäisi rajoittaa vastaanottoa, sillä vain siten kotoutumiselle voitaisiin turvata riittävät resurssit. Maahanmuuton ongelmia ei ratkaista panostamalla määrään vaan laatuun.