Timo Soinin jättäessä kotimaan politiikan, on syytä muistella vuoden 2017 kunniattomia tapahtumia. Kirjoitus on alunperin julkaistu Uudessa Suomessa 7.7.2017. Toimittaja Lauri Nurmen kirja julkaistiin 24.10.2017.

Perussuomalaisten puoluekokouksesta on kulunut kuukausi. Selkeästi Jussi Halla-aholle hävinnyt kilpakumppani Sampo Terho totesi kokouksen päätteeksi, että ”nyt yhdessä eteenpäin”. Toisin kävi.

Puheenjohtajuuden jättävän Timo Soinin tavoitteena ei ollut perustaa uutta eduskuntaryhmää ja uutta puoluetta. Soinin ennen puoluekokousta tekemä sotasuunnitelma oli huomattavasti härskimpi: vallata puolue ja täysin sääntöjen mukaisesti.

Keskustalle ja Kokoomukselle Halla-aho olisi normaalitilanteessa kelvannut. Maakuntauudistus ja soten valinnanvapaus ovat puolueille niin tärkeitä, ettei hallitusta kaadettaisi henkilövaihdoksen takia. Tietolähteiden mukaan Soini otti etukäteen yhteyttä pääministeri Juha Sipilään. Alustavia keskusteluja oikeusoppineiden kanssa oli lähteiden mukaan käyty jo ennen ratkaisevaa viikonloppua. Lännen Median Lauri Nurmi kuuli hallituslähteistä huhuja noin viikkoa ennen puoluekokousta. Silloin Soini kirjoitti kuuluisan ”Juudas meni ja hirtti itsensä” -kirjoituksen, jossa sanoi, ettei voisi loikata perustamastaan puolueesta. Se ei ollutkaan tavoite, vaan puolueen valtaaminen.

Soinin valtiosihteeri Samuli Virtasen mennessä Halla-ahon mukana ”hallitusneuvotteluihin”, oli lopputulos selvä. Virtanen viipyi Kesärannassa vain hetken, sillä häneen ei jostakin syystä enää kauheasti luotettu. Sakari Puiston jatkaessa Halla-ahon apuna meni Virtanen sieltä suoraan eduskunnan entisen pääsihteeri Seppo Tiitisen puheille. Eläkkeelle jäänyt Tiitinen oli luonut luottamuksellisen suhteen puhemies Maria Lohelaan. Neuvotteluiden suunnitelma oli, että Sipilä ja Orpo ilmoittaisivat Halla-ahon vaatineen liikaa. Halla-aho sanoi kuitenkin, ettei hänellä ole vaatimuksia: nykyinen hallitusohjelma käy, kunhan sitä noudatetaan. Siitä huolimatta Sipilä tiedotti, ettei edellytyksiä yhteistyölle ole olemassa, joka kuulosti naurettavalta. Jälkikäteen alettiin puhua erilaisista arvomaailmoista.

Soini ja Raimo Vistbacka sopivat toukokuussa varasuunnitelmasta, jos Terhoa ei valittaisi. Soini lipsautti silloin kansanedustaja Jari Ronkaiselle ”jättävänsä tämän uppoavan laivan”. Silti suunnitelmasta tiesi vain harva, kuten ministeri Jussi Niinistö ja viestintätoimisto Milttonin Toni Kokko. Tavoitteena oli saada laajaa arvostusta nauttinut Niinistö puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi ja enemmistö puoluehallitukseen. Niinistön rooli oli ratkaiseva, sillä puolueen säännöissä päätösvaltaan edellytetään, että puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ovat kokouksessa läsnä. Päätösvaltaan riittää 1/3 puoluehallituksen jäsenistä ja siten Niinistö olisi voinut kutsua kokouksen, kun Halla-aho on Brysselissä.

Myöhään puoluekokousta edeltävänä perjantaina valtiosihteeri Virtanen teki minulle baarissa ehdotuksen, kun kerroin äänestäväni Halla-ahoa. Virtanen halusi lyödä 20 000 euroa vetoa, etteivät perussuomalaiset jatka hallituksessa, jos Halla-aho valitaan. Samana iltana Lohela, ministeri Pirkko Mattila ja kansanedustaja Kaj Turunen poistivat massoittain Facebookista Halla-aholle julkisesti tukensa ilmaisseita henkilöitä.

Halla-ahon voitto puoluekokouslauantaina ei lopulta tullut yllätyksenä edes Soinille. Niinistön hävitessä Laura Huhtasaarelle reagoivat Soinin luottohenkilöt kuitenkin hyvin voimakkaasti. Varapuheenjohtajat eivät ole keskeisessä roolissa missään puolueessa. Ongelma syntyi vasta, kun tärkeä osa suunnitelmaa eli Niinistön valinta ei onnistunutkaan.

Uudesta ryhmästä ei vielä supistu ydinryhmän ulkopuolelle, vaikka illalla myös Soinin erityisavustaja Riikka Taivassalo oli suunnitelmista tietoinen. Puoluehallituksen enemmistö oli edelleen mahdollinen. Se oli tärkein osa Soinin suunnitelmaa, jonka tarkoituksena oli tehdä irtautuvasta ryhmästä perussuomalaisten virallinen eduskuntaryhmä ja toiseen ryhmään jäävistä lainsuojattomia. Puolue olisi jäänyt Soinin ohjattavaksi.

Valtaosa Terhoa kannattaneista kansanedustajista poistui Huhtasaaren valinnan jälkeen nopeasti Musta Kynnys -nimiseen baariin, vaikka muiden varapuheenjohtajien vaali oli vasta alkamassa. He näyttivät lyödyiltä. Vika ei ollut Halla-ahon tai Huhtasaaren arvomaailmassa – olihan heidän kanssaan tehty vuosia yhteistyötä. Puoluekokous valitsi johtoon vielä Teuvo Hakkaraisen ja Juho Eerolan. Eerola oli arvoinensa kelvannut puoluejohtajistoon vuosina 2011-2015 ja Turussa Soini oikein mainosti häntä, kuinka oli kirjaillut maahanmuuttopoliittista osiota hallitusohjelmaan. Kun Eerola vaati sen noudattamista, se ei Soinille kelvannutkaan.

Baarissa poissaolollaan loistanut Soini tarvitsi ”hyödyllisiä idiootteja”, jotka olivat valmiita toteuttamaan riskialttiin suunnitelman ja uhraamaan itsensä. Promoottorina toiminut Niinistö tarvitsi tukea, jolloin ministeri Jari Lindströmin ja erityisavustaja Juha Halttusen roolit kasvoivat. Soini toimi harmaana eminenssinä. Useat Terhon tukijat olivat tuohtuneita, kuinka Soinin perintöä kohdeltiin, vaikka Soini oli puolueen työvaliokunnassa itse estänyt kiitosjuhlan järjestämisen. Tunteikkaassa tilassa oli helppo saada tukea uuden ryhmän perustamiselle.

Soinin johtama puoluehallitus oli lisäksi valmistellut sunnuntaille sääntöuudistuksen, jonka mukaan ministerinimityksistä olisi jatkossa päättänyt puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän yhteiskokous. Tähän saakka ministerinimityksistä on päättänyt puolueen puheenjohtaja. Lisäksi puoluehallituksen kokoa olisi kasvatettu ja siten käytännössä varmistettu, että Soini voisi jatkaa ulkoministerinä. Puoluekokous kuitenkin lähetti säännöt uudelleenvalmisteltavaksi. Tämä katkaisi kamelin selän, vaikkei alkuperäinen valmistelu liittynytkään Soinin suunnitelmiin. Sunnuntaina ryhmä sopi, että Niinistön erityisavustaja Petteri Leino ottaa maanantaina yhteyttä neljään muuhun luotettavaksi arvioituun kansanedustajaan.

Kaikissa tapauksissa vedottiin kiireeseen ja sähköpostin käyttöä vältettiin paljastumisen vuoksi. Sipilän valtiosihteeri Paula Lehtomäki oli yhteydessä Mikael Hidéniin ja Tiitiseen. Uusi ryhmä tarvitsi kasvot ministeriaition ulkopuolelta ja mukaan saatiin Simon Elo.

Soini ei paljastanut koko suunnitelmaansa kuin lähipiirilleen, mutta lopulta tietoa karkasi Vistbackan kautta. Vaikka idea oli ollut valmis pidemmän aikaa, ei loikkaukseen oikeuttavia perusteluita ollut helppo keksiä. Hänen näkökulmasta helpointa oli syyttää muita vallankaappauksesta, jota oli itse tekemässä. Sunnuntaina oli äänestetty puoluevaltuuston jäsenistä ja kaksi Suomen Sisun jäsentä toi äänestykseen villin listan, joka hävisi murskalukemin piirien pohjaehdotukselle. Siitä huolimatta sitä käytettiin ”todisteena” pimeistä voimista ja vallankaappausyrityksestä. Hölmöimmät alkoivat uskoa selitykseen muuallakin. Tosiasiassa jokaisessa puoluekokouksessa missä olen ollut, on äänestetty valtuustopaikoista ja jokaisessa ne ovat myös pohjaehdotukselle hävinneet. Perussuomalaisten puoluekokouksessa jokaisella jäsenellä on yksi ääni. Edellisessäkin kokouksessa puoluevaltuuston äänestykseen tuli vaihtoehtoinen lista. Se on sääntöjen mukaista. Ottakaa varas kiinni, huutaa varas -suunnitelma toimi, koska lehdistö keskittyi seuraamaan soinilaisten emävaletta, samalla kun suunnitelman toteuttamista jatkettiin.

Tiistaina klo 11 soinilaiset kokoontuivat sopimaan käytännön toteutuksesta Hotelli Vaakunan yläkerroksen kabinettiin. Elo, Tiina Elovaara ja Kike Elomaa valittiin ryhmän johtoon. Heillä oli kiire, koska Sipilä oli tekemässä turhaa reissua Naantalin Kultarantaan. Elo välitti tiedon Sipilälle tekstiviestillä ja pääministerin tapaaminen presidentti Sauli Niinistön kanssa peruttiin. Ryhmällä oli kiire saada hoidettua muodollisuudet eduskunnan kanslian kanssa ja ehtiä perussuomalaisten ryhmäkokoukseen jättämään eroanomuksensa. Nimeksi tuli uusi vaihtoehto. Kun loikkauksesta ja uudesta ryhmästä lopulta tiedotettiin, odotti Soini tietojeni mukaan, että yhdeksää kansanedustajaa lukuun ottamatta muut seuraavat ryhmää, jossa hän on mukana. Viime kädessä puoluehallituksen päättäessä virallisesta ryhmästä tulisivat loput häntä koipien välissä takaisin tai erotettaisiin. Ovi kävi kuitenkin vain toiseen suuntaan, kun Elomaa palasi perussuomalaisiin.

Samalla osaan puoluehallituksen jäsenistä otettiin yhteys. Anssi Joutsenlahti lipsautti Yleisradiolle, että puoluehallitus voisi asettua tukemaan Soinin ryhmää. Puhelimet pirisivät ja tiistai-iltana käytiin henkinen taistelu puoluehallituksen enemmistöstä. Tilanne saattoi ratketa Jani Kolehmaisen eroon puoluehallituksesta. Sen jälkeen lähes koko puolueväki puoluetoimistosta alkaen jäi tukemaan demokraattisesti valittua johtoa.

Perussuomalaisiin mahtuu nyt useampia mielipiteitä kuin ennen ja yhteishenki on parempi kuin koskaan aikaisemmin. Soini haali ympärilleen saman mielisiä ja idoliaan palvovia henkilöitä. Valtaan päästessään hän luuli olevansa ikuinen ja lopulta tukehtui omaan vallanhimoonsa. Soinin poliittisesta testamentista tuli Konstantinuksen lahjakirja eli huijaus.

Kirjoitus perustuu käymiini keskusteluihin ja havaintoihin puoluekokouspaikalla, eduskunnassa ja sen ulkopuolella, lehdistön julkaisuihin, useampaan luotettavaan tietolähteeseen sekä näkemääni materiaaliin.

8.7.2017 12.36: Lisäsin tarkennuksen Virtasen roolista Kesärannassa