”Hyvä tarina on aina parempi, kuin tylsä totuus”.

Näin kerrotaan Suomi-viihteen ja -urheilun legendan Tapio Rautavaaran todenneen. Toteamus pitää mielestäni monin tavoin paikkansa ja se sopii hyvin sovellettavaksi esimerkiksi kahvipöytäkeskusteluun. Kuitenkin valitettavasti viime aikoina totuutta vain mausteena käyttävä tarinointi on tullut osaaksi poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua. Hyvästä tarinoinnista on etenkin oppositiolle tullut tylsää totuutta tärkeämpi väline tehdä politiikkaa.

Mitä siis tarkoitan? Katsotaanpa millaista narratiivia oppositiopuolueet ovat viimeisen parin vuoden aikana Suomesta ja hallituksesta kertoneet.

Jos oppositiopuolueita on uskominen, Suomi on Euroopan rasistisimpia ja naisille vaarallisimpia maita ja istuva hallitus vie kehitystä entistä pahempaan suuntaan. He väittävät että Suomi käpertyy sisäänpäin ja impivaaralaistuu (Seitsemän veljeksen lukijat toki tietävät, että Impivaara ei ole edes mikään negatiivinen käsite). Niin ikään hallitus on opposition väitteiden perusteella romuttamassa hyvinvointivaltiota ja antamassa lisää rikkaille. He kertovat miten ajamme alas kulttuurin ja Yle-leikkauksilla myös vapaan median. Jopa koko demokraattinen järjestelmä on huuruisimpien laitavasemmistolaisten mukaan vaarassa.

Näitä tarinoita suomalaiset oppositiopoliitikot käyvät sisäpoliittisin tarkoitusperin kertomassa myös kansainväliselle lehdistölle. Sitten he voivat osoittaa, että ”katsokaa kuinka Suomen menoa kauhistellaan jopa ulkomailla”.

Kuinka hyvin opposition väitteet ja tarinoinnit käyvät yksiin todellisuuden kanssa?

Hyvinvointivaltio ei ole murenemassa tällä hallituskaudella, vaan hallituksen toimet tähtäävät hyvinvointivaltion säilyttämiseen. Hyvinvointialueet saavat joka vuosi edellistä vuotta enemmän rahaa. Esimerkiksi vuonna 2024 alueille ohjataan yli 2 miljardia enemmän rahoitusta kuin vuonna 2023. Toki hallitus tekee sote-sektorille myös leikkauksia, mutta niiden kohdalla kyseessä on suurelta osin kustannusten kasvun hillitsemisestä. Sosiaaliturvaan tehtävillä leikkauksilla puolestaan on lasketut työllisyysvaikutuksensa ja tämä vahvistaa niin yksilöiden omaa taloudellista tilannetta kuin koko yhteiskunnan taloudellista vakauttakin.

Kulttuuriakaan hallitus ei aja alas, vaan kulttuurikenttä saa edelleenkin massiivisesti julkista rahoitusta. Leikkaukset kulttuuriin ovat promilleluokkaa. Myöskään median vapauteen emme puutu ja Yleen kohdistuvat leikkaukset eivät edes ole leikkauksia, vaan kyseessä on indeksien jäädytys, jolla estetään Ylen rahoituksen automaattinen kasvaminen joka vuosi.

Entäs nämä maahanmuuttopoliittiset kiristykset? Ovatko ne merkki rakenteellisesta rasismista tai käpertymisestä sisäänpäin?

No eivät tietenkään ole. Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikka on hyvin järkevää ja tolkullista. Se että turvapaikanhakua rajoitetaan ja esimerkiksi ilmiselvästi perusteettomia hakemuksia halutaan ohjata nopeutettuun rajamenettelyyn tai että maahanmuuttajan omia velvollisuuksia kotouttamisessa lisätään, on normaalia toimintaa muualla. Ne ovat radikaaleja uudistuksia ainoastaan Suomessa harjoitetun sinisilmäiseen maahanmuuttopolitiikkaan suhteutettuna. Jos hallituksen tekemiä maahanmuuttopoliittisia toimia esiteltäisiin ilman punavihreää kehystystä esimerkiksi japanilaisille tai singaporelaisille, uskallan väittää suuren osan ihmettelevän sitä, ettei näitä toimia ole meillä ennen ollut voimassa.

Millaista tarinaa Perussuomalaiset on kertonut?

Se, että politiikkaa tarinallistetaan ei itsessään ole väärin, vaan vaalitaistelun kannalta tärkeää. Hyvät tarinat jäävät mieleen. Politiikassa tarinallistamisen pitää kuitenkin pysyä kiinni totuudessa. Valehtelusta ja vääristelystä jää kyllä kiinni ainakin jos siihen sortuu perussuomalainen. Me emme voi puhua läpiä päähän, koska olemme poliittisten kilpailijoiden lisäksi jatkuvast myös median intensiivisen tarkkailun alla.

Oppositiokaudella onnistuimme hyvin tarinallistamisessa. Kerroimme miten silloinen Marinin ja Saarikon hallitus nostaa ilmastohumpallaan elämisen kustannuksia. Kerroimme, miten Marinin ja Saarikon hallitus haluaa avoimet rajat. Kerroimme miten velkaviisikoksi kutsuttu Marinin hallitu

Onnistuimme hyvin edellisen hallituksen kritisoinnissa ja esitimme myös oman realistisen vaihtoehtomme. Kritiikissämme ei sorruttu valheisiin eikä vääristelyihin. Ylikireät ilmastotoimet todella nostavat elämisen kustannuksia. Se on niidenkin tarkoituskin, koska ohjailuvaikutuksella kuvitellaan ihmisten siirtyvän käyttämään halvempia elämisen, asumisen ja liikkumisen muotoja. Maahanmuuttopolitiikassa Marinin hallitus teki lukuisia toimia, joilla helpotettiin Suomeen suuntautuvaa haitallista maahanmuuttoa. Yhtenä esimerkkinä niin sanottu kaistanvaihto, joka mahdollisti työ- ja opiskeluperusteisen maahanmuuton väärinkäytön.

Myös talouspoliittinen kritiikki ja mielikuva velkaviisikosta oli äärimmäisen perusteltua. Helsingin Sanomat kertoo, että Marinin hallitus perui julkisen paineen jokaisen etäisestikin leikkausta muistuttavan päätöksensä.

Millaista tarinaa kertoa hallituksessa?

Hallituksessa toimiessa politiikan tarinallistaminen on hieman haastavampaa, koska omien ohjelmiemme lisäksi meitä rajoittaa neljän puolueen kompromissina syntynyt hallitusohjelma, joka ei tietenkään täydellisesti vastaa yhdenkään yksittäisen puolueen ohjelmia. Monesti nostetaan esiin yksittäisiä hyviä päätöksiä, joilla koetetaan selittää sellaiset, jotka tuntuvat huonolta (esimerkiksi alv:n valitettavat korotukset). Tämä on mielestäni väärä tapa. Yksityiskohdat ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää on iso kuva.

Hallitusohjelma on perussuomalaisesa näkökulmasta hyvä ja puolustamisen arvoinen. Sen isot teemat ja perussuomalaisten kannalta keskeinen tarina voidaan mielestäni tiivistää vastuulliseen taloudenpitoon ja sitä kautta hyvinvointivaltion pelastamiseen, perusasioihin keskittymiseen ja turvallisuuden takaamiseen sekä maahanmuuttopoliittiseen täyskäännökseen.

Hallituksen päättämä yhdeksän miljardin sopeutus on Suomessa poikkeuksellisen suuri, vaikka isossa kuvassa puhutaan edelleen kynsisaksista. Jokaista yksittäistä leikkausta on varsin helppo vastustaa ja jokaiselle leikkaukselle löytyy vastustajansa. Kuitenkin tiedämme, että jos mitään ei tehdä, kaikilla menee varmasti huonommin. Ja huonommin käy silloin niille, jotka eniten ovat yhteiskunnan turvaverkkojen varassa.

Perusasioihin keskittyminen puolestaan näkyy esimerkiksi hallituksen mittavissa peruskoulupanostuksissa, jotka olivat Perussuomalaisillakin vahasti esillä oppositiokaudella ja vaaleja ennen. Peruskoulun rahoitusta vahvistetaan 200 miljoonalla eurolla ja opetuksen laatua parannetaan muun muassa älylaitteita rajoittamalla.

Turvallisuuteen panostaminen puolestaan on asia, johon mikä tahansa hallituspohja keskittyisi maailmanpoliittisen tilanteen takia. Perussuomalaisten rooli näkyy siinä, että kenties ensimmäistä kertaa ikinä hallituksessa tunnustetaan ja pyritään puuttumaan huonon maahanmuuttopolitiikan aiheuttamiin sisäistä turvallisuutta rapauttaviin vaikutuksiin.

Perussuomalaiset ovat vaikuttaneet myös siihen, että ensimmäistä kertaa maahanmuuton nähdään olevan yksi tapa, jolla vihamieliset ulkovallat harjoittavat hybridivaikuttamista. Maahanmuuttopoliittinen suunnanmuutos on tosiasia, mutta tämänkin hallituskauden jälkeen jää vielä paljon tehtävää. Yli 30 vuoden virheitä ei korjata yhdessä vaalikaudessa.

Oppositio luo hallituksesta omaa narratiiviaan, mutta se ei perustu todellisuuteen. Heidän luomansa tarina on helposti osoitettavissa vääräksi ja jopa valheelliseksi. Heillä ei myöskään ole mitään aitoa omaa vaihtoehtoa. Se on asia, jota on joka välissä syytä korostaa.