Perussuomalaiset

Tuukka Karjalainen

Veteraanit

Suomessa on tällä hetkellä n. 1400 veteraania, jotka palvelivat vuosina 1939-1945. Heidän keski-ikänsä on lähes 100 vuotta.

Veteraanien ympärille on muodostunut kansallinen veteraanipäivä, muistomerkit ja tilaisuudet, perinnetyöt ja museot, tarinoita ja huomionosoituksia, sekä muistamisen ja historian vaalimisen tärkeys jälkipolville. Emme halua unohtaa ja peitellä historiaamme.

Nämä perinteet ovat oleellinen osa itsenäistä Suomea ja merkittävyys kansalliselle itsetunnolle todella suuri. Olemme yksi pieni pohjoinen kansakunta, joka taisteli itsenäisyyden puolesta.

On kuitenkin syytä huoleen, että osa perinteistä alkaa haalistua ja unohtua, kun viimeinen sotiemme veteraani poistuu tästä maailmasta.

Kuka kantaa lippua tämän jälkeen?

Olemmeko vaarassa unohtaa kansallisen itsetunnon?

Meillä on kuitenkin uusia veteraaneja jo yhteiskunnassa. Heidän palveluksiaan Suomelle ei olla tunnistettu riittävällä tasolla, vaikka he ovat edistämässä tulevien sotien veteraanien asioita ja ovat jo nyt sitoutuneet perinnetyön ja muistamisten vaalimiseen.

Kaikki sotilaat, jotka ovat palvelleet ulkomailla pahoissa paikoissa eivät ole minusta saaneet riittävää huomiota osakseen reserviläisistä puhumattakaan. Näistä ei puhuta riittävästi.

Olemme välivaiheessa, jossa rakennetaan tulevaisuuden veteraaneille palveluksen jälkeiset perinteet, muistamiset, huomionosoitukset ja palvelut. Tämä merkitsee paljon!

Hallitusohjelmaan kirjattu veteraanikeskuksen perustaminen on jämähtänyt paikoilleen ja veteraani statuksen myöntäminen nykyisille sotilaille on heikoissa kantimissa.

Asiaa ei uskalleta käsitellä julkisesti, vaikka se ei loukkaa vielä elossa olevia veteraaneja.

Miten se voisikaan?

Maamme puolustajat ovat eri kansainvälisissä operaatioissa luoneet puitteet Suomen ulkopolitiikassa, kansallisen puolustuksen vahvistamisessa, liittolaisuuksien luomisessa ja globaalin turvallisuuden parantamisessa.

Haavoittuneita ja kaatuneita on tullut. Palveluksen suorittaneille on voinut muodostua oireita ja apua saatu liittotasolla. Useimmat eivät hae apua, kun pelätään vertailua edellisen sukupolven sankaritekoihin.

Tätä veteraanit tuskin haluaisivat, että maamme palvelijat ajetaan yksinäisyyteen ja itsetuhoon, kuten heidät aikoinaan, jolloin apua ei osattu tarjota tai sitä ei tunnistettu.

Nyt on aika perustaa veteraanikeskus ja tunnustaa veteraani status, jotka palvelevat nykyisiä ja tulevia sukupolvia maamme puolustajina.

Tekstin aiheet:

Osallistu keskusteluun!


5 kommenttia
Nimetön
#1

Viimeinen rintamapalvelukseen kutsuttu ikäluokka oli 1924. Lapin sotaan ”nuorten sotaan” osallistui vuonna 1925 syntynyt ikäluokka.
Rauhanturvaajat eivät ole isänmaan puolustajia. He eivät taistelleet isänmaan olemassaolon puolesta. Moni toi retkiltään mersun ja sai hyvän aineellisen korvauksen.
SS miehet saivat tammenlehvänsä ja rintamamiesstatuksensa. He olivat seikkailunhaluisia.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Martin
#3

Vuonna 1944 kutsuttiin jatkosotaan myös 1926 syntyneitä. He palvelivat myös Lapin sodassa.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Moro
#2

”Meillä on kuitenkin uusia veteraaneja jo yhteiskunnassa. ”

Mistä sinä puhut, kerro suoraan?

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Moro
#4

Miksei tuo tule itse vastaamaan?

Keitä ovat nämä UUDET veteraanit?

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Tuukka
Utelias
#5

Huomenta,

Nämä uudet veteraanit ovat ulkomailla palveluksensa suorittaneita reserviläisiä ja ammattisotilaita.

Se, miten kukin näkee eri tyyppiset operaatiot ulkomailla on haastava ja siksi keskustelun lisäys aiheesta onkin tarpeellinen.

esimerkiksi itse palvelin Afganistanissa ja se ei ollut rauhanturvaoperaatio, vaikkakin sillä tittelillä sinne mentiin.

Seikkailun halu, rahallinen korvaus ja kunnioitus ajoivat minut sinne. Palvelusaika on myös tuonut lisäarvoa työssä ja elämänvalinnoissa. On kuitenkin syytä muistaa, että ilman tätä rauhanturvaamisen historiallista pohjaa ei Suomea tunnettaisi maailmalla läheskään niin hyvin ja sotilaalliset kyvykkyytemme ovat parantuneet tämän vuoksi.

On tärkeää nostaa tämä aihe keskustelun piiriin, koska suomalaiset tulevat kuitenkin tavalla tai toisella osalllistumaan eri operaatioihin maailmalla jatkossakin ja toimitaympäristöjen haasteellisuus on vain kasvanut.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Ota kantaa

Heräsikö ajatuksia? Ota kantaa. Muista kuitenkin, että lyhyet ja napakat kommentit menevät paremmin perille kuin polveileva tajunnanvirta. Pitäydy asiassa ja salli muille keskustelijoille mielipiteenvapaus. Tutustuthan pelisääntöihin.

Haluatko mielipiteellesi kasvot? Rekisteröityminen mahdollistaa keskustelun oikealla nimellä ja oikeilla kasvoilla. Rekisteröityneenä käyttäjänä saat myös automaattisen ilmoituksen aina, kun kirjoittamaasi kommenttiin vastataan. Rekisteröidy tai kirjaudu sisään.

Kommenttisi

1000 / 1000