Suomalaisen metsästyksen historia ulottuu jääkauden lopusta n. 10 000 vuotta sitten, aina nykypäivään asti.

Jäämassojen vetäytyessä suuret riistaeläimet siirtyivät uusille laidunmaille ja varhaiset metsästäjät seurasivat perässä. Eläimiä palvottiin ja kunnioitettiin, mistä luolamaalauksetkin usein kertovat.

Metsästys on kehittynyt selviytymistarpeesta harrastukseksi, riistanhoidoksi, kulttuuriperimän säilyttäjäksi, terveysliikunnaksi ja luonnosta elämisen kiintopisteeksi.

Eräkäynti on osa suomalaista kulttuuria, joka pitää sisällään taidon liikkua ja tulla toimeen luonnossa eri vuodenaikoina. Taito käsitellä puukkoa ja kirvestä, taitoa jäljittää, saada saalista ja käsitellä sitä oikein.

Metsästys Suomessa on edelleen arvostettu ja haluttu harrastus.

Suomessa on n. 300 000 metsästäjää, joista 5 % naisia ja määrä on Euroopan toiseksi suurin suhteessa väkilukuun. Määrä on edelleen kasvussa. 

Metsästys tuottaa ympärilleen merkittävää taloudellista hyötyä.

Metsästäjät käyttävät rahaa lupamaksuihin, varusteisiin, matkustamiseen sekä majoitukseen ja ruokailuun. Tämä tuo merkittäviä tuloja erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomeen, jossa metsästysmatkailu voi tuoda kymmeniä miljoonia euroja vuodessa paikallisille yrityksille. Liha, turkikset ja trofeet tuovat myös tuloja riista-alan yrittäjille.

Metsästys vähentää myös hirvieläinten ja muiden eläinten aiheuttamia vahinkoja maataloudelle, metsätaloudelle ja liikenteelle.

Lisäksi vieraslajien metsästys estää ekologisia tuhoja.

Metsästys on luonnon kestävää käyttöä ja Suomessa erittäin säännelty lakien, asetusten ja määräysten osalta. Tämä mahdollistaa kestävät ratkaisut ja kaikille suotuisat luonnosta nauttimisen edellytykset.

Saaliin saanti ei ole tutkimusten mukaan metsästäjille pääasia, vaan luonnosta nauttiminen ja yhdistävä seuratoiminta. Mieli ja ruumis lepäävät metsässä.

Haluaisin nähdä enemmän eränkäynti kulttuurimme esillepanoa.

Toivotan kaikille hyvää alkanutta syksyä ja nautitaan luonnosta kukin omalla tavallaan.