Jotkut tutkijat varoittelevat vastakkainasettelusta politiikassa. Polarisaatio kuulemma myrkyttää politiikan. Mutta vastakkainasettelu on esillä, koska sitä nostetaan esiin.

Hyvinkäällä Aamupostin vaalikone laittaa vastakkain seuraavat: Veronkorotus vs. Palvelujen karsiminen? Lähiluonto vs. Lisärakentaminen? Lähituotteet vs. Halvempaa muualta?

Iltalehden vaalikone: Vanhusten hoito vs. Lasten koulutus? Ylen vaalikoneesta: Työpaikat vs. Luontoarvot? Vanhusten palvelut vs. Muut palvelut? Menojen karsiminen vs. Verojen kiristäminen?

Perussuomalaiset eivät laita suomalaisia vastakkain. Joskus voisi olla vaihteeksi näin: Maahanmuuton tukeminen vs. Vanhustenhoidon tukeminen tai Pakolaisten vastaanotto vs. Päiväkodin lopetus. Tällaisia kysymyksiä emme jostain syystä koskaan vaalikoneissa näe. Suomalaisia vanhuksia ja lapsia asetellaan vastakkain, mutta maahanmuuttoa ja kehitysapua ei koskaan laiteta vastakkain minkään kanssa.

Esimerkiksi Hyödyttömään kehitysapuun miljardi vs. Hyvinkääläisten lasten koulutukseen 10 miljoonaa? Tästä ulkomaille hukkaan heitetyn rahan hyödyttömyydestä on kirjoitettu monta kirjaakin. Suosittelen suurlähettiläänä toimineen ulkoasianneuvoksen Matti Kääriäisen kirjaa Kehitysavun kirous.

Perussuomalaiset ovat valmiita asioiden tärkeysjärjestykseen laittamiseen! Mutta emme lähtisi ihan joka asiaa keskenään vastakkainasettelemaan. Meille suomalaiset vanhukset ja lapset eivät ole vastakkaisilla puolilla!