Mitä tästä opimme? ... Emme mitään.
”… Silloin annettiin maaherroille ohjeet karanteenista, puhdistusten suorittamisesta ja terveyspasseista, joiden avulla rajoitettiin matkustajien ja kauppatavaroiden tuloa tautisilta alueilta. … varmuustoimenpiteet pettivät, sillä niitä rikottiin jatkuvasti. … Rutto kulkeutui matkustavaisten mukana laivoilla (nykyään lentokoneilla!). … Tauti raivosi erityisesti rannikkokaupungeissa. … epidemioita esiintyi myös sisämaassa. … Ruttoon kuoli noin puolet eräiden paikkakuntien väestöstä. … ”
”Kenraalikuvernööri Carl Nieroth antoi Turussa lokakuussa yleiset ohjeet ruttotaudin johdosta. Kukaan ei saanut tulla kaupunkiin mereltä tai maalta ilman todistusta, että on saapunut terveeltä seudulta. … Kaupungin asukkaiden oli pidettävä … alueensa puhtaana ja vietävä kaikki kertyvä loka kaupungin ulkopuolelle, ettei ilma saastuisi. … Kaupungin toreilla, porteilla ja kaduilla oli poltettava nuotioita varsinkin tyynellä ja sumuisella säällä. Samoin oli poltettava katajanhavuja taloissa ja asuinhuoneissa. Tulia ja savustamista pidettiin tärkeinä, sillä kulkutautien uskottiin leviävän höyryn ja hajun välityksellä. …”
”Talot, joissa ruttoa oli todettu, oli merkittävä portin päälle laitettavalla mustalla ristillä. Jos tauti sai suuren vallan, oli ikkunat ja ovet naulattava kiinni yhtä lukittavaa ovea lukuunottamatta, jotta sairaanvartija voisi omia avaimia käyttäen tuoda taloon lääkkeitä ja elintarpeita. Parantuneiden oli kadulla kulkiessaan käytettävä näkyvää merkkiä, miesten kolmikyynäräistä valkeaa sauvaa ja naisten valkeaa liinaa, että jokainen varoituksen havaitsisi. (nykyään pitäisi käyttää hengityssuojainta!). … Jokaiseen kortteliin oli valittava sairaanvartijoita sekä valvoja seuraamaan kulkutaudin leviämistä. Viimemainitun oli joka ilta tehtävä tarkka selko kuolleista. … Kaikkien näiden oli käytettävä pitkiä valkoisia vaatteita muista erottuakseen. … ”
”Tautiin kuolleet oli haudattava kaupungin ulkopuolelle 12 tunnin kuluessa ilman hautajaismenoja. Ruumiit oli kuljetettava kaupungin läpi erityisissä vaunuissa ilman saattoa.Vainajia varten määrätyt kantajat ja kaivajat eivät saaneet tehdä muuta työtä. Pelon vuoksi oli vaikea saada ihmisiä huolehtimaan sairaista ja vainajista. Aikaisempia ohjeita oli lyöty laimin ja olipa sattunut niinkin, että yön aikana oli heitetty kadulle kuolleita ihmisruumiita ja niiden mukana vielä elossa oleviakin. Ettei moinen häpeämättömyys toistuisi, uhattiin syylliset panna kaakinpuuhun ja piiskata ankarasti tai maksattaa heillä sakkoa sata taalaria. …”
”Puhdistuksen suorittamiseksi taudin jälkeen oli Ikkunat ja ovet pidettävä auki 2–3 vuorokautta talviaikana. Kuolleiden huoneissa oli lattia, seinät ja katto pestävä huolellisesti. Kaikki sopet ja huonekalut oli samoin pestävä kuumalla etikkavedellä, ja sen jälkeen oli vielä pidettävä ikkunoita auki muutamia päiviä. Huoneissa oli pidettävä tulta 1–2 päivää ja lisäksi niitä oli savustettava rikki-, piki-, kataja- tai etikkahöyryillä pari tuntia kerrallaan. Sen jälkeen pesu oli uusittava ja lopuksi huoneet oli valkaistava kalkilla.”
”Pito- ja sänkyvaatteet oli mieluiten hävitettävä polttamalla. Muussa tapauksessa ne oli vietävä pitkäksi aikaa pakkaseen ja auringonpaisteeseen sekä pestävä sen jälkeen hyvin. Esineet, joita ei voitu pestä, oli asetettava hyvin puhdistettuina ulos ainakin kuukaudeksi. Varmuuden vuoksi nekin voitiin vielä savustaa ja tuulettaa uudelleen. Kaikki palamaton roska oli kaivettava syvälle maahan.”
Suomen Lääkärilehti 1993: 7: 628 (Ruttovuodet 1710–1711)
Tekstin aiheet:
Osallistu keskusteluun!
0 kommenttia