Viime päivinä on itketty vähän siellä ja täällä, erityisesti entisten perussuomalaisten kansanedustajien toimesta, että Perussuomalaisten puoluekokouksessa olisi tapahtunut vallan vallankaappaus tai peräti vallankumous. Tuollaisella logiikalla vuodan 2015 eduskuntavaalit olisivat olleet Keskustan vallankaappaus Suomessa tai alkuvuoden kuntavaalit olisi olleet Vapaavuoren vallankaappaus Helsingissä tai Vihreiden vallankaappaus Jyväskylässä. Ei kait tuollaista kukaan vakavasti ajattele, eihän?

Tuollaisella itkemisellä on ainoastaan yksi tarkoitus. Tarkoitus on vain oikeuttaa itselle oma rintamakarkuruutensa, oma hillotolppa. Yrittää selittää itselle, et oon hyvä jätkä kustessani niin pyyteetöntä työtä tehneiden, kun oman yhteisön ja ennen kaikkea äänestäjien silmille.

Mistä sitten on kyse? Kyse on pitkään jatkuneesta jatkumosta. Jo SMP:n aikana maahanmuuttokriittisyys nousi yhdeksi keskeiseksi tekijäksi silloisen SMP:n ohjelmassa. Tuolloin Sulo Aittoniemi oli suomalaisen maahanmuuttokritiikin henkilöitymä. SMP:n hajottua Perussuomalaiset perustettiin raunioille ja maahanmuuttokritiikki tuli suoraan verenperintönä Perussuomalaisiin, jossa Timo Soini alkoi oppi-isänsä vastaisesti kritisoimaan myös EU:ta. Olihan Veikko Vennamo ollut merkittävä EU:n kannattaja.

Sulon jälkeen seuraava merkittävä maahanmuuttokriittinen persoona olikin jo sitten Toni Halme, jonka persoona ja ajatukset nostivat Perussuomalaiset jyrkkään nousukiitoon. Hänen persoonansa ansiosta tänäkin päivänä hyvin moni perussuomalaiseksi itsensä tunnustanut on kiinnostunut lähtemään politiikkaan mukaan, minäkin.

Perussuomalaisissa oli 3´000 – 4´500 jäsentä vuoden 2011 jytkyn tullessa oli Timo kiistaton johtaja. Taustalla oli jo tuolloin hyvin vahva maahanmuuttokriittisyys ja sillä pitkä ja vahva historia puolueessa. Yhtenä osoituksena muuan Jussi Halla-ahon nousu eduskuntaan.

Valtaosa Perussumalaisten nykyisestä noin 10´000 jäsenestä on tullut puolueeseen tuon mainitun jytkyn jälkeen. Se myös osaltaan on ollut omiaan vahvistamaan maahanmuuttokriittisiä. Osin siksi, että Perussuomalaisissa maahanmuuttokriittiset ovat pystyneet toimimaan ja nimenomaan parlamentaarisesti. Ilman Perussuomalaisia maahanmuuttokriittiset olisivat varmasti suuntautuneet toisin. Onkin täysin oikeutettua sanoa, että nykyisen kaltaista tai kokoista Perussuomalaiset puoluetta ei olisi ilman maahanmuuttokriittisiä.

Vuoden 2011 puoluekokouksessa Tampereella, kuten Joensuun kokouksessa 2013 Timo oli puolueen kiistaton johtaja. Yksi merkittävin syy tähän oli se, että Timo oli pystynyt johtamaan puolueen voitosta voittoon. Tästä hyötyivät niin maahanmuuttokriittiset kuin Timo itse. Kaikki kuitenkin muuttui tultaessa Turkuun 2015. Turun kokouksessa mm. ablodit Halla-aholle oli merkittävästi raikuvammat kuin Timolle. Tuolloin jo kokous oli maahanmuuttokriittisten, vaikkakin Timo onnistui pitämään hillotolppansa, osin onnistuneiden vakuuttelujen tuloksena.

Kun kuitenkin sama omaan pesää kuseminen hallituspolitiikassa jatkui vaalilupausten syömisellä niin maahanmuuttopolitiikassa kuin EU politiikassakin, oli jo vuotta ennen Jyväskylän kokousta selvää, ettei maahanmuuttokriittinen osa puolueesta enää katso Timoa Audin takapenkillä. Raja vedetään tähän! Tähän asti – ei yhtään pidemmälle!

Puolueen lehden eilen tekemän kyselyn mukaan noin 85% Perussuomalaisista tukee Halla-ahoa. Tämä on täysin ymmärrettävää. Vaikka tulos onkin hyvin satunnainen, heijastaa se vahvasti omaa kokemustani siitä miten kenttä tällä hetkellä ajattelee. Harvoin Suomessa on loikkareista pidetty, olipa sitten puolueessa tai äänestäjänä ja en vahvasti usko siihen nytkään. Tuo lukema joka lehden kyselyssä nyt on, lienee hyvin lähellä sitä mikä on maahanmuuttokriittisten määrä puolueessa.

On vaikea ellei mahdotonta sanoa, miten puolueen kannatus kehittyy. Silti oletan, että puolueen maahanmuutto- ja EU –kriittisyys terävöityy. Yksistään näillä asioilla, paikallisine variaatioineen on puolue kolkuttelemassa maan suurimman puolueen asemaa.