Tässä kaiken jytkytyksen ja hallitusjännityksen keskellä minua on harmittanut yksi pieni asia. Minua on harmittanut se, että puolueessamme on pikkunäppäriä puuhastelijoita, jotka yrittävät nostaa omaa häntäänsä ryhtymällä halveksimaan tai tuomitsemaan omaa väkeämme ja kaikkein näkyvimpiä edustajiamme. Näitä on aina ollut ja tietyllä tavalla siihen on turtunut, mutta tämä kirjoitus juontuu siitä, että 5.5. helsinkiläinen varavaltuutettu Meri Vennamo julkaisi osin ehkä minullekin suunnatun vomituksen, jossa hän katsoi parhaakseen esittää muutaman yleisesti tunnetun faktan ja pari perustelematonta mielipidettä, kehotuksen syvällisempään ajatteluun ja lopulta vielä verhotun uhkauksen. Sitä lukiessa tulee vähän huvittuneen epäuskoinen olo, että todellako kirjoittaja aikoo opettaa isäänsä naimaan. (Pahoitteluni niille, joille tuo toi Veikon mieleen, mutta kun se sanonta nyt vaan menee noin.)

Tarkastellaan ensin Meri Vennamon opetusta Suomen tataareista, jotka nuiva liike on tunnistanut jo 90-luvulla varsin erikoiseksi ilmiöksi lännessä ja kertonut siitä ulkomaillekin. Suomen Sisu on vuodesta 2001 lähtien säännöllisesti vieraillut itsenäisyyspäivisin Helsingin Lapinlahden Islam-seurakunnan hautausmaalla kunnioittamassa isänmaan puolesta henkensä antaneiden seurakunnan jäsenten muistoa. Meri Vennamo on niin tuore ja perehtymätön politiikassa, ettei tajunnut perehtyä nälvimisen kohteeseensa ennen kirjoitustaan, sillä ennen poliittista uraansa 11.9.2007 Jussi Halla-aho kirjoitti:

”Mieltäni välillä kolottaa kirjoittaa islamista, koska seurustelen toisinaan leikkipuistossa erään tataariyhteisöön kuuluvan muslimi-isän kanssa. Hän on normaali ja mukava, normaaleista asioista puhuva sivistynyt mies normaaleissa vaatteissa. Hänen vaimonsa, niin ikään tataari, on normaali ja mukava nainen normaaleissa vaatteissa. Ja he ovat muslimeja. En tiedä, lukevatko he näitä juttuja, mutta haluaisin joka tapauksessa lisätä, että se islam, jota kritisoin, ei ole heidän islamiaan. Ei minua häiritse, jos jollakulla on Allah-niminen jumala, jos hän ei syö sianlihaa (en minäkään syö), tai jos hän haluaa kumartaa rukousmatolla Mekkaan päin. Eivät minua häiritse kuunsirpit tai moskeijatkaan.

Kohtaamani tataarit ovat surullinen muistutus siitä, mitä valtavirtaislam voisi olla. Minua surettaa se, että valikoimaton maahanmuutto, monikultturismi ja vasemmistolainen relativismi ovat tehneet mukavien ihmisten uskonnon nimestä kirosanan ja sen symboleista hakaristin kaltaisia fanatismin, totalitarismin ja suvaitsemattomuuden symboleita.

Jos tataarit edelleen olisivat synonyymi ”islamille Suomessa”, niin kuin he vielä hetki sitten olivat, voisin joskus viedä lapseni tutustumaan moskeijaan ja kertoa heille vilpittömin mielin, että islam on pieni mutta myönteinen osa suomalaisen yhteiskunnan moninaisuutta.”

http://www.halla-aho.com/scripta/oma_aani_kuuluville.html

Meri Vennamolle muistutukseksi, että tataarit tulivat Suomen aikana jolloin meillä ei ollut uskonnonvapautta eikä varsinkaan mittavaa verovaroin pyöritettyä kotouttamisbisnestä. Sillä saattaa olla jotain tekemistä kotoutumisen onnistumisen suhteen.

Toisena tutkailen Meri Vennamon esittämää toiveikasta ajatusta siitä, että islamin aiheuttaman ongelman voisi ratkaista demokraattisin keinoin. Eihän tuota tietysti kiistäkään voi, mutta olen todella kiinnostunut kuulemaan ne keinot, joilla Meri Vennamo aikoo Suomessa välttää edes ne ongelmat, joita on jo ympäri Eurooppaa puhumattakaan varsinaisesta dhimmiytymisestä, muslimien hegemonian alla elämisestä? Itse en oikein jaksa uskoa demokraattisiin korjaustoimenpiteisiin, mutta demokraattisiin ehkäisemiskeinoihin kyllä uskon. Meidän tuleekin muuttaa Suomen maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaa tavoilla, joka on esitetty puolueen ohjelmassakin. Tältä pohjalta MEP Jussi Halla-aho toteuttaa Euroopassa puolueen  eurovaaliohjelman maahanmuuttoa ja rajavalvontaa koskevaa kohtaa.

Seuraavaksi huomioni kiinnittyy Meri Vennamon asiantuntemukseen islamista, kun hän väittää Islamin Aikapommi -sivuston lausetta alatyyliseksi ja typeräksi. Alatyylisyys liittyy mielestäni enemmän navanalusiin ja matalamielisiin kommentteihin enkä pysty sitä tähän näytetekstiin yhdistämään. Kyseessähän on lähinnä neutraali toteava lausahdus kiistämättömästä faktasta. Vai miten Meri sitten selittäisi esimerkiksi taqiyan? Tätä taustaa vasten sivuston lause ei ole typerä, mutta sen viittaama islamin käytäntö kyllä on. Asian kuulumisesta politiikkaan olen täysin toista mieltä; ikävienkin tosiasioiden esilletuonti on perussuomalaisen politiikan kovaa ydintä ja nuivan liikkeen keskeinen kritiikin kohde.

En oikein tiedä millä eväin filosofian maisteri kehottaa filosofian tohtoria syvällisempään ajatteluun, mutta ainakaan esimerkillä se ei tapahtune.