Esitän oman ehdotelmani teatteri- ja orkesterilain piiriin kuuluvien teattereiden (VOS-teatterit) ja vapaan kentän rahoituksen uudistamiseksi.

Ehdotelman taustalla on muutaman vuosikymmenen kokemukseni vos-teattereista ja vapaasta kentästä niin pääkaupunkiseudulla kuin maakunnissakin. Ammatillisesta kansainvälisestä esitystoiminnasta minulla on vielä aavistuksen pitempi kokemus. Olen toiminut yhtenä taustavaikuttajana, että sirkustaide on saanut Suomessa oman rahoitusmomentin, oman rakennuksen, oman tiedotuskeskuksen ja että sirkustaiteilijat voivat liittyä ammattiliittoon. Toimin myös keksijänä jättäen patenttihakemuksia.

1. Vos-teattereita ei lakkauteta. Jos näin pitää tehdä, tehtäköön se pääkaupunkiseudulla, jossa teattereita on paljon. Yleensä maakunnissa alueen teatteri on ainut ammatillinen toimija. Mielestäni maakuntien teatterit voivat hyvin, kun ne noudattavat alueteatterin agendaa, eli tekevät näytelmiä oman alueen historiasta, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Teatteri voi olla alueen suuri henkinen vaikuttaja niin kuin kirkkokin. Kirkkohan ei ole rakennus vaan yhtä kuin seurakuntalaiset. Yhtä lailla teatteri ei ole rakennus, vaan yhtä kuin sitä tarvitseva yleisö. Mielestäni tällaista ajatusta noudattamalla ja toimintaansa aktiivisesti päivittämällä alueen teatteri voi hyvin. Näkisin, että paikalliset aiheet muodostavat puolet teatterin ohjelmistosta. Oleellista ovat myös yhteisölliset tapahtumat, kuten isän- ja äitienpäivä, vappu, itsenäisyyspäivä, joulu jne.

2. Kiertuetoiminta. Vos-teattereissa tapahtuva vapaan kentän kiertuetoiminta on tällä hetkellä järjestäytymätöntä pistokeikkailua. Mielestäni tärkeää on, että kiertuetoiminnan rahoitus ei tule valtiontuesta tai muusta subventaatiosta, vaan esityspalkkioista. Näin toiminta elää ja päivittyy nopeasti, koska voimassa on vapaa kilpailu. Tarkoitus on tehdä toimijoiden kanssa 3-5 vuoden sopimuksia, jolloin voidaan tehdä kestävää suunnittelutyötä ja järkevää markkinointia. Mielestäni oleellista on, että kiertuetoimintaa toisessa vos-teatterissa ei voi harjoittaa vos-teatteri, vaan vapaan kentän toimija. Toki vos-teatterilla voi olla osakkuus vos-teattereita kiertävässä vapaassa produktiossa. Tämä auttaisi vapaan kentän ensi-iltojen tuottamista, sillä niitä voisi tehdä yhteistyössä vos-teattereiden ja yksityisten rahoittajien kanssa. Vapaa toimija voisi näin tehdä vuodessa kotimaassa 20-200 esitystä oikeilla korvauksilla. Kiertuetoiminta toisi näin positiivisen kilpailun paikallisen vos-toiminnan kanssa ja molemmat tahot inspiroisivat toisiansa kehittymään.

Eli vos-teatteri esittäisi 50 % ohjelmistosta omaa tuotantoa ja toinen 50% muodostuisi kotimaisesta kiertueohjelmistosta, joka voi olla kansallisesti tai kansainvälisesti suuntautunutta. Jos vos-teatteri ei toteuttaisi tätä agendaa, se menettäisi vos-rahoituksen – välittömästi.

3. Kansainvälinen toiminta. Kansainvälinen esitystoiminta on tällä hetkellä kulttuurivaihtoa ja yksittäistä pistokeikkailua, jolla ei ole selkeitä tavoitteita ja menestyksellisiä toimintatapoja. Näkisin, että ajattelemalla toiminta täysin uudestaan pystymme luomaan toimintaa, jolla on merkittävä työllistävä vaikutus. Uskon, että 5-10 vuodessa suomalaisesta näyttämötaiteesta voi kehittää vientituotteen, joka tuottaa merkittävää varallisuutta kotimaahan.

Tämä voisi tapahtua näin: kansainvälistä potentiaalia omaava produktio tuotetaan omalla riskillä yhteen globaaleista pääkaupungeista. Aloitetaan kahden viikon kiinnityksellä. Jos produktio toimii ja herättää kiinnostusta, vuoden sisällä samaan teatteriin kahden kuukauden kiinnitys. Nyt olisi tarkoitus tehdä jo nolla-tulos. Jos produktio kantaa tämän, vuoden sisällä samaan teatteriin kuuden kuukauden kiinnitys. Nyt tuotetaan jo voittoa. Produktion edelleen toimiessa tehdään pysyvä kiinnitys ja aletaan skaalata toimintaa muihin pääkaupunkeihin.

Rahoitus tapahtuisi “Slush-mallin” mukaan: yksityiset rahoittajat, joukkorahoitus ja lipputulot. Valtio olisi osakkaana pehmentäen riskiä ja hakien voittoa. Digitalisaatio olisi kansainvälisissä produktioissa oleellisessa osassa ja näin myytäisiin myös suomalaista teknologiaa ulkomaille. Vos-teatteri tai paikallisen alueen like-elämä voisi olla osakkaana kansainvälisessä produktiossa sekä näyttämötaiteen teknologisissa innovaatioissa hakien sijoituksilleen pitkällä aikavälillä merkittävää voittoa. Tästä voisi syntyä uudenlainen tulo vos-teattereille sekä niiden alueille.

Tämäkö on utopiaa? En usko. Suomalaiset taikurit ovat olleet vuosikausia kansainvälisten varieteiden kantavia voimia, suomalaisia artisteja on ollut kiinnitettyinä Cirque du Soleilissa ja muissa kansainvälisissä tuotannoissa. Suomalaiset oopperalaulajat esiintyvät ympäri maailmaa, samoin tekevät rock-bändit, ja meiltä löytyy tarinoita, jotka herättävät kansainvälistä kiinnostusta. Niin sanottu “Slush-rahoitus” mahdollistaa kansainväliselle toiminnalle miljoonien, kymmenien miljoonien tai jopa satojen miljoonien sijoitusten mahdollisuuden. Esimerkiksi pelifirma Supercell on perustettu 2010 ja 2013 firmasta on myyty 51 % osuus kansainväliselle toimijalle 2,1 miljardilla dollarilla (lähde: wikipedia) ja Rovion Angry Birds-elokuvan budjetti oli 73 miljoonaa dollaria ja tuotto 350 miljoonaa dollaria. Vertailuksi kansainvälisestä näyttämötaiteesta: Cirque du Soleilin liikevaihto on ollut vuosittain yli 800 miljoonaa dollaria ja Blue Man Group toimii myös sadan miljoonan dollarin luokassa. Kotimaisista vapaista toimijoista Sirkus Finlandia kerää vuosittain yli 200 000 maksanutta katsojaa ja 4,5 miljoonan euron liikevaihdon. Näen, että suomalainen insinöörityö naitettuna näyttämötaiteeseen luo erittäin merkittävän potentiaalin 2020-luvun markkinoille. Satojen miljoonien tai jopa miljardien liiketoiminnalle on mahdollisuus.

Yhteenveto

Näkisin, että nämä kolme toimintatapaa – paikallinen esitystoiminta, kotimainen kiertuetoiminta ja kansainvälinen esitystoiminta – synnyttäisi “pyhän kolminaisuuden”, joka ruokkisi kaikkia toimijoita ja pitäisi kilpailun avoimena, mutta toisaalta mahdollistaisi pitkäjänteiset suunnitelmat ja paikallisen merkittävyyden. Rahoitus tulisi useasta eri lähteestä ja mahdollistaisi merkittävän työllistämisen.

Nykyiset vallitsevat rahoitusmallit sulkevat pois muun rahoituksen, kuten “Slush-rahoituksen”. Nykyinen toimintatapa on ajatuksellisesti ja tuotannollisesti “Neuvostoliittoa”.