Salon maaliskuun kuukausiraportin mukaan kaupunkiin on perustettu 26 uutta yritystä ja seitsemän on lopettanut. Työttömyysprosentti on 16,2 kun koko maan työttömyysprosentti on 9,5. Työttömiä on helmikuussa 4127 henkilöä, kun vastaavana aikana vuosi sitten heitä oli 4076. Työttömyys kasvaa.

Maaliskuun ennusteen mukaan sekä kaupungin kokonaismenot että henkiöstömenot ovat ylittämässä talousarvion 3,7 miljoonaa euroa. Ennusteen mukaan henkilöstömenot, kun lomautuksia ei tänä vuonna otettu käyttöön, ovat ylittymässä noin 1,3 miljoonaa euroa. Kun säästötavoite on henkilöstömenoissa 5,0 miljoonaa, niin tavoitteeseen pääseminen edellyttää määrätietoisia toimia säästöjen saamiseksi. Mitä ne voisivat olla, sitä ei kukaan osaa sanoa. Tilanne näyttää edelleen huonolta.

Kun samaan aikaan tulojen kasvun kehitys on negatiivinen, ahdinko tulee lisääntymään. Niinpä kesäkuun valtuustoon laaditaan lisätalousarvio, jossa päätetyt uudet linjaukset ja alkuvuoden ennusteen mukainen kehitys huomioidaan.

Salon työllisyysasteen ja asukasluvun kehitys ovat huolestuttavia, koska molemmilla on luonnollisesti melkoinen vaikutus kaupungin veropohjaan ja lopulliseen verokertymään.

Mikä siis neuvoksi?

Vastaus on, että kulukuuria on pakko jatkaa rankalla kädellä. Tavoite ei saa olla hetkellinen vaan sen on oltava pysyvä. Tämä edellyttää mielestäni toisen organisaation uudistamiskierroksen välitöntä käynnistämistä siten, että henkilökuntaa saadaan vähennettyä. Tätä yritettiin koko viime vuosi, ja tulos oli retevästi alusta ja kehuskelusta huolimatta pyöreä nolla. Ei mennyt ajatus kaikille kaaliin. Nyt on mentävä.

Luonnollista on, että henkilökunnan vähentäminen vaikuttaa palveluihin, mutta niiden radikaalia huonontamista voidaan lieventää menemällä lopultakin myös tässä asiassa sanoista tekoihin eli muuttamalla toimintatapoja, mitä perussuomalaiset ovat tolkuttaneet valtuustokauden alusta saakka.

Suhtaudun muutostoimenpiteisiin epäilevästi, mutta aika näyttää.

Nyt tarvittaisiin jämäkkää johtamista ja kirveskomissaaria.