Eli tarina siitä, miten Suomen median kompassineula kääntyi idästä länteen. Ennen Saksan vaaleja valhemedia Helsingin Sanomat ja sen toimittaja Anna-Liina Kauhanen, kukas muu kuin kultasuu, kirjoitti, että vaalit tekee historiallisiksi se, että ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1949 Saksan liittopäiville nousee äärioikeistolainen puolue.

Kauhanen ei tietenkään perustele määritelmäänsä, mutta nimittelylle on vaikea löytää minkäänlaista pohjaa. Perusteluksi kun ei riitä se, että AfD vastusti Angela Merkelin johdolla Saksassa harjoitettua politiikkaa.

Miksi ”protestiliikkeet” sitten ovat nousussa lähes kaikkialla Euroopassa? No siksi, että valhemedia ja vanhat puolueet leimaavat kaikki kriittiset puheenvuorot rasismiksi ja natsismiksi.

Tämä pohjaton ylimielisyys ja kansalaisten halveksunta näkyy erityisesti maahanmuuttoon liittyvissä asioissa. On vain yksi oikea mielipide, kuten ennen vanhaan kommunistisissa valtioissa.

Kaikki, jotka poikkeavat linjasta ovat äärioikeistolaisia natseja ja rikollisia. Tämä linja on myös suomalaisen median linja. Media on hysteerisenä tekemässä AfD:n kanssa saman tempun kuin ruotsalaiset SD:n kanssa. Kumpikaan puolue ei kuitenkaan ole sen ”natsimpi” kuin Norjan edistyspuolue tai Tanskan kansanpuolue.

Eipä aikaakaan, kun suomalaista ”hylkiöpuoluetta” eli Perussuomalaisia ollaan nimittelemässä samalla tavalla. Toistaiseksi media ei ole uskaltanut meitä natseiksi leimata, mutta se hetki ei ole kovin kaukana.

MTV:n Tapio Nurminen on kirjoittelussaan jo sillä hilkulla:

– AfD:n pahin vastustaja on lopulta kaikissa tilanteissa AfD itse. Puolue on osavaltioparlamenteissa keskittynyt jäsenten väliseen riitelemiseen. Siitä ei ole tullut todellista poliittista vastavoimaa käytännössä missään. Saksan oikeistopopulisteja uhkaa ”persulainen” hajaannus. Puolue pirstaloituu useisiin leireihin ja neljän vuoden päästä protestiäänien kalastaminen on huomattavasti vaikeampaa.