Jees! Nyt alkaa muuten tässäkin aiheessa huomaamaan, että ne vaalit ovat tulossa hieman reilun puolen vuoden päästä. Eri puolueet ovat alkaneet nyt puhumaan kovinkin suomalaisen maatalouden ja elintarviketuotannon puolesta puolesta. Erilaisia korupuheita liittyen tällä hetkellä päällä olevaan maatalouden ahdinkoon alkaa tulla. Ei siinä mitään – hyvä, että asiaan otetaan edes nyt vaalien lähestyessä kantaa.

Koko ahdinkohan on kuitenkin alkanut jo vuosikymmeniä sitten ja EU-jäsenyys sitä kiihdytti. Maatilojen määrä on Suomessa vähentynyt jo vuosikymmeniä ja kumma vaan, edes maajussien puolue keskustakaan ei kiinnitä vaalien välillä juurikaan huomiota. Vaalien alla nämä korupuheen pitäjät alkavat sitten kiinnittää asiaan huomiota. Kumma juttu.

Tällä hetkellä maatilojen lopettamistahti on kiihtynyt ja koko maan mittakaavassa liikutaan tuhansissa tilojen lopetuksissa. Syynä tähän ovat uupuminen, toiminnan kannattamattomuus ja näköalattomuus alalla. Tähän ahdinkoon vielä päälle hyvin kuiva kesä, niin tilanne on katastrofaalinen. Sen takia asiaan tarvitaan panostuksia tarvitaan nopeasti, jotta pahin alan alasajo saataisiin vältettyä. Luultavimmin jotain on tulossakin, mutta mihin se riittää on toinen asia.

Pitkällä aikajanalla katsoen suomalainen maatalous on ottanut takapakkia EU-jäsenyyden takia. Brysselistä johdettu maatalouspolitiikka on johtanut siihen, että tilat eivät enää elä tuloillaan – vaan koko homma on mennyt tukien makseluksi. Samalla tuottajahinnat ovat mitättömiä ja sekään ei kovinkaan innosta tiloja jatkamaan. Kun mietimme koko järjestelmää, kaikkein viisainta olisi maatalouspolitiikan palauttaminen kansallisiin käsiin. Tällöin täysin hölmö rahan osittainen kierrättäminen Brysselin kolossin kautta loppuisi. Ja meillä olisi myös itsellä enemmän valtaa asiassa.

Viime vuosina myös Krimin kriisin jälkeen tulleet Venäjä-pakotteet ovat vaikuttaneet asiaan. Elintarvikeitten vienti monen muun vientiartikkelin rinnalla loppui itärajan taakse kuin seinään. Itsessään Krimin kriisi on kuitenkin edelleen pattitilanteessa ja asia ei tule varmasti ratkeamaan lähitulevaisuudessa. Kaiken päälle pakotteilla ei ole ollut mitään vaikutusta itse Venäjän talouteen. Suomalaiset vain ampuivat itseään jalkaan maatalous ja elintarviketuotanto mukaan lukien. Ei näin näitä asioita hoideta – vaikka Venäjä menettelikin roistovaltion tyyliin Krimin keississä.

Vielä tuohon EU-kuvioon sen verran, että EU ei ole suostunut antamaan minkäänlaista tukea tähän akuuttiin kriisiin. Voikin kysyä seuraavaa. Minkähän takia me sitten maksamme EU:lle niitä jäsenmaksuja? Rahoittaaksemme Etelä-Euroopan konkurssipesiä, saksalaisia pankkeja ja Brysselin syöttöporsasbyrokraatteja. Kuviossa ei ole yhtikäs minkäänlaista järkeä. Suomi pärjäisi maatalouden ja elintarviketuotannon osalta aivan mainiosti ilman koko Brysselin byrokraattikolossia.

Maatalouden ahdingossa kannattaa ottaa myös huomioon se, että alan kerrannaisvaikutukset yhteiskunnassa ovat suuret. Alalla toimii paljon yrityksiä ja se työllistää satoja tuhansia ihmisiä kerrannaisvaikutuksineen.

Kaiken päälle kannattaa myös miettiä sitä, että tämä vaikuttaa myös huoltovarmuuteen. Maatalous on sen kannalta yksi tärkeimmistä aloista. Toivottavasti kiivaimmatkin maatalouden vastustajat tajuavat tämän. Paremmin sen ruuan saa kotimaasta kriisitilanteessa kuin jostain vinkuintiasta.

Yleisellä tasolla nyt vaalien lähestyessä kannattaa miettiä sitä, että keillä kannanotot ovat vaalipuheita ja keillä todellista huolta asiasta. Kaiken muun globalisaatiokiihkoilijoitten touhujen lisäksi tämäkin asia on alasajossa. Löperön maahanmuuttopolitiikan, EU-politiikan ja muitten löysäilyjen rinnalla tässäkin asiassa suomalaiset päättäjät ovat olleet tyystin sinisilmäisiä. Pohjois-Suomessakin kannattaa miettiä, kenelle sen äänen antaa. Annetaanko tyhjennysmyynnin jatkuvan vai laitetaanko hommalle stoppi? Ei minulla muuta – hyvää viikonalkua kaikille lukijoille!