Jännittävä asia on katsoa ovenkarmit kaulassa erilaisista organisaatiosta lähtevien kavereitten toimintaa. Organisaatiosta lähdetään kauhealla älämölöllä ja jo ennen lähtemistä monesti aloitetaan oman pesän likaaminen. Monesti siitä voi päätellä, mikä on sitten lopputulos. Tällaiset kaverit tulevat lähtemään ennemmin tai myöhemmin organisaatiosta. Lähtiessä vanha organisaatio haukutaan pataluhaksi ja tässä vaiheessa vanha organisaatio on pahuuden keskipiste.

Kun uusi kilpaileva porukka löytyy, niin edelleen tätä entisen organisaation haukkumista jatketaan. Kaikki mahdolliset kommervenkit kaivellaan ja entisen organisaation jäseniä haukutaan oikein kunnolla. Samalla tuodaan mahdollista omaa huonoa kohtelua esille siten, etteivät entiset kiistakumppanit edes pääse puolustautumaan millään tavalla. Eli annetaan kuva siitä, että entinen porukka on tehnyt elämän helvetiksi loikkaajille.

Käytännön tasolla entisen organisaation toimijoiden solvaaminen voi mennä ihan henkilökohtaisuuksiin ja tämä kyllä johtaa siihen, että ovenkarmiukoilla on turha pyrkiä uudessakaan organisaatiossa pitkälle. Sama riski koskee myös uutta porukkaa eli kun joku asia ei mene ovenkarmiukon mieliksi, niin uudestakin organisaatiosta lähdetään samalleen karmit kaulassa ja riita päällä pois. Tämä kertoo siitä, etteivät ovenkarmiukot tule kenenkään kanssa juurikaan toimeen ja joka organisaatiolle tällaiset kaverit ovat suunnaton riski.

Mitä sitten näitten ovenkarmiukkojen tulilinjalle joutunut sitten ajattelee? Ensimmäiseksi tulee sellainen ajatus, että on joutunut täydellisen selkäänpuukotuksen uhriksi. Ja se monesti närkästyttää. Mutta pitemmän päälle kuitenkin näitten ovenkarmiukkojen touhut tuntuvat yhdentekeviltä. Kuitenkin jos on itselleen rehellinen ja toimii periaatteittensa mukaan, niin ei tuollaiset asiat pitemmän päälle vaikuta millään tavoin omaan toimintaan.

Ovenkarmiukoista voi todeta myös sen, että toiminta heillä on hyvin itsekeskeistä ellei peräti pahaan narsismiin viittaavaa. Tällaisilla ukoilla ei ole juurikaan minkäänlaista tulevaisuutta juuri missään organisaatiossa. Paras tapa vaihtaa jotakin organisaatiota, on lähteä organisaatiosta vähin äänin. Tällöin katu-uskottavuus säilyy parhaiten ja vanhankin porukan kanssa pystyy toimimaan. Ovenkarmit kaulassa lähtijöillä koko toiminta muistuttaa vaippaikäisten toimintaa, koska meininki on täysin lapsellista. Tällaisilla ovenkarmiukoilla yksikään orgasaatio ei tee yhtikäs mitään, lähinnä he ovat kiviriippa. Tämä on täysi fakta.