Tämä koronakriisi on kohtuullisen haastava asia maailmanlaajuisesti, Euroopan mittakaavassa ja myös kansallisesti. Kun itse akuutista epidemiasta joskus selvitään, niin lasku tästä tulee olemaan valtava. Tämä tietää velkaantumista suuntaan että toiseenkin, konkursseja, työttömyyttä ja jopa yhteiskuntarakenteiden natisemista pysyvästi nykyisistä liitoksistaan. Ja koko ongelmaan herättiin länsimaissa suurin piirtein siinä vaiheessa, kun löysät oli jo housuissa. Sama kävi myös Suomessa. Mutta en nyt siihen myöhästelyyn ja toimien laimeuteen sen kummemmin puutu tässä. Totean vaan – homma oltaisiin saatu nopeammilla ja tehokkaammilla toimilla paremmin hoidettua – sekä Suomessa että koko maailmassa.

Mutta tässä on nyt yksi sellainen EU:niin ja euroalueeseen liittyvä juttu, joka muistuttaa hieman vuoden 2008 finanssikriisin jälkeistä aikaa. Todennäköisesti EU:n tasolla pyritään asiaa viemään siten eteenpäin, että erilaisia koronabondeja ja -yhteisvastuita valtioitten välille pyritään laittamaan. Mehän muistamme hyvin nämä kymmenen vuoden takaiset Kreikka-paketit ja -takaukset – finanssikriisin jälkimainingeista. Ja esim. Kreikan kohdallahan nämä demarien mainostamat miljarditakuut ovat nyt käytännössä arvottomia.

Tämän takia Suomen ei pidä lähteä missään tapauksessa mihinkään yhteisvastuisiin mukaan – loppupelissä jokaikinen hyrrä tuonne tukittuna on menetetty hyrrä. Koronakriisistä seuraava talouslama tulee olemaan sen verran raju, että se tulee ainakin järisyttämään toimimatonta yhteisvaluuttaa ja mahdollisesti koko EU:nia. Ja EU:n syöttöporsaat, isot maat ja byrokraatit tulevat hyvin suurella todennäköisyydellä käyttämään tätä koko kriisiä siihen, että koko unionia pyritään tiivistämään entisestään. Koko EU:n laajuista verotusta ja budjetin paisuttamista tullaan Brysselin taholta viemään tätä kautta eteenpäin. Ja se nykyajan Neuvostoliitto on tätä kautta entistä enemmän todellisuutta. Viimeisimpänä ennen tätä kriisiä se on nähty tässä EU:n sisäisessä Green Dealissa, joka on myös Suomen tapaisille pienille maille täyttä myrkkyä.

Suomen on muutenkin tukittava rahahanat ulkomaitten suuntaan – esim. lopettamalla kehitysapu vähintään kriisin jälkeisen jälleenrakennuksen ajaksi. Kuitenkin talouden madonluvut tulevat olevat karmeat – julkinen sektori velkaantuu jo nyt tiedossa olevan ryykelin takia kymmeniä miljardeja euroja muutamassa kuukaudessa. Ja se raha on käytettävä pelkästään kotimaahan ja kotimaan talouselämän paikkaamiseen. Toissijaiset menot on laitettava nolliin, koska kriisi tulee pamauttamaan koko maailmaa vaivaavan velkakuplan.

Suomen kannattaakin varasuunnitelmana alkaa ainakin miettimään suunnitelmaa oman valuutan käyttöönottoon ja myös koko EU:n hajoamiseen kannattaa varautua. Tämä kriisihän on osoittanut, ettei koko Brysselin kolossi toimi millään tapaa. Omalla tapaa voi todeta, että yhteisvastuineen ja avoimine rajoineen tämä kolossi on mahdollistanut koko kriisin. Nyt on aika panostaa omaan maahan, omavaraisuuteen ja kiihkoglobalisaatio kannattaa unohtaa.

Maailma on todennäköisesti hyvin erinäköinen tämän kriisin jälkeen ja kriisi on todistanut monia nykyjärjestelmän heikkouksia. Kansallisvaltiot ja paikallisajattelu toivon mukaan nousevat keskiöön jatkossa. Näillä mennään!