EU:n elvytyspaketin päätös päättyi Suomen osalta niin kuin oli odotettavissa. Maamme hallitus ”pakkosyöttää” liikasuolaisen välipalan kansalle ja hehkuttaa omasta mielestään valoisaa tulevaisuutta. Suomi siis joustaa ja on EU:ssa hiljainen hyväksyjä.

Sinisilmäisessä joustossa on kuitenkin selvä vaara. Suomi joutuu tinkimään omasta päätäntävallasta ja sovituista menettelytavoista. Kysymyksen herättää hallituksen ratkaisuja puolustavien yliaktiivisuus, joka ei näe asiassa mitään outoa, eikä riskejä. Sopii kysyä, niin kuin minultakin kerran eräässä asiassa, vaikka oli päivänselvä fakta, ”onkohan oma lehmä on ojassa?” Kansako ei vaan muka ymmärrä?

Asiassa hämmentää se suuri itsevarmuus, jolla monet keskustelijat ovat arvioineet Eurooppa-neuvoston sopimusta ja sen vaikutuksia. Kuitenkaan EU:sta ei löydy ketään, joka tietäisi kaikki asiakohdat ja niiden todelliset vaikutukset. Mitä tällä paketilla tullaan saavuttamaan, koska jo nyt tiedämme ettei Suomen osuus yli 3 miljardia tule riittämään!?

EU:n elvytyspaketissa oleva ilmaisu ”on Suomen edun mukaista hyväksyä ehdot” on FIKTIO, ei fakta. Huomiotta on jätetty muun muassa se, kuinka velanhoito kohdentuu kansalaisille eli meille veronmaksajille.

EU-tukien kohdentaminen on jäsenmaiden sisäinen asia. Hyvin todennäköistä on, että tuista valtaosa kohdennetaan mm. turismiin. Kun Suomen talouselämä toimii muilla sektoreilla, ei sille voi odottaa kummoistakaan menestystä tukien tuomana. Myös EU:n kilpailukyvyn paranemista ylimarkkinoidaan.

Veronmaksajat joutuvat maksamaan viulut nousevalla suhdanteella, hinnat nousevat, palveluja joudutaan heikentämään ja elämä monilla jatkaa kurjistumistaan. Tämäkö on oikea Suomen suunta?

Eduskunnan tulee ehdottomasti hylätä EU:n neuvottelutulos väärin perusteltuna sekä kohdentaa elvytysvelan takaisinmaksuperusteet sen aiheuttajille.

Koronan vaikutuksiin herättiin liian myöhään. Tukimiljardeihin löytyi kyllä velkarahaa, mutta ei kunnon suojavarusteisiin edes terveydenhuollon ammattilaisille. Tästähän tilanteesta lähdettiin.

Koronaa huolestuttavampaa on uhka suomalaisuutta ja Suomen itsenäisyyttä edelleen rikkovat voimat. Pian ollaan tilanteessa, että talous on niin huonossa kunnossa koko Euroopassa, että vaaditaan liittovaltioon menemistä.

Suomessa puolestaan ei syntyvyyden edistämiseen löydetä tai haluta löytää keinoja. Sen sijaan maahanmuuttoon löytyy rahaa ja aktiivisuutta. Jos tämä meno jatkuu, tullaan vaiheeseen, jossa suomalaisuus on muiden armoilla.

Päättäjät näkevät tämän kyllä, mutta ovatko silti sokeita todellisuuden suhteen?