Ajatuksia soster työkentästä, ratkaisuista, matalankynnyksen palveluista, ennaltaehkäisevästä työstä. Ennaltaehkäisevästä työstä on jopa vaikea kirjoittaa lyhyesti, kun tietää sen laajuuden. Siihen kytkeytyy jokainen ihminen, jokainen ammattikunta.

Työskentelen asiakkaiden kanssa joiden kohdalla ennaltaehkäisy on epäonnistunut tai ollut riittämätöntä jo lastenneuvolassa, tai jopa äitiysneuvolassa. Myöhemmin, kun ongelmia tulee enemmän niin ennaltaehkäisyssä on epäonnistuttu tai palvelut on olleet riittämättömiä mahdollisesti myös lastensuojelussa, koulussa ja viranomaistahoilla. Eli käytännössä ne mitä haluan kehittää näkyy epäonnistumisten kautta tällä hetkellä.

Se mitä nyt kehittäisin, lähtee puheeksi oton kouluttamisesta henkilökunnalle jo äitiysneuvolasta lähtien, sekä tarvittava tuki työntekijöille. Työnohjausta. Lisäksi yhteistyön saumattomuutta, niin että äitiysneuvolan käynnille voi saada mukaan päihdetyön, psykiatrian, sosiaalityön tai muun ammattilaisen, kun avun tarve on havaittu. Apua siis mahdollisuuden mukaan samasta pisteestä.

Palveluiden sijainneista. Minusta peruspalvelut täytyy tuottaa kunnissa. Muutoin vaikutukset kuntiin on kohtalokkaat. Jokaisen maakuntien valtuutetun pitää tehdä tiivistä yhteistyötä. Oulun eteläisessä jokainen kunta on toisistaan riippuvainen, sanoo muut mitä tahansa. Jos naapurikunta kuihtuu, se vaikuttaa myös naapuriin ja päinvastoin. Hirvittää kyllä, että palveluihin tulee ns. Keskuskuntia, koska hyvinvointialue on jaettu jo nyt kartalla niin, että se on palasteltu osiin koko alueen sisällä. Lisäksi 1,5 miljardin budjettia ja sen jakautumista ohjaa tarvekerroin, eli käytännössä mikäli alueella on vähän tarvetta lasten ja nuorten palveluille, niin ne voidaan tuottaa jonkin matkan päässä muussa kunnassa tai puheissa on ollut myös kiertävät terveydenhoitajat..esimerkiksi.
On sanomattakin selvää, miten tulee kunnissa käymään, jos palveluita siirretään, se iskee palvelun tarvitsijoihin, työntekijöihin, kunnan veto ja pitovoimaan.

Lisäksi lasten ja nuorten hyvinvointiin ja ennaltaehkäisevään työhön näen liittyvän jokaisen oikeus päivähoitoon, ns. Virikepaikatkin. Avustajat ja heidän riittävyys, iltapäivätoiminta, koulupsyykkarit mikä on osoittautunut erinomaiseksi matalankynnyksen palveluksi kouluilla, koulukuraattorit, sekä kiusaamiseen välitön puuttuminen.

Perheisiin tarvittaisiin apua myös vanhaan malliin. Perhetyöntekijöitä, kodinhoitajia. Matalankynnyksen apua, josta tulisi uusi normi.

Kaikki toiminta missä puututaan perheiden sisällä tapahtuviin asioihin tai ollaan tekemisissä vaikeiden asioiden kanssa on haastavaa ja stressaavaakin työntekijöille, joten töissä tarvitaan työnohjausta, kouluttautuneita esimiehiä, mahdollisuus työpsykologiin. Lisäksi työntekijöillä tulisi olla yhteinen tunti tai pari viikossa, jollon saadaan purettua raskaat ja vaativat jutut yhdessä. Jos ei viikossa niin mielellään parissa. näillä asioilla on vaikutusta työhyvinvointiin.

Esimiestyö, se on yksi kivijalka. Esimiehet tarvitsevat koulutusta ja ohjausta itsekin. Suomessa tulisi paremmin ymmärtää, ettei ole heikkous ottaa vastaan ohjausta ja koulutusta vaan ehdottomasti vahvuus. Esimiestyö on merkittävää koko työpaikan kannalta, joko homma rullaa tai ei. Esimiesten tulisi olla lähellä alaisiaan, tavoitettavissa. Jämäkkä, mutta empaattinen henkilö. Palveluiden kohdalla näen kyllä esimiesten tarpeen jo työhyvinvoinnin kannalta merkittävänä. Tulevassa hyvinvointialueen rakenteessa näen kyllä myös kokoaikaisia johdon henkilöitä. Esimiehiä ja heidän työtään ei kyllä ole sote alalla mistä poistaa, tai sitten en näe sitä. Kaikki työ tarvitsee myös esimiehen työpanoksen. Mikäli esimiehen työpanosta ei ole, vaikeuttaa se muuta työtä.

Hoitajapulaan, henkilöstö pulaan ja henkilöstön hyvinvointiin näkisin sen, että ihmisillä on pitkät työvuorolistat, heillä on mahdollisuus vaikuttaa vuoroihin ja vaihtaa niitä, hyvän esimiestyön, palkan, joka vastaa työn vaativuutta.
Mistä se palkka otettaisiin, niin se on tahtotila joka pitäisi olla yhteinen. Valtion olisi hyvä tässä vaiheessa, kun siirrytään hyvinvointialueille ja palkkoja tasataan, taata palkkojen korottaminen kauttaaltaan lisäämällä rahat korvamerkittynä alueiden budjettiin. Rahat saadaan yksinkertaisesti valtion menoja tarkastelemalla ja jokaisen päätöksen kohdalla pitäisi olla selvää mihin ja ennen kaikkea miksi rahaa laitetaan. Soster on alana meidän yhteiskunnan kivijalkaa, koska vaikutus yhteiskunnan tasolla on merkittävä. Näinpä minusta asia on yksiselitteinen. Näin kun edes nämä 3 asiaa on alkuun kunnossa, saadaan lisää pitovoimaa ja vetovoimaa. Työntekijöiden kuunteleminen on kyllä avainasemassa.

Sosiaalipalveluihin minulla on kosketus nykyisen työn kautta ja lastensuojelutyön kautta ja mitä se on sivunnut aina asiakkaiden tarpeita. Ymmärrän kuitenkin työn merkittävyyden, koska olen nähnyt sen kuinka hienosti sosiaalityö parhaimmillaan toimii tai on toimimatta. Se syy miksi ei toimi, on henkilöstön puutteessa ja suuressa määrässä asiakkaita.

Matalankynnyksen palveluna minulla on mielessä kuntiin perustettavat psyk päivystyspisteet. Niissä työskentelisi lähihoitaja tai pari, jolla on mielenterveys, päihde suuntautuminen. Hän työskentelee osana oman alansa tiimiä, jolloin hän voi konsultoida heti, sekä saa tukea.
Ihmiset voisivat saada ajan itselleen samana päivänä tai poiketa katsomassa onko vapaata. Tarvittaessa vo.lle tuleva ihminen saadaan heti päivystykseen toki. Työntekijä ei tee varsinaista terapiatyötä, vaan tapaa ihmistä, ettei hän jää yksin jonoon. Hän hoitaa asiakkaan psyk sairaanhoitajan, psykologin, psykiatrin vo.lle tai hoitojaksolle, tarpeen mukaan.
Hoitaa asiakkaan sosiaalityön piiriin, auttaa paperihommissa, hoitaa sairasloman joko digipalvelun kautta tai muutoin ja auttaa asiakasta kaikissa alkuvaiheen asioissa, jotka voi olla rempallaan. Tai vain kuuntelee, kohtaa ihmisen. Palvelu voisi olla soittamista, digi, tai vo riippuen siitä mitä asiakas toivoo. Näin ihminen ei jää yksin odottamaan, eikä ongelmat pahene. Vaan hän tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Parasta olisi se, että työntekijä saa tarvittaessa kokoon moniammatillista apua. Lisäksi psyk sairaanhoitajille jäisi näin ollen enemmän aikaa tehdä varsinaista terapiatyötä. Lisäksi joidenkin ihmisten tilanne voi parantua jo sillä, että pääsee puhumaan ulkopuoliselle, eikä tilanne pahene niin, että tarvitseekin tulevaisuudessa raskaampaa hoitoa.

Sitten hoiva ja palvelukotien työvoimapula, lisää hoiva-avustajia perushoitoon, jotta sairaanhoitajat ja lähihoitajat voivat hoitaa lääkehoitoa, haavanhoitoja,mitä tahansa sellaista mitä ei hoiva-avustajan oikeuksiin kuulu. Näin siksi, että parannetaan työhyvinvointia, kun kiire vähentyy, siirretään töitä sillä ajatuksella, mikä kuuluu kenenkin toimenkuvaan, asukkaille merkitys olisi valtava, kun hänen luonaan ei käydä vain pikaisesti ja heillä olisi mahdollisuus päästä myös ulos. Samaa voisi soveltaa kotihoidossa.

Koulutuksesta, jokaisella ammattialalla pitäisi kehittää koulutuksia, joita voi käydä työn ohella lisäkoulutuksena ja pätevöityä johonkin uuteen osaamiseen. Näin työn mielekkyys ja uudistumiskyky, sekä haasteellisuus pysyy mielekkäänä.

Tosiaan, peruspalvelut kunnissa. Ennaltaehkäisevän työn ja matalankynnyksen palveluita on kehitettävä ja niiden kehittämisessä parhaita ajatuksia tulee työkentältä, ei ”sataa vuotta”poliitikon hommia tehneiltä. Erikoissairaanhoitoa voidaan tuoda sote asemille kuten ennenkin. Ihmisille oikeus käydä Oys sijasta myös Kokkolassa. Palveluseteli ihmisille, jos hoitotakuu ajassa ei pääse julkiselle. Kaikenkaikkiaan ihmisiä on hyvä osallistaa ja ottaa mukaan oman hoidon ja kuntoutuksen ja palveluiden piiriin niin, jolloin sitoutuminen niihin paranee. Tietysti joka paikassa näin ei voi toimia, mutta suuressa osassa voidaan.

Muistetaan äänestää. Nämä vaalit koskettavat jokaisen ihmisen sosiaali,terveys, ensihoito ja pelastuspalveluita, sekä palvelurakenteita.
Vähemmän puhetta, enemmän tekoja ja ratkaisuja.

Tanja Laakkonen, aluevaaliehdokas. Äänestysnumero 576

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue.