Lastensuojelun keskusliitto on ollut jo vuosikausia huolissaan lastensuojelun tilanteessa, lähinnä sen toimimattomuudesta. Liitto on sitä mieltä, ettei politiikka kykene näkemään kuinka tärkeää ehkäisevä työ on.

Välillä itsestäni tuntuu, että lapset ovat melkeinpä bisnestä joillekin tahoille. Sijaisperheille maksetaan tuhansia ja kunnat saavat valtion tukia.

Kuka loppujen lopuksi maksaa, me veronmaksajat ja ne perheet, joilta lapsi viedään. Lapsi on maksaja.

Perheet hajoavat, tulee työttömyyttä, usein myös mielenterveysongelmia. Näille ei voi ainoastaan rahallista arvoa laskea.

THL:n sivuilta: Lastensuojeluilmoituksia tehtiin vuonna 2017 vajaasta 80.ooo lapsesta. Kaiken kaikkiaan ilmoituksia tehtiin miltei 140.000, koska yhtä lasta kohden tehtiin miltei kaksi ilmoitusta. Määrä kasvoi 15%.

Kiireellisesti sijoitettiin 4 081 lasta, mikä on 15 prosenttia enemmän kuin vuonna 2016. Huostassa olleiden määrä pysyi vakaana -no hienoa- ja oli vuonna 2017 yhteensä 10 526 lasta. Karmea määrä!

Kaiken kaikkiaan 2017 sijoitettuna 17 956 lasta ja nuorta. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 55 884 lasta ja nuorta vuonna 2017. Mistä tämäkin kertoo? Kynnys tehdä ilmoitus on alentunut, ja ilmoituksia tehdään myös kiusaksi. Mutta kertoo ettemme voi hyvin. Työttömyydestäkin.

Mikä olisi suomalaisten hyvinvointi jos todella panostaisimme ongelmien ennaltaehkäisyyn. Me hoidamme Suomessa usein jälkijättöisesti asioita, oireita ja ongelmia, seurauksia.

Onko meillä tähän varaa? Nyt pidämme yllä kallista, monellakin tavoin kallista järjestelmää, joka ei edes toimi kunnolla. Onko tämä todella lasten parasta?

Meidän pitäisi kysyä lapsilta, kuinka olisimme voineet heitä auttaa, kuinka voisimme tukea perheitä ennen ongelmia. 2/3 lapsista on sitä mieltä, että heidän osallistuvuutensa parantaisi heidän oikeuksiaan.

Lastensuojelun keskusliiton avauspuheessa keväällä todettiin seuraavaa:” Se ei riitä, että lapset laulavat alussa, ja saavat sitten mehua ja pullaa.” Minusta tämä on erittäin hyvin sanottu ja en voisi enempää olla samaa mieltä.

Lapsi- ja perhevaikutusten arviointi monessa asiassa olisi ensiarvoisen tärkeää.

Suomessa elää nyt 110.000 lapsiperhettä köyhyydessä. Nuoria ja lapsia ei kuunnella tarpeeksi, vaan annamme taloudellisen näkökulman päättää mitä tehdään. Mitä mahtavat he ajatella, jotka mieluummin laittavat rahaa maassamme laittomasti olevien palveluihin, kuin oman kansamme lapsiin. Ja sitten vielä ihmetellään huonoa syntyvyyttä.