Suvaitsevaisuus on Unescon määritelmän mukaan

Meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. – – – Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille. 

( UNESCOn yleiskokouksen 16.11.1995 hyväksymä Julistus suvaitsevaisuuden periaatteista) (Läh. Wikipedia)

Meidän tulee suvaita erilaisia ihmisiä. Minäkin olen erilainen kuin muut. Niin sinäkin. Suurin osa pyrkii suvaitsemaan muita, koska jokainen meistä on erilainen, omine ajatuksineen ja arvoineen.

Olen joutunut ihmettelemään useaan kertaan sitä, miten tämä suvaitsevaisuus ja sen suvaitsemisen kohteet oikeasti ilmenee ja valikoituu niillä, ketkä julistavat omaa suvaitsevuutensa ylivoimaisuutta? Kertoessani olevani Perussuomalainen, monen ilme muuttuu heti, ihmisistä tulee varautuneita ja suhtautuminen minuun muuttuu täysin. Minut leimataan heti rasistiksi tai natsiksi, tai kummaksikin. Kumpaakaan en tietenkään ole. Päinvastoin, olen mielestäni hyvin suvaitsevainen ja kykenevä osoittamaan sitä teoilla ja sanoilla, vaikka olisinkin mielipideaihiossa ihan vastakkaisella puolella. Natsi en missään nimessä. Sosiaaliseen piiriini kuuluu hyvin monia erilaisia ihmisiä. Eri taustoista ja suuntauksista, eri arvomaailmasta ja kulttuurista. Heidän olemisensa, elämänsä ja valintansa eivät muuta sitä miten kohtelen heitä tai ajattelen heistä. Suvaitseminen on inhimillistä. Niin me suvaitsemmekin, tai ainakin siedämme, koska jokainen meistä on toistaan erilainen, omine ajatuksineen ja arvoineen. Miksi tätä pyhää suvaitsevaisuutta ei anneta ja jaeta, kun kerron olevani Perussuomalainen? Miksi en saa kyseenalaistaa keskustelua sukupuoli-identiteeteistä tai suhtautua kriittisesti siihen tapaan miten maahanmuuttopolitiikka on hoidettu? Miksi en saisi olla erimieltä? Tekeekö se minusta automaattisesti pahan?

Olen useamman kerran yrittänyt haastaa esimerkiksi nuoria vihreiden kansanedustajaehdokkaita tällä kysymyksellä, mutta koskaan en ole saanut hyvin perusteltua vastausta. Asia käännetään minua vastaan leimaamalla minut radikalisoituneeksi rasistiksi. Olen jakanut omia blogikirjoituksiani Facebookin oikeistofoorumissa, missä ylläpitäjä heitti minut koko sivustolta ulos, koska otin esille asioita jotka eivät sopineet heidän arvomaailmaan. Tämä kaikki julkisen kimppahaukkumisen kera. Yksi heistä sattui olemaan kokoomus nuorten entinen puheenjohtaja. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuka todellisuudessa on suvaitsevainen ja kuka ei. Myös kuinka sokea on se sisäänpäin kääntynyt ajatusmaailma, jos kokee sen uhkana, kun joku ei ajattele asioista samalla tavalla. Silloinhan saattaisi kokoomusnuoren mansikanmakuinen kupla puhjeta ja lävähtää naamalle. Saattaisi samalla oppia joitain, esim yhteistyökykyä. Olisihan se aivan kamalaa.

Jos puolustan Suomen kansalaisia ja haluan edistää ensisijaisesti heidän oikeuksia ja etuja olla ja elää, niin mikä osa minusta on rasistinen tai loukkaava? Olenko vihapuhuja? Viisas sanonta kuuluu: Täytyy olla ensin itse kunnossa, että kykenee auttamaan muita.

Olen tehnyt elämäni aikana paljon vapaaehtoistyötä. Olen nähnyt ja kuullut paljon tarinoita, auttanut ihmisiä selviytymään elämän hankalista tilanteista. Ihmiset todella kaipaavat apua, nämä ihmiset ovat meidän koko maata kantava pilari, jonka hallitus on näyttänyt unohtavan tärkeämpien asioiden tieltä.

Me suomalaiset olemme tunnollinen kansa. Jonotamme kaikkialle jos vaan on jono muodostuakseen. Emme kävele punaisia päin, vaikka olisimme viimeinen ihminen maapallolla. Jos hallitus päättää tiukentaa verotusta, hetken saatamme marista kotona, mutta kiltisti maksamme veromme, koska niin kuluu tehdä. Olemme niitä tunnollisia kansalaisia keiden tilipussista voi leikata, kun joku muu tarvitsee apua. Niille, kenelle se apu mielestäni ensisijaisesti kuuluisi, jää masentavan vähän, jos mitään. Ei näin! Tälle on pistettävä loppu! Emme ole mitään porvareiden sätkynukkeja. Ilman meitä tavallisia duunareita tämä koko maa kaatuu. Silloin ei enää kauheasti tarvitse stressata, saako vasemmistoliitto läpi lakinsa. Tuleeko yleisiin tiloihin yhteiset vessat miehille ja naisille ja niille 63 sukupuolelle mitä syntyy kuin sieniä sateella, tai kauppakeskuksiin kissanhiekkalaatikot, jos joku päättänyt identifioida itsensä kissaksi. Hallituksen on herättävä, kun kansa voi huonosti. Se on juuri nyt! Leipäjonot ovat olleet näin lohduttoman pitkiä viimeksi sodan loputtua. Nyt käytämme näitä resursseja esimerkiksi luvattomasti maassa olevien auttamiseen, eikä vasemmisto tekopyhyydessään pysty kuulemaan kuinka oma kansamme huutaa apua. En sano, etteikö muitakin pidä auttaa, mutta pidetään nyt hemmetti ensin huoli omista!

Ovatko nämä niitä asioita miltä jotkut puolueet tai heidän edustajansa haluavat sulkea silmänsä? Onko nämä niitä asioita, kun tuon niitä julki keskustelussa, helpoin tapa hiljentää minut on leimata vihanlietsojaksi ja vihapuhujaksi, kun suvaita, tai edes kuunnella minun huoleni ja ajatukseni. Suvaitsevaisuus tarkoittaa myös kykyä olla ottamatta henkilökohtaisesti, jos teidän prioriteetit eivät ole ihan yksi yhteen. Se on myös kykyä kuunnella ja ymmärtää mistä toinen puhuu ja mistä lähtökohdista tämä mielipide kumpuaa. Ei kaikista ihmisistä ole mikään pakko pitää, eikä ole mitään velvollisuutta olla kaikkien kanssa samaa mieltä. Jos haluat oman äänesi kuuluviin, täytyy se sallia myös muille. Mutta, jos päätyy ajattelemaan itsevarmuudessaan, ettei toisen ihmisen mielipidettä ja näkökantaa tarvitse sallia tai edes kuunnella, on syytä miettiä tarkasti, miten tukevilla kantimilla se oma kanta ja sen periaatteet oikeasti ovatkaan.